Keskustelua

Avoin tiede, moralisointi ja tutkijan oikeudet

Moralisointi ei ole hyvä lähtökohta tehtäessä päätöksiä vakavista asioista. USA:n korkein oikeus päätti marraskuun lopulla enemmistöpäätöksellä, että kirkonmenojen rajoittaminen pandemian torjumiseksi loukkaa uskonnonvapautta, koska viinaa saa pandemiasta huolimatta edelleen myydä vapaasti. Tiedettä puolustaneet jäsenet jäivät vähemmistöön. Moralisointiin perustuneesta päätöksestä ei varmaankaan seuraa mitään hyvää.

Moralisointi on huono lähtökohta myös tieteessä. Voitaisiin esimerkiksi moralisoida, että tutkijalla ei pitäisi olla oikeuksia työnsä tuloksiin, koska joku on maksanut tutkijalle palkkaa ja rahoittanut tutkimuksen tekemisen. Tällainen käsitys on kuitenkin omiaan vahingoittamaan tiedettä.

Tieteeseen kuuluu perustellusti avoimuus, jota perinteisesti on turvattu vahvalla yksittäisen tutkijan suojalla. Tieteen avoimuutta turvataan erityisesti tutkijan henkilökohtaisilla perusoikeuksilla, tekijänoikeuksilla, tieteensisäisillä integriteettivaatimuksilla ja tutkijoiden arvioinnilla tutkimuksen tieteellisen sisällön perusteella. Akateeminen vapaus ei toteutuisi ilman tutkijan vahvoja henkilökohtaisia oikeuksia, mikä on todettu myös Unescon vuoden 1997 suosituksessa ja yleisesti hyväksytty lukuisissa julkilausumissa.

Acatiimin numerossa 6/2020 julkaistusta kirjoituksesta saa sellaisen kuvan, että Jouni Kekäle ja Jarmo Saarti olisivat sitä mieltä, että tutkijoiden oikeuksista pitäisi päästä eroon, ne kun rajoittavat ”avointa tiedettä”.

Moralisointi ”avoimella tieteellä” on nyt törmännyt niiden oikeudellisten ja tieteensisäisten mekanismien verkkoon, joilla oikea tieteen avoimuus turvataan.

Akateeminen vapaus on turvattu perustuslaissa ja yliopistolaissa. Perustuslaki ja tekijänoikeuslaki turvaavat tutkijan oikeudet aineistoihinsa, käsikirjoituksiinsa ja opetusmateriaaleihinsa sekä oikeuden valita haluamansa julkaisukanavat. Tutkijoiden vastuullinen arviointi ensisijaisesti tutkimuksen tieteellisen sisällön perusteella sulkee pois sen, että julkinen rahoittaja myöntää rahoitusta vastuuttomasti vain niille tutkijoille, jotka suostuvat rahoittajan sanelemaan julkaisutapaan.

Tutkijan oikeuksia parantavat myös uusi tekijänoikeusdirektiivi sekä yleinen tietosuoja-asetus GDPR, joka antaa tutkijalle oikeuden päättää erilaisten henkilötietojensa käsittelystä – esimerkiksi hänen nimissään olevien aineistojen julkaisemisesta tai julkaisematta jättämisestä.

Petri Mäntysaari
Professoriliiton hallituksen jäsen