Yliopistopedagogiikka
vuonna 2002

Vuosi sitten yliopistot valmistelivat opetusministeriön pyytämiä perustutkintojen ja -opetuksen kehittämisstrategioita. Tämän vuoden alkupuolella Yliopistonlehtorien liitossa tutkittiin strategioita ja yritettiin selvittää, millainen kuva niistä välittyy opetuksesta, ohjauksesta ja opetustaitojen kehittämisestä.

Strategioissa yliopistot asettavat tavoitteekseen hyvän opetuksen ja yhtenä keinona tähän pääsemiseksi nähdään opettajakunnan kouluttautuminen. Mielikuva strategioista onkin se, että opetuksen kehittämistyötä on tehty paljon ja että yliopistot esittävät hyviä suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Koulutustarjonnan määrä on mielenkiintoinen sen takia, että kun Yliopistonlehtorien liitto vuonna 1998 hyväksyi yliopistopedagogisen tavoiteohjelman, opintoja ei ollut tarjolla kovin monessa paikassa eikä koulutusvaatimusta pidetty tärkeänä. Nyt opintoja on tarjolla laajasti kautta maan ja niitä kohdennetaan yliopiston opetusalueiden mukaan.

Noin kymmenen yliopistoa tarjoaa jossain muodossa 15 tai 35 ov:n yliopistopedagogiset opinnot. Näiden joukossa ovat lähes kaikki monitieteiset yliopistot (HY, JY, OY, TaY, TY, ÅA,), osa teknillisistä korkeakouluista (LTKK, TKK), taideyliopistoista Taideteollinen korkeakoulu ja Sibelius-Akatemia jossain muodossa. Näiden lisäksi Joensuun yliopisto kartoittaa mahdollisuuksia suorituksen järjestämiseen ja Kuopion yliopistossa voi suorittaa 40 ov:n PD-opinnot. Kauppakorkeakouluilla on myös koulutusta, osittain yhteistyössä muiden yliopistojen kanssa. Opetuksen kehittäminen vaatii pitkäaikaista työtä, jossa Oulun yliopisto on kunnostautunut vanhastaan. Siellä on ollut systemaattisesti saatavilla paljon erilaista koulutusta ja tukea sekä yksittäisille opettajille että yksiköille.

Erittäin monipuolisia opintoja tarjotaan Helsingin ja Oulun yliopistoissa sekä Teknillisessä korkeakoulussa. Jyväskylän yliopisto tarjoaa monipuolisia reittejä opintojen suorittamiseen opetuksen laatuhankkeen puitteissa. Vaikuttavaa on Teknillisen korkeakoulun kunnianhimoinen ja monipuolinen kehittämisohjelma sekä sitoutuminen systemaattiseen koulutukseen: tavoitteena on kaikkien uusien vakinaisten opettajien koulutus (15 ov:n opinnot) niin, että vuoteen 2010 mennessä kaikki korkeakoulun vakinaiset opettajat ovat läpikäyneet opettajankoulutuksen. Tämä tuntuu tärkeältä viestiltä, erityisesti kun se tulee yliopistosta, jossa on paljon opettajia. Myös Åbo Akademi pyrkii kouluttamaan koko opettajakunnan projektirahan turvin.

Jos opettajat vapaaehtoisesti panostavat koulutukseen ja yliopistoilla on tavoite kouluttaa henkilöstöään, panostuksesta pitäisi seurata se, että opetusansiot meritoivat virkoihin ja että niillä on vaikutus palkkoihin. Toinen kysymys on, minkä verran pedagogisia opintoja voidaan vaatia virkaan nimitettäessä. Keskustelu tästä kysymyksestä on vielä auki, mutta kansainvälisesti on esimerkkejä arvostetuista tiedeyliopistoista, joissa opetushenkilökunnalta vaaditaan pedagogista koulutusta. Esimerkiksi University College London (UCL) vaatii uusien opettajien osallistumista 1-3 vuoden koulutukseen, ellei opettajalla ole muualta saatua vastaavaa koulutusta. Ohjelmaan kuuluu työpajatyyppistä opetusta, opetusportfolion laatiminen ja ylläpito, mentorointia ja palautetta sekä arviointi. Ruotsissa suunnitellaan 10 ov:n pakollisia opintoja, jotka pitäisi suorittaa viimeistään vuoden kuluttua nimityksestä. Norjassa vaaditaan kuuden ov:n koulutus.

Uusi tutkinnonuudistus tuo omat haasteensa opetukselle ja ohjaukselle. Jos kaikki komiteanmietinnön tavoitteet tutkintojen sisällöstä ja rakenteesta, mm. jatko-opintokelpoisuuden antavasta ja työelämärelevantista alemmasta tutkinnosta, opintojen tiivistämisestä ja opintoaikojen lyhentämisestä pystytään toteuttamaan, vaaditaan systemaattista opetuksen ja ohjauksen kehittämistä ja paljon aikaa ohjaukselle. Tämä kaikki vaatii vuosi sitten esitettyjen strategioiden toteuttamista täydessä laajuudessa.

Yliopistojen yhdeksi haasteeksi muodostuu, kuinka hyödyntää opettajakunnan suuri kiinnostus pedagogisiin opintoihin ja kuinka parhaiten järjestää koulutus, joka antaisi opettajankelpoisuuden. Opettajakunta on kiinnostunut opinnoista, jotka ovat kiinni opetustyön arjessa ja joissa voi kehittää omaa työtään ja tällä hetkellä keskustellaankin tältä pohjalta korkea-asteen pedagogisesta koulutuksesta. Yliopistot laajalla rintamalla ja jotkut ammattikorkeakoulut ovat kiinnostuneita järjestämään opinnot. Yhden onnistuneen mallin järjestelyihin saa Jyväskylän yliopistossa toteutetuista aikuiskouluttajan pedagogisista opinnoista, joissa erilaiset aikuiskouluttajat tai aikuiskouluttajiksi valmistuvat opiskelevat henkilökohtaisen opintosuunnitelman mukaan omaa työtään ja opetuskäsitystään kehittäen seminaareissa, oppimisryhmissä ja etäopintoina.
 

Tuula Hirvonen
lehtori, Jyväskylän yliopisto

(painetun lehden s. 18)