• pääsivu
  • sisällys

  •  

     

     

     

     

    Kohtuullista ja huonoa


    Työmarkkinaratkaisuja on tehty tiuhaan tahtiin. Valpas-ratkaisusta, tulopoliittisesta kokonaisratkaisusta ja siihen perustuvasta valtion keskustason virkaehtosopimuksesta on jo päätetty. Yliopistojen järjestelyvaraneuvottelut odottavat vuoroaan. Ratkaisuihin sisältyy kohtuullisia elementtejä, mutta myös heikkouksia.

    Eduskuntavaalit ovat keväällä. Työmarkkinasopimukset olivat katkolla tammikuun 2003 lopussa. Eduskuntavaalikampanjaa ja työmarkkinaneuvotteluja ei haluttu samanaikaisesti. Tämän takia pääosa työmarkkinaratkaisuista tehtiin jo nyt. Ajoitukseen vaikutti myös se, että kokonaisratkaisuun liittyy lainsäädännöllisiä toimia, jotka vaativat oman aikansa.

    Heikko suoritus

    Vuonna 1999 julkaistu valtion palkkaseurantatyöryhmän Valppaan raportti osoitti selvästi, että valtiolla avustavissa ja suorittavissa portaissa olevien palkkakilpailukyky on vähintään tyydyttävä. Johto- ja asiantuntijatehtävissä olevilla palkkakilpailukyky on sen sijaan huono. Kaikista huonointa palkkakilpailukyky on työnantajan käsityksen mukaan yliopistojen johto- ja asiantuntijatehtävissä olevilla. Valpas-raportin mukaan yleisesti ottaen palkkakilpailukyky heikkenee koko ajan palkkaluokissa ylöspäin mentäessä. Suurimmillaan poikkeamat yksityisestä sektorista olivat kymmeniä prosentteja. Valpas-raportin sanoma oli selvä: Valtiolla vallitsee palkkauksessa kaksoisepätasapaino.

    Valpas-raportin linjauksia on toteutettu täysin raportin tulosten ja hengen mukaisesti vuosien 2001 ja 2002 alusta. Korotukset painottuivat tuolloin yläpäähän, joskin kaikki ryhmät saivat jonkinlaisen korotuksen. Mitään suuria korjauksia ei miltään osin tehty. Suurimmillaan taulukkokorotukset ovat olleet yhteensä muutamia prosentteja. Aikaisemmat Valpas-korotukset eivät todellakaan ratkaisseet valtion yläpään palkkaongelmaa.

    Ennen Tupon syntyä 14.11.2002 ratkaistiin valtion työmarkkinaosapuolten toimesta, miten Valpasta toteutetaan ensi ja sitä seuraavana vuonna. Valpas-korotukset tai oikeastaan pitäisi puhua ns. Valpas-korotuksista suuntautuvat taulukkokorotuksina vain palkkaluokassa A24 ja sitä alemmissa palkkaluokissa oleviin. Valtion yläpää, jonka on todettu olevan kaikista suurimmassa korotustarpeessa, jätetään nyt täysin ilman Valpas-korotuksia. Kyseessä on siis keski- ja matalapalkkaratkaisu, joka on omiaan lisäämään valtiolla todettua palkkauksellista kaksoisepätasapainoa. Työmarkkinatoiminnassa tehdään joskus ihmetystä herättäviä ratkaisuja.

    Mielestäni AKAVA-JS:n ei ole syytä olla kovin riemuissaan tapahtuvasta, jos melko suuri osa sen jäsenistä syrjäytetään ja toisaalta on muita ei-akavalaisia järjestöjä, joidenka koko jäsenkunta käytännössä saa nyt Valpas-korotuksen.

    Itse en voinut hyväksyä tällaista mielestäni selvästi Valpas-raportin vastaista ratkaisua. Jätinkin AKAVA-JS:n valtion neuvottelukunnalle 14.11.2002 eriävän mielipiteen, jossa korostin Valpas-raportin sanomaa ja sitä, että myös palkkaluokista A24 ylöspäin tulee nyt saada korotus.

    Tuporatkaisu

    Kaksivuotisen hyvin kattavan tulopoliittisen kokonaisratkaisun synty varmistui joulukuun alkupäivinä. Tuporatkaisu sisältää palkankorotuselementtejä samoin kuin eräitä muita uudistuksia. Valtiovalta sitoutui lievään tuloveroalennukseen. Kokonaisratkaisuun liittyen työmarkkinaosapuolet korostavat mm. tiedekorkeakoulujen voimavaroja.

    Akavalaiselta kannalta tulopoliittinen kokonaisratkaisu on vähintään kohtuullinen. Kumpanakin sopimusvuotena yleiskorotus on sekalinjainen. Euromääräisen ja prosentuaalisen korotuksen raja on siirretty kuitenkin niin alas (taitepiste 1.577 euroa/kk), että yleiskorotusten profiili on lähes prosentuaalinen.

    Tuporatkaisuun sisältyy myös liittoerä kumpanakin sopimusvuotena. Varsinkin ensimmäisenä vuotena liittoerä on melko iso, jolloin sillä pystytään hoitamaan alakohtaisia tarpeita. Ensimmäiseen sopimusvuoteen sisältyy akavalaiselta kannalta vähemmän hyvä tasa-arvoerä (=matala- ja naispalkkaerät), jonka vaikutus on kuitenkin melko vähäinen.

    Valtion virkaehtosopimus ja järjestelyvarat

    Lauantaina 30.11.2002 solmittiin valtion virkaehtosopimus vuosiksi 2003-2004. Sopimus merkitsee samalla työrauhavelvoitetta kyseiseksi ajaksi.

    Valtion keskustason virkaehtosopimukseen sisältyy korotusten lisäksi monia muita elementtejä. Sopimuksen perusteella asetetaan useita työryhmiä eri kysymyksiä selvittämään.

    Keskeinen elementti virkaehtosopimuksessa on uusien palkkausjärjestelmien käyttöönoton edistäminen. Osapuolet ryhtyvät toimenpiteisiin, joiden avulla vuoden 2003 loppuun mennessä tehdään mahdollisimman laajasti virkaehtosopimukset tehtävän vaativuuteen sekä henkilökohtaisen työsuorituksen ja pätevyyteen perustuvan uuden palkkausjärjestelmän käyttöönottamisesta. Uuden palkkausjärjestelmän käyttöönotto edellyttää kuitenkin aina virasto- tai hallinnonalakohtaista sopimusta, joka yliopistojen osalta käsitellään AKAVA-JS:n yliopistojaostossa.

    Valtion virkaehtosopimus on palkankorotustasoltaan tulopoliittisen kokonaisratkaisun mukainen. Prosentuaalinen yleiskorotus on 1.3.2003 lukien 1,8 %.Tupon mukaisesta vuoteen 2003 kohdistuvasta 0,8 %:n liittoerästä siirrettiin 0,1 %-yksikköä keskustason käyttöön. Tällä 0,1 %-yksiköllä kehitetään luottamusmiesjärjestelmää ja matkustussääntöä. Käyttöön otetaan matkapäiväkorvaus viikonloppuun kohdistuvien virkamatkojen osalta, mikäli matkustusaika on vähintään 5 tuntia. Matkapäiväkorvauksen määrä on 40 euroa.

    Yliopistosektorin käytettävissä olevan 0,7 %:n järjestelyvaran (=liittoerä) ja tasa-arvoerän osalta neuvottelut ja sopiminen on siirretty vuoden 2003 alkuun.
     

    Jorma Virkkala
    Professoriliiton toiminnanjohtaja
    3.12.2002

    (painetun lehden s.33-34)