Keskustelua...
Lääketieteen kehityksen myllytys
Acatiimissa (6/2001)
Markku Myllykangas kävi jälleen tyylilleen ominaisella
tavalla ohjaamaan tutkimustyötä omassa yliopistossaan
- naapuritalossa. "Kriittisyys, rationaalinen ajattelu ja
omienkin paradigmojen pöllytys on tieteen ydintä."
Näin toteaa opastajamme.
Uskaltaisivatkohan julkisesti ojennetut kysyä, onko osa
kriittisyyttä vaatimus perehtyä asiaan eli alan kirjallisuuteen,
tutkimushankkeen tavoitteiden asetteluun, aineistoon, menetelmiin
ja hankkeen käytännön toteuttamiseen. Luonnistuisiko
tutustuminen alustaviin tutkimustuloksiin? Olisiko kukaties hyvä
hankkia tietoja tutkijoilta suoraan? Parasta taitaakin olla julkisuuden
jatkumisen ja kirjoitustulojen turvaamisen kannalta tutustua ojennettaviin
tutkijoihin ja heidän työhönsä lehtien värikkäistä
kuvauksista.- Suoralle tietolähteelle on matkaa vaivalloiset
muutama sata metriä.
Emme tutki Kuopion yliopiston Fysiologian laitoksella tohtori
Sergei Kolmakowin kanssa paranemista emmekä parantamista.
Selvitämme mielikuvatoimintojen aiheuttamia psykofysiologisia
vasteita koehenkilöissä - myös m.m. sormenpäästä
rekisteröidyllä dynaamisella bioelektrografialla. Semion
Kirlian taltioi aikanaan vasteita kertakuvatekniikalla. Käyttämämme
tietokonetekniikka on eräissä suhteissa huonompi, mutta
sen etuna on 10 sekunnin välein muistiin siirtyvät ja
monin tavoin analysoitavissa olevat pikselit. Emme mahda mitään
sille, että monet koehenkilöt pystyvät, keskittyessään
sähköeristetyssä laboratoriossa fyysisesti mitään
tekemättä, omaan mielikuvatoimintoonsa - esim. ampumiseen,
hyppäämiseen, parantamiseen ja soittamiseen - muuttamaan
vasteitaan bioelektrografiassa ja myös ihonsa lämpötiloja,
verenkiertoa ja myös aivopuoliskojensa aktivaatiotasoa ja
-tasapainoa.
Ilmiöt ovat tutkimushaasteita
Meitä askarruttaa myös kemiallisten yhdisteiden spektrin
muutos koeputkessa. Kaikki ihmiset eivät moiseen pysty, ei
edes tämän kirjoittaja. Kokeneet koehenkilömme
muistuttavat psykologisilta reaktioiltaan huippu-urheilijoita.
Parantajan ominaisuuksia itsessään ovat huomanneet terveydenhuoltoalan
koulutuksen saaneiden lisäksi laboratorioissa ahertavat tutkijat
ja maallikot, jopa vain kansakoulun oppimäärään
olosuhteiden pakosta tyytyneet vanhukset.
Ilmiöt ovat tutkimushaasteita. Totuutta voimme lähestyä
vain tutkimalla. Selvitettävää riittää
myös sosiologeille, kun kansalaiset yhä turvautuvat
parantajiin apua saaden ja ovat näin tehneet ihmiskunnan
historian alkuhämäristä lähtien. Nykytietomme
ovat vain saareke tuntemattomuuden meressä. Fysiologi tunnustaa
nöyrästi tietonsa rajat elämän salojen ja
myös lumeilmiön (plasebon) edessä, mitä emme
vielä osaa suoraan tutkia.
Vuoden 2000 tieteentekijää vaivaa se, että tohtori
Sergei Kolmakow on tehnyt suuren työn Venäjän hammashuollon
modernisoinnissa ja se, että venäläiset ovat palkinneet
Kolmakowin professorin ja akateemikon arvonimillä. Hänellä
on siis tutkijanura takanaan alalla, joka myytiin Kuopion yliopistosta
utuisten unelmien toteuttamiseksi. Itä- ja Keski-Suomessa
saadaan nyt nähdä unta, mistä hammashuoltoon työntekijöitä.
V. 2000 tieteentekijä voisi miettiä loppuun oma toimintansa
Tsernobyl-hankkeessa v. 1993, löytää rauha ja jättää
myös Kolmakow rauhaan.
Lääketieteen juuret kansanparannuksessa
Vuoden 2000 tieteentekijän lukuisat kohukirjoitelmat selittävät
sitä, miten vaikeaa on tutkia suomalaista terveyskulttuuria.
USA:ssa joka toinen käyttää täydentäviä/vaihtoehtoisia
hoitomuotoja. Meillä kait vähemmän/enemmän
- kuka sen tietää. USA:n kansallisessa terveysinstituutissa
on näille oma tutkimuslaitoksensa. Se ei ole - vielä
- yhtä kuuluisa kuin esim. syöpätutkimusinstituutti.
Useimmat maineikkaat USA:n lääkärikoulut opettavat
tuleville lääkäreille Myllykankaan kauhistelemia
parantamisen muotoja ja tutkivat niiden tehokkuutta. Moisia laitoksia
on myös Intiassa, Kiinassa, Koreassa, Venäjällä
jne, joissa arvostetaan omaa (terveys)kulttuuria.
Lopuksi uskaltanee kait lääkäri todeta, että
lääketieteen juuret ovat kansanparannuksessa ja että
suurta osaa lääketieteessä käytetyistä
menetelmistä ei ole kaksoissokkokokein tehokkaiksi osoitettu.
Koskaan ei tähän päästäkään,
sillä eettiset ja käytännölliset näkökohdat
estävät sen.
Osmo Hänninen
LKT, FT, erikoislääkäri,
professori
Kuopion yliopisto
(painetun lehden sivuilla 37-38)
|