Helsinki-sopimus toimii vain välttävästi yliopistonlehtorien kohdalla

Helsingin yliopiston tarkentava virkaehtosopimus ei toimi yliopistonlehtorien kohdalla. Näin toteaa AKAVA-JS:n pääluottamusmies Jan-Håkan Öberg, joka tarkastelee tässä kirjoituksessa Helsinki-sopimuksen toteutumista ja sen mahdollista heijastumista uuteen palkkausjärjestelmään.

Helsingin yliopisto sai oman virkaehtosopimuksen pari vuotta sitten. Tarkoitus oli virkarakenteen selkeyttäminen ja palkkauksen määrittäminen kunkin henkilön tutkimus ja/tai opetusansioiden perusteella. Tarkastelen tässä sopimuksen toteutumista yliopistonlehtorikategorian osalta. Tarkentavassa virkaehtosopimuksessa on kaksi yliopistonlehtorikategoriaa: sijoituspalkkaluokka A 26 - 27, joka edellyttää asianomaiselta “Kotimaisen tiedeyhteisön korkealle arvostamaa tutkimustyötä ja/tai tieteellistä pätevyyttä korkeatasoiseen opetustyöhön.” Toisen, alemman kategorian sijoituspalkkaluokat ovat A 24, A25 ja A 26. Kriteerinä on: “Kotimaisen tiedeyhteisön arvostama opetus/tutkimustyö.” Samalla kun siirryttiin uuteen palkkahinnoitteluun jätettiin entiset määrävuosikorotukset pois. Tarkoitus oli myös, että kenenkään palkka ei laske, verrattuna siihen mitä henkilö saisi vanhassa palkkausjärjestelmässä, johon suurin osa lehtorikategoriasta Helsingin yliopistossa yhä kuuluu.

Olennainen osa järjestelmää on arviointi, eli jokainen yliopistonlehtori arvioidaan edellä esitettyjen kriteerien perusteella. Keskushallinnon ohjeiden mukaan arvioinnin tekee kolmijäseninen arviointiryhmä, johon kuuluvat tiedekunnan dekaani tai varadekaani puheenjohtajana, yksi pysyvä jäsen kyseisestä laitoksesta tai laitosryhmästä sekä yksi jäsen arvioitavan edustamasta henkilöstöryhmästä. Sekavuutta on aiheuttanut se, että kukin tiedekunta on toteuttanut järjestelmää eri tavoin. Esimerkiksi humanistisessa tiedekunnassa kaikki arvioitavat arvioidaan suurissa kokouksissa yhtä aikaa ja paikalla on myös opiskelijaedustus, vaikka ohjeistus antaa ymmärtää muunlaista järjestelmää.

Arvioinnin mukaisesti päätetään henkilön pysyvästä siirtymisestä palkkaluokasta ylempään taloudellisen tilanteen sallimissa puitteissa. Arviointi ei siis automaattisesti johda palkkaluokan muutokseen.

Toteutunut palkkasijoittelu

Virkaehtosopimuksessa todetaan myös huomautuksessa 4 seuraavaa: “Yliopistonlehtorit sijoittuvat pääsääntöisesti ylempään lehtorikategoriaan (A 26 ja A 27) ottaen kuitenkin huomioon urakierron turvaaminen yliopiston tarkoittamalla tavalla sekä se, että pätevyys otetaan huomioon palkka-asetannassa.” Helsingin yliopistossa oli 31.10.2002 AKAVA:aan kuuluvia yliopistonlehtoreita 188, joista selvän enemmistön sopimuksen mukaan tulisi kuulua sijoituspalkkaluokkiin A 26 – 27, sillä he “urakierron sekä pätevyytensä” huomioon ottaen kuluisivat tähän kategoriaan.

Kuvio 1 kuitenkin osoittaa tilanteen olevan täysin päinvastaisen. Yllättävintä on kuitenkin se, että vastoin sopimusta kaksi yliopistonlehtoraattia on sijoitettu palkkaluokkaan A 23. Syynä on se, että kyseisiä virkasuhteita hoitavat henkilöt eivät ole tohtoreita vaan lisensiaatteja. Asetuksessa kuitenkin sanotaan:” Virkaan voidaan kuitenkin katsoa kelpoiseksi ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö, joka on erittäin hyvin perehtynyt tehtäväalaan.” Uskoisi että virkoihin on otettu henkilöitä, jotka täyttävät edellisen ehdon. Mielestäni sopimus ei siis toteudu palkkasijoittelun suhteen edes välttävästi.

Kuvio 1. Ylivoimaisesti suurin osa yliopistonlehtoreista sijoittuu Helsingin yliopistossa palkkaluokkaan A 24.

Tasa-arvokysymys

Kuten kuvio 2 osoittaa on naisten ja miesten tasa-arvon toteutuminen kyseenalainen. Yliopistonlehtoreista naisten osuus on puolet (51 %), mutta vain alle viidennes (18 %) ylempiin palkkaluokkiin sijoitetuista on naisia. Tämä voi luonnollisesti johtua miesten paremmista tiede- ja opetusansioista. Määräaikaisia yliopistonlehtorinimikkeistä on 51 %, mikä vastannee määräaikaisten osuutta kaikista opettajanimikkeistä. Määräaikaisista 86 % on alemmassa palkkauskategoriassa ja loput 14% ylemmässä. Koska naisten osuus alempaan palkkaluokkaan sijoitetusta on yli 80 % on syytä olettaa, että myös määräaikaisista suurin osa on naisia. Saamani tilasto ei kuitenkaan kerro henkilöiden tutkimus- tai opetusansioista, joten kysymys tasa-arvosta jää tämän korpuksen kannalta vastausta vaille. Jatkossa on kuitenkin syytä selvittää tasa-arvoon liittyvät kysymykset tarkemmin.

Kuvio 2. Naisten osuus yliopistonlehtoreista on 51 %, mutta vain alle viidennes (18 %) ylempiin palkkaluokkiin sijoitetuista on naisia.

Tulevaisuus

Yliopistoissa ollaan siirtymässä uusiin palkkausjärjestelmiin, jotka perustuvat työn vaativuuteen ja omakohtaiseen suoriutumiseen. Mallina on käytetty mm. Uumajan yliopistossa kehitettyä AVU-järjestelmää. Uumajan yliopistossa järjestelmää ei koskaan otettu käyttöön opetushenkilökunnan osalta, vaikka järjestelmän kehittämiseen käytettiin yli 8 miljoonaa kruunua ja saman verran vuosia. Ruotsissa tultiin siihen tulokseen, että opetustyötä ei voida tyydyttävästi mitata formalistisin menetelmin. AVU-järjestelmän käyttöönotto Uumajassa olisi tutkimusten mukaan lisäksi lisännyt miesten ja naisten palkkaeroja. Tätä ei haluttu ja myös siksi järjestelmää ei ikinä otettu käyttöön opetushenkilöstön osalta.

Edellä esitetty “Helsinki-sopimus” sisältää joitakin samankaltaisia elementtejä kuin Uumajan AVU-järjestelmä ja se toimisi, mikäli sitä aidosti noudatettaisiin. Sopimuksen etuja ovat selkeys ja läpinäkyvyys. Siitä huolimatta se ei mielestäni ole toiminut kuin välttävästi, mikäli tilannetta katsoo sopimustekstin huomautus 4 kannalta. Syynä siihen on ilmeisesti hallinnon antamassa ohjeistuksessa, jossa sanotaan siirtymisen palkkaluokasta ylempään voivan toteutua “taloudellisen tilanteen sallimissa puitteissa.” Olen keskustellut turhautuneiden henkilöiden kanssa, jotka arvioinneissa ovat saaneet parhaan mahdollisen arvion, mutta eivät parasta mahdollista palkkaa ja siksi ymmärrän hyvin heidän turhautuneisuutensa.

On todella kyseenalaista, tuleeko uusi työnantajan esittämä palkkausjärjestelmä edes takaamaan lehtoreiden nykyiset palkkausehdot. Yliopistonlehtorithan jäävät jo nyt nykyisten normien mukaan palkkavälyksen alarajalle. AKAVA-JS:n reunaehtona siirtymiseen uuteen palkkausjärjestelmään on ollut se, että opettajille tulee saada oma arviointijärjestelmänsä. Mielestäni tästä tulee ehdottomasti pitää kiinni. Kunhan se on “Helsinki-sopimuksen” kaltainen selkeä ja läpinäkyvä malli.
 

Jan-Håkan Öberg

(painetun lehden s. 16-17)