Väitöskirjatutkija Johanna Lätti katsoo, että yliopiston kasvatukselliseen tehtävään kuuluu arvopohdinta.

Tasa-arvo on yliopistoissa vahva — teoriassa

Yliopistot naisistuvat, mutta akateeminen eliitti on yhä miesvaltainen. Tutkimusalojen ja perhevapaiden vaikutusten sukupuolittuneisuus pitävät tasa-arvokysymykset ajankohtaisina.

Sukupuolten tasa-arvoa yliopistoissa tutkiva Johanna Lätti toivoo, että sukupuolinäkökulmaa tarkasteltaisiin aina, kun yliopistoa uudistetaan.

Tampereen yliopiston väitöskirjatutkija Lätti sanoo, että varsinkaan viimeisimmissä rakennemuutoksissa ei arvioitu sukupuolivaikutuksia. Rahoitus- ja johtamisjärjestelmät muutettiin tulosjohtamisen suuntaan, mikä heikentää läpinäkyvyyttä rahoitusjaoissa.

— Sisäinen rahanjako suosii niitä teknillisiä ja soveltavia aloja, jotka saavat hyvin myös ulkoista rahoitusta, mutta hylkii nais- ja opetusvaltaisia hoito- ja kasvatustieteitä. Tasa-arvo paranisi, jos tuettaisiin moninaisia tutkimusaloja ja -aiheita, Lätti havainnoi.

Vuoden 2005 palkkausuudistuksessa siirryttiin tehtävien vaativuuden ja suoriutumisen arviointiin. Tämä korvasi selkeät palkkataulukot, joita yleensä käytetään julkisella sektorilla — jolla palkkaerot samasta työstä ovat pienet.

— Nyt palkka neuvotellaan entistä paikallisemmin. Muutos kasvatti tasa-arvoriskejä. On viitteitä siitä, että naisilla henkilökohtainen suoritusosa on keskimäärin alempi kuin miehillä, Lätti vertaa.

Lätin kasvatustieteen artikkeliväitöskirjan aineistoina ovat dokumentit, tasa-arvoselvitykset ja avainhenkilöiden haastattelut. Haastateltuja tasaarvotoimijoita on 17, neljästä yliopistosta. Työ etenee keväällä esitarkastukseen.

Itseisarvosta välinearvoksi

YK ja EU paljolti määrittävät tasa-arvopolitiikkaa, ja yliopistot ovat sitoutuneet tarkastelemaan kaikkea päätöksentekoa sukupuolinäkökulmasta. Vaikka taustat ovat näin vahvat, tasa-arvo-ohjelmat eivät tunnu tepsivän. Tähän Lätti pitää keskeisenä syynä sitä, että tasa-arvo ei enää ole itseisarvo; se ei ole edes koulutuspoliittisen keskustelun ytimessä.

— Tasa-arvotoimia joudutaan perustelemaan välineellisesti: tasa-arvon edistäminen tuo taloudellisia hyötyjä ja houkuttelee lahjakkaita tutkijoita ulkomailta.

Välineellistettynä tasa-arvo on helppo sivuuttaa tärkeämmiksi katsottujen arvojen tieltä. Ongelmaa syventää se, että yliopistoissa tasa-arvotoimet koetaan nykyisin paljolti hallinnon muodollisuuksiksi.

Lätti toivoo, että tasa-arvosuunnittelu suuntautuisi alhaalta ylös. Nyt tasa-arvoelimissä työnantajaedustus hieman ylikorostuu.

Tasa-arvolain päivitykset ovat lisänneet tilastointia naisten ja miesten palkkojen kehityksestä sekä sukupuolten sijoittumisesta. Lätti kaipaa määrällisen tarkastelun lisäksi kokemustietoa. Tilastothan eivät kerro kehitystä ohjaavia mekanismeja.

— Joissakin yhteiskuntatieteissä on keskusteltu alan naisvaltaistumisen alentavan tieteenalan arvoa. Jos jotakin ollaan saavuttamassa, karkaako silloin se todellinen valta, Lätti murehtii.

Rekryissä elämä esiin

Lätin mukaan tasa-arvonäkemykset työelämästä ovat osin vanhentuneita. Hän mainitsee, kuinka hänen haastattelemansa naiset painottivat ilmiön moniulotteisuutta.

— Naisia syrjitään suoraan vain harvoin. Tyypillisesti nainen vain ei hae korkeimpiin tehtäviin.

Läpinäkyvyys on Lätin mukaan vähentynyt rahoitusjaon lisäksi rekrytoinneissa ja asiantuntijavalinnoissa. Tehtävien vaatimustason luokittelut jäävät usein epäselviksi. Työhaastattelussa ei saa kysyä perhesuunnittelusta. Lätti kääntäisi asetelman, sillä ihminen on kokonaisuus, joten perheasiat väistämättä vaikuttavat työntekoon.

— Tietenkään vaikkapa raskaus ei saisi rajoittaa rekrytointia. Pitäisi siis kehittää perheystävällisiä käytäntöjä. Mallia voisi ottaa eräistä yksityissektorin yrityksistä, Lätti pohtii.

Naisilla on keskimääräisesti pidempi urapolku kuin miehillä, ja mielikuva huippututkijasta on miehinen. Pitäisi tasoittaa sekä naisten yliopistouran karikoita että muuttaa mielikuvia.

Ongelmia rakenteissa

Akateemiselle huipulle yltäneet ovat usein perheettömiä tai puoliso on hoitanut kodin ja lapset. Perhevapaille jääminen on riski varsinkin työuran alussa ja pätkätyöläisille.Lätti haluaa välttää naisten ja miesten vastakkainasettelua. Opetukseen satsaaminen ei edistä naisen, mutta ei miehenkään uraa. Myös työn ja perheen yhteensovittaminen on tasaveroinen ongelma.

— Vaikka yliopistojen tasa-arvosuunnitelmissa miehiä kannustetaan jäämään vanhempainvapaille, asenteet voivat olla vanhanaikaisia. Haastattelin miestä, jolta oli kysytty, eikö hänen vaimonsa voisi jäädä kotiin.

Lätti arvostaa Ruotsissa käytettyä 6 + 6 + 6-mallia, joka kannustaa vanhempia jakamaan perhevastuita.

Hän sanoo monen tutkimuksen kertovan, kuinka yliopistoissa naiset käyttävät miehiä enemmän aikaa hallintoon. Uraindikaattorit eivät palkitse yhteisten asioiden hoitamista.

Lättiä askarruttaa, miksi vain yksilösuorituksista palkitaan, vaan ei yhteisöllisyyden edistämisestä.

— Esimerkiksi yhteisopettaminen ei edistä uralla etenemistä, vaikka juuri yhteisöllisyys ja kollegiaalisuus kuuluvat yliopiston luonteeseen.

Jos Lätti saisi päättää, hän edistäisi yhteiskunnassa sitä, että koulutus, työn vaativuus ja yhteiskunnallinen arvostus vaikuttaisivat nykyistä enemmän palkkaukseen. Naisvaltaisten hoiva-alojen ja miesvaltaisten vientialojen palkkaero ei olisi yhtä suuri kuin nyt.

---