Ns. matkaprofessorit,
riesa vai voimavara?

Useissa opetus- ja tutkimusyksiköissä on opettajia, jotka eivät asu sillä paikkakunnalla, jossa yksikkö on. Tämä asetelma aiheuttaa aika ajoin keskustelua mm. siitä, missä määrin "muualla" asuvat saattavat ikään kuin päästä helpommalla joidenkin tehtävien hoitamisen osalta kuin paikkakuntalaiset.

Asiaan vaikuttaa suuressa määrin se, että yliopisto-opettajien, varsinkin professoreiden toimenkuva on muuttunut voimakkaasti viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Aikaisempien tutkimus- ja opetustyön ja alan kehittämisen lisäksi ovat tulleet voimakkaasti lisääntyneet hallinnolliset ja muut työt. Toimenkuvaan kuuluu usein mm. ulkopuolisen rahoituksen hankkiminen sekä monentyyppisten yhteisten asioiden hoito, organisoiminen ja suunnitteleminen, mikä saattoi olla aikaisemmassa järjestelmässä melko tuntematonta. Juuri nämä uudentyyppiset tehtävät edellyttävät usein läsnäoloa kustannuspaikalla.

Jotta tehtävien epätasainen jakautuminen voitaisiin ehkäistä, asiasta on syytä keskustella työpaikkakohtaisesti avoimesti ja päättää asiasta vaikkapa työjärjestyksellä ja tehtävien kierrätyksellä. Varsinkin näillä muilla yhteisillä tehtävillä voi muutoin joskus olla taipumusta kasautua ajallisesti ja myös henkilöllisesti.

Muualla kuin yliopistopaikkakunnalla asuva professori ei voi tietenkään samalla tavalla osallistua paikallisiin rientoihin kuin sellainen, joka työskentelee työpaikallaan esim. jokaisena viikonpäivänä. Mutta kaikkiin rientoihin ei kaikkien ole tarpeellistakaan osallistua.

Muualla asuvat voivat kuitenkin monin eri tavoin tarvittaessa kompensoida tilannetta. He voivat tuoda vaikutteita, näkemystä ja kokemusta toisista ympyröistä, jotka monellakin tapaa voivat rikastuttaa työyhteisöä. On lisäksi otettava huomioon nykytekniikan luomat monet mahdollisuudet, jotka ovat muuttaneet tilannetta suorastaan dramaattisesti entisiin aikoihin verrattuna. Voihan joskus käydä niinkin, että muualla asuva professori saattaa olla virkapaikallaan runsaammin kuin paikalla asuva.

Olennainen kysymyshän on se, hoitaako opettaja tehtävänsä asianmukaisesti vai ei ja kuinka tämä seikka kulloinkin on todettavissa. Näin ollen esitettyyn kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta; asia jää riippumaan yksilöstä itsestään ja ympäristön suhtautumisesta. Koko kysymyksenasettelu on itse asiassa virheellinen.

Asia liittyy osaltaan henkilöstöjohtamiseen, yliopistojen johtamiskulttuuriin, joka on yliopistoyhteisössä kaikkein tärkein mutta samalla vaikein kokonaisuus. Yliopistoyhteisö uutta tietoa tuottavana, opiskelijasukupolvia kouluttavana ja ympäristöönsä vaikuttavana yksikkönä koostuu monenlaisista ihmisistä, persoonallisuuuksista. Se on hyvin herkkä kokonaisuus muistuttaen taideyhteisöä. Kysymys on pitkälti ihmisten yksilöllisestä kohtaamisesta ja heidän yksilöllisten elämäntilanteidensa huomioon ottamises-ta.Vaikka yksilöillä on poikkeuksellisen suuri merkitys, kysymys on yleensä joukkuepelistä. Tuloksen tekevät innostuneet ja työhönsä sitoutuneet ihmiset.

Asia on luonnollisesti sellainen, että siitä voidaan esittää monenlaisia kokemuksia ja näkemyksiä. Niistä on myös syytä asiallisesti keskustella avoimilla foorumeilla. Olennaista on sitoutuminen, ei asuinpaikka. Asioita voidaan hoitaa tehokkaasti, kun oikeat ihmiset ovat oikeaan aikaan oikeissa tehtävissä. Jos on ollut mahdollisuus toimia useassa yliopistoyksikössä erilaisissa tehtävissä ja asua usealla paikkakunnalla, tämä auttaa osaltaan paremmin ymmärtämään tilannetta laajemmista perspektiiveistä.

Matti Myrsky
professori
Joensuun yliopisto

(painetun lehden s. 11)