Uusien palkkausjärjestelmien valmistelu takkuaa
Valtion virastoissa ja laitoksissa on palkkausjärjestelmien
uudistaminen ollut vireillä jo vuosia. Uusiin järjestelmiin
siirtyminen on kuitenkin edistynyt vaivalloisesti. Tällä
hetkellä vain noin 15% valtiosektorin työntekijöistä
on uusien palkkausjärjestelmän piirissä, vaikka
valtiovarainministeriön tavoitteena on jo kauan ollut kaikkien
valtion virastojen saattaminen uusien järjestelmien piiriin
kuluvan vuoden loppuun mennessä.
Uusiin palkkausjärjestelmiin siirtyminen on toteutunut lähinnä
vain joissakin pienissä tai pienehköissä valtion
virastoissa ja laitoksissa. Valtion suurimman työnantajan
eli yliopistosektorin saaminen uusien järjestelmien piiriin
on jo pelkästään työtehtävien laajan
kirjon vuoksi huomattavasti vaikeampaa, muttei toivottavasti aivan
mahdotonta.
Opetusministeriön koulutus- ja tiedepoliittinen osasto asetti
viime vuoden marraskuussa työnantajatyöryhmän,
jonka tehtävänä oli kehittää palkkausjärjestelmän
uudistamista yliopistoissa ja tehdä esitys yliopistoissa
toteutettavasta palkkausjärjestelmästä. Tämän
ns. Kekäleen työryhmän tuli työssään
ottaa huomioon valtion työmarkkinalaitoksen asiaa koskevat
linjaukset, yliopistoissa tehdyt palkkausjärjestelmäkokeilut
ja -uudistukset ja käytettävissä olevat tiedot
muualla saaduista kokemuksista. Työryhmän tuli huomioida
myös edeltäjänsä eli ns. Halosen työryhmän
tekemät esitykset.
Kekäleen työryhmä luovutti muistionsa opetusministeriölle
huhti-toukokuun vaihteessa. Opetusministeriö pyysi sittemmin
yliopistoilta ja pääsopijajärjestöiltä
lausuntoa työryhmän muistiosta. Yliopistojen tuli lausuntonsa
ohella ilmoittaa valmiutensa pilottihankkeen toteuttajaksi. Halukkuutensa
pilottihankkeen toteuttajaksi ilmoitti seitsemän yliopistoa.
Työnantajaryhmä ja pääsopijajärjestöt
eri linjoilla
AKAVA-JS:n antama lausunto osoittaa, että Kekäleen
johtaman työnantajaryhmän kannat poikkeavat monissa
ydinkysymyksissäkin pääsopijajärjestön
kannoista. Tästä seuraavassa muutamia esimerkkejä:
Kekäleen työryhmä esittää, että
yliopistoissa olisi yksi yhteinen tehtävien vaativuuteen
pohjautuva palkkausjärjestelmä kaikille henkilöstöryhmille.
Henkilökohtaisen työsuorituksen arvioinnissa käytettäisiin
ns. eriytynyttä arviointia, jolloin opetus-ja tutkimushenkilökunnan
ja muun henkilöstön arviointi olisi erilainen. AKAVA-JS
edellyttää, että palkkausjärjestelmiä
koskevien sopimusten aikaansaamiseksi yliopistojen opettajien
tehtävät, muut johdon ja asiantuntijoiden tehtävät
sekä ammatti- ja avustavat tehtävät tulisi arvioida
erikseen ja muodostaa näiden pohjalta omat palkkausjärjestelmänsä.
Kolmea erillistä järjestelmää voidaan pääsopijajärjestön
mielestä perustella yliopistojen työtehtävien suurella
kirjolla ja sillä, ettei kaikkien arvioiminen samoilla mittareilla
samassa järjestelmässä onnistu.
Kekäleen työrymä esittää, että
palkkausjärjestelmän pohjana käytettäisiin
Itä-Suomen ja Tampereen yliopistojen palkkausjärjestelmäkokeiluissa
saatuja kokemuksia ja tuloksia. AKAVA-JS pitää Itä-Suomen
yliopistoissa ja Tampereen yliopistossa kehiteltyjä järjestelmiä
liian vähän erottelevina, raskaina ja yliopistojen luottamuspohjaisen
johtamisjärjestelmän vuoksi yliopistoihin huonosti sopivana.
Yliopistojen noin 28 000 työntekijästä on määräaikaisessa
virka- tai työsuhteessa yli 63%. Heistä suuri joukko
on alle vuoden tai korkeintaan vuoden mittaisissa virka- tai työsuhteissa.
Kekäleen työryhmä esittää, että
uutta palkkausjärjestelmää sovellettaisiin yliopistoihin
yhtäjaksoisesti tai yhteensä vähintään
vuoden pituisessa virka- tai työsuhteessa olevaan henkilöstöön
lukuun ottamatta työnantajavirkamiehiä sekä C-palkkataulukossa
olevia virkamiehiä. AKAVA-JS toteaa, että yliopistoissa
työskentelee paljon määräaikaisia. Määräaikaisuudet
ovat usein lyhyitä ketjutettuja palvelussuhteita, jolloin
Kekäleen työryhmän esityksen mukaan toimimalla
suuri osa yliopistoissa työskentelevistä jäisi
palkkausjärjestelmän ulkopuolelle. Arvioinnin tulee
siis pääsopijajärjestön mielestä koskea
koko henkilöstöä.
Kekäleen työryhmä esittää, ettei uuteen
palkkausjärjestelmään sisällytettäisi
nykyistä ikä- ja palvelusvuosijärjestelmää
osaksi korvaavaa erillistä kokemuslisää. Työnantajaryhmä
perustaa näkemyksensä siihen, että uuden palkkausjärjestelmän
lähtökohtana on ollut luopuminen työntekijän
palvelusvuosiin perustuvasta palkkauksesta. Tehtävien vaatima
kokemus tulisi sen sijaan ottaa huomioon määriteltäessä
tehtävän vaativuuden mukaista palkanosaa eli kokemuksen
huomioon ottaminen olisi osa tehtävän vaativuuden arviointijärjestelmää.
AKAVA-JS taasen vaatii, että uusissa palkkausjärjestelmissä
tulee olla kokemuslisäjärjestelmä, joka turvaa
ansiotason oikeudenmukaisen kehittymisen taitojen ja vastuullisempien
tehtävien hoitamiskyvyn kehittyessä.
Uusista palkkausjärjestelmistä laaditaan tarkentava
virkaehtosopimus. Kekäleen työryhmän mielestä
kaikkia yliopistoja koskevista asioista tulisi sopia keskitetysti
(nykyisin opetusministeriö ja pääsopijajärjestöt).
Sopimuksen soveltamisesta syntyvät kysymykset ja paikalliset
erityistarpeet olisi ratkaistava paikallisesti. Myös järjestelmän
käyttöönoton aikataulusta ja etenemisestä
olisi mahdollista sopia paikallisesti. AKAVA-JS edellyttää,
että uudesta palkkausjärjestelmistä sovitaan keskitetysti.
Järjestö lähtee myös siitä, että
pilottihankkeet ovat mahdollisia vasta, kun uuden järjestelmän
keskeisimmistä periaatteista on sovittu.
Jo edellä oleva lyhyt vertailu osoittaa, että AKAVA-JS:n
ja työnantajaryhmän käsitykset ovat jopa eräissä
perustavaa laatua olevissa asioissa huolestuttavan kaukana toisistaan.
Kun tässä yhteydessä vielä todetaan, että
kahden muun pääsopijajärjestöjen näkemykset
uudistuksen sisällöstä ja toteuttamisesta poikkeavat
osin sekä AKAVA-JS:n että työnantajaryhmän
kannoista, ei uudistuksen nopea eteneminen ole todennäköistä.
Härkää olisi nyt kuitenkin otettava sarvista ja
aloitettava neuvottelut eri sopijapuolien välillä, jotta
nähtäisiin, onko edes keskeisimmissä uudistusta
koskevista kysymyksissä löydettävissä eri
sopijaosapuolia tyydyttävä ratkaisu. Pilottihankkeiden
aloittaminen ennen tällaisia neuvotteluja on ruudin tuhlaamista.
Klaus Sundbäck
toiminnanjohtaja
Tieteentekijöiden liitto
(painetun lehden s. 15-16)
|