Mitä Tieteentekijöiden liitto on saanut aikaan?
Joskus minulta on kysytty, mitä Tieteentekijöidenliitto
on viime vuosina saanut aikaan? Saman kysymyksen voi tietenkin
esittää mille järjestölle tahansa ja vastaaminen
on aina yhtä haasteellista. Vastaamisen tekee vaikeaksi muun
muassa se, että samaa tavoitetta ajaa usein yksi tai useampi
muukin taho. Siten yhden toimijan roolin esille saaminen kahden
tai useamman toimijan joukosta voi olla ongelmallista.
Edellä olevasta huolimatta rohkenen väittää,
että Tieteentekijöiden liitto on vuosien saatossa saanut
kokoonsa ja voimavaroihinsa nähden paljon aikaan. Tästä
huolimatta eräät jäsenistön kannalta keskeiset
asiat kuten muun muassa palkkakilpailukyvyn parantaminen ja yliopistojen
henkilöstöpolitiikan muuttaminen asiantuntijahenkilöstöään
aidosti arvostavaksi, apurahatutkijoiden asema jne. kaipaavat
vielä runsaasti kohentamista. Toisaalta, ilman liiton aktiivisia
toimia nämäkin asiat olisivat todennäköisesti
vieläkin heikommassa jamassa kuin ne nyt ovat. Esimerkiksi
palkkauksen osalta kysymys ei niinkään ole siitä,
etteivätkö yliopistojen ja tutkimuslaitosten akateemisten
palkat ja ostovoima olisi kohonneet, vaan siitä, että
erityisesti yksityissektorin palkat ovat, lähinnä liukumien
johdosta, karanneet yhä kauemmaksi.
Liittotaso
Edunvalvonta-asiat ovat luonteeltaan monesti sellaisia, ettei
liitto itse omaa niissä päätäntävaltaa,
vaan sen on saatava päättävä taho sisäistämään,
että liiton esittämä uudistus on perusteltu tai
jopa välttämätön. Muun muassa tästä
johtuen muutosten aikaan saaminen saattaa edellyttää
vuosien pohjustustyötä ja jatkuvaa asian esillä
pitoa ennen kuin toivottuja tuloksia alkaa näkyä. Näyttää
myös siltä, että joidenkin uudistusten aikaansaaminen
ei onnistua ilman, että ne saadaan laajan julkisen keskustelun
ja huomion kohteeksi. Tästä muutamia esimerkkejä:
- Perusvoimavarojen riittämättömyys näkyi
selkeästi jo 1990-luvun alussa yliopistojen toimintaedellytysten
heikkenemisenä. Esimerkiksi opetushenkilöstöä
oli vuosi vuodelta yhä vähemmän opiskelijamääriin
verrattuna. Liitto piti jo tuolloin yliopistojen perusvoimavarojen
riittämättömyyttä jäsenistönsä
ja koko yhteiskunnan kannalta huolestuttavana asiana. Siksi se
käynnisti aktiivisen kampanjoinnin yliopistojen perusrahoitustilanteen
korjaamiseksi. Liitto piti yliopistojen perusvoimavarojen lisäämistä
välttämättömänä, jotta tutkimuksen,
opetuksen ja yliopistojen tietohuollon ongelmat voitaisiin poistaa.
Viimeksi kuluneiden vuosien aikana liitto on toiminut yliopistojen
voimavarakysymyksessä sekä itsenäisesti että
yhdessä eräiden muiden yliopistoalan järjestöjen
kanssa. Tänään voidaan väittää,
että liiton vuosia jatkuneella määrätietoisella
toiminnalla ja keskeisten yliopistoalan järjestöjen
yhteistyöllä on ollut perusvoimavaroja lisäävä
vaikutus. Tosin ko. voimavarat ovat opiskelijamääriin
ja lisääntyneisiin työtehtäviin nähden
edelleen riittämättömiä.
- Liiton tietoon tuli jo vuosia sitten, että matkakustannusten
korvaamisesta tehtyä virka- ja työehtosopimusta rikotaan
joissakin yliopistoissa. Tuolloin esiin tulleisiin yksittäistapauksiin
puututtiin välittömästi. Rikkomusten laajuudesta
antoi sittemmin tarkemman kuvan Tampereen yliopiston tieteentekijöiden
tekemä selvitys. Luultua rämettyneemmän käytännön
oikaisemiseksi liitto vaati, että matkakustannusten korvaamisesta
tehtyä virka- ja työehtosopimusta tulee noudattaa kaikissa
yliopistoissa. Liiton esiin nostamat sopimusrikkomukset ja niiden
korjaamiseen liittyneet oikeutetut vaatimukset saivat osakseen
laajaa huomiota tiedotusvälineissä ja asiasta tuli joksikin
aikaa päivän puheenaihe monilla työpaikoilla. Tässä
vaiheessa myös AKAVA-JS puuttui asiaan lähettämällä
yliopistoille kovasävyisen kirjeen matkustussäännön
noudattamisesta. Tänään tiedetään, että
edellä selostetuilla toimenpiteillä ja asian saamalla
laajalla julkisuudella on ollut myönteinen vaikutus matkustussäännön
noudattamiseen yliopistoissa.
- Määräaikaisten palvelussuhteiden runsas käyttö
yliopistoissa ja määräysten sietämätön
lyhyys ovat jo pitkään aiheuttaneet epävarmuutta
ja tyytymättömyyttä yliopistojen henkilöstössä,
heikentäneet sen sitoutumista työtehtäviinsä
sekä madaltaneet yliopistojen tuloksellisuutta. Määräysten
jatkuva kirjoittaminen on tarpeettomasti lisännyt hallinnon
työtaakkaa.
Liitto aloitti jatkuvan panostamisen yliopistojen määräaikaiskysymyksen
korjaamiseen 1990-luvun alussa. Yli vuosikymmenen jatkunut sitkeä
puurtaminen asiassa lukuisine eri tahojen kanssa käytyine
palavereineen ja liitossa laadittuine kantaa ottavine lehtikirjoituksineen
saivat vähitellen aikaan sen, että ongelman syvyyden
ymmärtäjiä alkoi kertyä yhä enemmän.
Näin ns. lumipalloilmiö oli saatu aikaan. Ilmiön
syntyä vauhditti liiton vuonna 2001 suorittama jäsenkysely
ja sen pohjalta laadittu raportti, joka toi esiin yksityiskohtaista
tietoa määräaikaisongelman laajuudesta. Määräaikaisten
virka- ja työsuhteiden väärinkäytön estämiseen
yliopistoissa ja muualla valtiosektorilla oli saatu yleiseksi
puheenaiheeksi ja toimenpiteitä ongelmien korjaamiseksi alettiin
valmistella.
Yliopistojen kannalta merkittävin tähän mennessä
toteutettu toimenpide ja tavallaan pään avaus on ollut
Suomen yliopistojen rehtorien neuvoston toukokuun lopulla tekemä
päätös yliopistoille annettavaksi suositukseksi
ulkopuolisen rahoituksen palvelussuhteissa noudatettavaksi menettelyksi.
Yliopistot saivat suosituksen syyskuussa. Ko. suositus, joka tähtää
pysyvien palvelussuhteiden lisäämiseen yliopistoissa
ja määräaikaisten virka- ja työsuhteiden keston
pidentämiseen, on suuren merkityksensä vuoksi julkaistu
kokonaisuudessaan Acatiimi-lehden edellisessä numerossa.
Keskusjärjestöt ja pääsopijajärjestöt
ovat valmistelleet pitkälle seuraavaa sopimuskautta koskevat
neuvottelutavoitteensa. Sekä AKAVAn että AKAVA-JS:n
tavoitteisiin on sisällytetty määräaikaisten
virka- ja työsuhteiden väärinkäytön ehkäisy
ja valvonnan tehostaminen. Tieteentekijöiden liitolla on
ko. tavoitteen esiin nostamisessa ollut sormensa pelissä.
Liitolla on edustus monissa AKAVAn, AKAVA-JS:n ja Vakavan elimissä.
Näissä elimissä liitto on ollut mukana tekemässä
jäsenistönsä aseman parantamiseen tähtääviä
päätöksiä ja kannanottoja.
Yliopistojen ja tiedehallinnon tarkentavissa virkaehtosopimusneuvotteluissa
liitto on vuosia ollut mukana AKAVA-JS:n ryhmässä neuvottelemassa
opetusministeriön edustajien kanssa järjestelyvarojen
ja ns. solidaarisuuserien kohdentamisesta opettajille. Ne on neuvotteluissa
kohdistettu sijoituspalkkausluokkien korotuksiin, tuloksellisuuslisiin,
pätevyyslisiin, määrävuosikorotuksiin ja eräisiin
muihin kohteisiin. Neuvottelut ovat yleensä johtaneet kokonaisuuden
kannalta tasapainoisiin ratkaisuihin, joissa liiton omat neuvottelutavoitteet
ovat kohtuullisessa määrin toteutuneet. Ongelmana ei
ole niinkään ollut se, etteikö rahoja olisi saatu
järkevästi jaettua, vaan se, että neuvotteluissa
kohdennettavina olevat palkkasumman lisäykset ovat yhdellä
kierroksella olleet suhteellisen vaatimattomia.
Liito on vuosittain antanut lukuisia lausuntoja ja kannanottoja
jäsenistönsä kannalta merkittävissä asioissa.
Niitä on annettu eduskunnalle, eri ministeriöille, AKAVA-yhteisölle,
yliopistoille ja eräille muille tahoille. Liiton antaman
yksittäisen lausunnon vaikutusta lausunnolla olevan asian
sisältöön ja etenemiseen on vaikeata arvioida.
Kuitenkin voidaan todeta, että lausunnoilla on oma sijansa
jäsenistön edunvalvonnassa.
Liiton toimisto on ajanut lukuisia henkilöjäsenten
esiin nostamia asioita tuloksellisesti eteenpäin. Jäsenkuntaan
kohdistuva puhelinneuvonta on ollut päivittäistä.
Paikallistaso
Tieteentekijöiden liitto päättävine ja asioita
valmistelevine elimineen , jäsenyhdistyksineen ja henkilöjäsenineen
muodostaa tänään laajan ja monipuolisen verkoston,
jolla on mahdollisuudet vaikuttaa asioiden kulkuun eri tasoilla.
Tätä vaikuttamista on aktiivisesti myös tehty ja
tehdään tulevaisuudessakin. Liitosta on yhä selvemmin
kehittynyt yliopistojen ja tutkimuslaitosten johto- ja asiantuntijatehtävissä
olevien verkostoksi, jossa henkilöjäsenten määrä
on runsaassa kymmenessä vuodessa kasvanut yli 100 prosentilla.
Tieteentekijöiden liiton toiminnassa liiton päättävillä
elimillä, työryhmillä ja toimiston työntekijöillä
sekä jäsenyhdistyksillä ja niiden henkilöjäsenillä
on kullakin oma sijansa asetettavien tavoitteiden valmistelussa
ja tehtyjen päätösten toteuttamisessa sekä
edunvalvonnan muussa käytännön hoidossa.
Liiton jäsenyhdistykset ovat vaikuttaneet asioiden kulkuun
ja sisältöön muun muassa esittämällä
henkilöjäseniään yliopistojen hallituksiin,
tiedekunta- ja laitosneuvostoihin sekä erilaisiin työryhmiin.
Näissä elimissä toimivien edustajiensa avulla jäsenyhdistykset
ovat voineet vaikuttaa asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon
omalla työpaikallaan. Paikallisyhdistykset ovat valvoneet
jäsentensä etua myös esittämällä
jäseniään liitonsa päättäviin elimiin
ja sen työryhmiin. Liitto ja sen jäsenyhdistykset ovat
kohottaneet työpaikoilla ammatti-identiteettiä järjestämällä
erilaisia seminaareja ja muita koulutustilaisuuksia.
Jäsenyhdistysten piiristä valitut luottamusmiehet ovat
toimineet akavalaisten edustajina virkaehtosopimusten sekä
annettujen säännösten ja määräysten
tulkintaa koskevissa asioissa. Luottamusmiehet ovat käyneet
"kuoppa"-neuvottelut ja erimielisyyksien sattuessa ns.
paikallisneuvottelut. Usein luottamusmiehet ovat hoitaneet tuloksellisesti
myös yt- ja työsuojeluasiat.
Vaikka Tieteentekijöiden liitto on toiminnassaan onnistunut
voimavaroihinsa nähden suhteellisen hyvin, on liiton toiminnan
tuloksellisuutta syytä kehittää. Yksi keino tuloksellisuuden
lisäämisessä on, että liiton päättävien
elinten päätöksiä noudatettaisiin verkoston
sisällä nykyistä paremmin.
Klaus Sundbäck
Toiminnanjohtaja
Tieteentekijöiden liitto
(painetun lehden s. 13-14)
|