Yliopistot ja ammattikorkeakoulut

Ammattikorkeakoulujen tutkimustehtävästä ehdotetaan eduskunnalle annetun lakiesityksen mukaan säädettäväksi " harjoittaa ammattikorkeakoulun opetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tukevaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä". Mitenkä tämä voidaan tulkita perinteisesti yliopistoille kuuluvan vapaan tutkimuksen tuomiseksi ammattikorkeakouluihin? Ei mitenkään. Tämä tehtävämäärittely rajaa ammattikorkeakoulujen tutkimusta ja kehitystyötä kolmella tavalla. Ensinnäkin se sitoo toiminnan palvelemaan kyseisen ammattikorkeakoulun opetusta. Toiseksi se sitoo toiminnan työelämän tukemiseen ja kolmanneksi se sitoo tutkimus- ja kehitystoiminnan tukemaan aluekehitystä. Lisäksi tutkimus on soveltavaa.

Käydyssä keskustelussa on sotkettu keskenään vapaa tutkimus ja tutkimuksen vapaus. Totta kai ammattikorkeakoulussakin täytyy vallita opetuksen ja tutkimuksen vapaus niiden tehtävien puitteissa, jotka ammatikorkeakoululla ovat. Näinhän lakiehdotukseen on kirjattukin. Tutkimuksen vapaudella ammattikorkeakoulussa viitataan lähinnä kolmeen asiaan; vapauteen valita mihin hankkeisiin ammattikorkeakoulu lähtee mukaan; vapauteen valita tutkimus- ja toimintamenetelmät ja vapauteen toimia tutkimustyössä ilman ulkopuolista painostusta. Toivon, ettei Professoriliitto vastusta näitä periaatteita. Se olisi jo uutinen.

"Korkeakoulukeksintölaki"

Puheenjohtaja Keinonen ihmettelee myös eräitä yliopistokeksintötyöryhmän ehdotuksia.

Hän vierastaa sitä, että yliopistot ja ammattikorkeakoulut ehdotetaan saman korkeakoulukeksintölain piiriin, kytkee ammattikorkeakoulujen kuvitellun tutkimustehtävän ja keksintötyhmän ehdotukset yhteen, ja joutuu sitten taitavalla päättelyllään vääriin johtopäätöksiin.

Ensiksikään ei ole perusteltua syytä, miksi yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa tehtäviin keksintöihin tulisi soveltaa erilaista lainsäädäntöä. Jo nyt on tilanteita, missä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen henkilöstö toimii samoissa tutkimus- ja kehittämisprojekteissa. Kyllä tällöin on tärkeää, että heillä on yhdessä tai erikseen tehtyihin keksintöihin samanlaiset oikeudet. Jos tämä periaate hyväksytään, silloin on järkevää, että säännökset sisältyvät samaan lakiin.

Yliopistokeksintötyöryhmä pyrki löytämään pitkään hiertäneeseen "keksintöoikeusasiaan" ratkaisun, jonka pohjalta nykytilannetta voitaisiin selkeyttää ja joka olisi eri osapuolten hyväksyttävissä. Työryhmä toimi hyvässä yhteistyössä eri osapuolten, myös Profesoriliiton kanssa.

Lukuisten asiantuntijalausuntojen perusteella työryhmä päätti määritellä tutkimustyön kolmeen kategoriaan: tilaustutkimukseen, yhteistutkimukseen ja vapaaseen tutkimukseen. Tämä jaottelu tehtiin vain tutkimustulosten hyödyntämiseen ja keksintöihin kohdistuviin oikeuksiin liittyen, jotta keksijöiden oikeuksien määrittelylle saataisiin selkeämpi viitekehys. Työryhmä korosti, ettei tämä jaottelu merkitse sitä, etteikö tilaustutkimuksessa ja yhteistutkimuksessa tutkijoilla voisi olla tutkimuksen vapautta. Tällä jaottelulla ei myöskään oteta kantaa yliopistojen tai ammattikorkeakoulujen tehtäviin vaan niistä säädetään erikseen. Keksintölakiehdotuksen vapaaseen tutkimukseen liittyviä säännöksiä sovellettaisiin ammattikorkeakouluihin vain, jos niissä on sellaista tutkimusta ja jos sen pohjalta syntyy keksintöjä.

Kukaan ei tiettävästi ole vastustanut sitä, että tutkimustuloksia pitäisi voida tehokkaasti hyödyntää silloin kun keksintöön on edellytyksiä. Aika suuri yksimielisyys vallitsee myös siitä, että nykyistä tilannetta tulisi selkeyttää. Myös ns. kolmannen tehtävän sisällyttäminen lainsäädäntöön saa kannatusta, vaikka puheenjohtaja Keinonen kummeksuukin, että kauppa-ja teollisuusministeriön työryhmä ehdottaa muutoksia yliopistolakiin. Ilmeisesti väärin ehdotettu.

Tiedossa ei ole, että missään olisi esitetty, että ns. kolmannen tehtävän perusteella professorien valintaperusteita tai tehtäviä pitäisi muuttaa, kuten puheenjohtaja Keinonen epäilee. Yliopiston kolmas tehtävä ei priorisoi yliopistojen perustehtäviä uudelleen vaan selkeyttää vallitsevaa tilannetta. On selvää, ettei yliopisto voi olla hyvä kolmannessa tehtävässä ellei se ole korkealaatuinen kahdessa perustehtävässään.

Lopuksi

Puheenjohtaja Keinosen puheenvuorosta ei löydy kohtaa, jossa olisi puhuttu mahdollisuuksista, yliopistojen vahvuuksista tilanteessa missä ammattikorkeakoulujen toiminta vakiintuu. Sen sijaan kirjoitus vilisee uhkia.

Ammattikorkeakoulujen tutkimustehtävä on hallituksen lakiesityksessä niin selkeästi napitettu, ettei faktaperustein voida väittää, että ammattikorkeakoulut tulevat yliopistojen vapaan perustutkimuksen tontille. Ehdotettu tutkimustehtävä vahvistaa ja selkeyttää työnjakoa, ei sitä sekoita. Myös yliopistokeksintötyöryhmän ehdotus perustuu duaalimalliin, mutta ei aseta keksijöitä erilaiseen asemaan työpaikkansa perusteella. On siis kaikki edellytykset puheenjohtaja Keinosen toivomaan selkeään työnjakoon yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä.

Ammattikorkeakoulujen tutkimustehtävän selkeyttäminen antaa yliopistoille mahdollisuuden keskittyä omaan perustehtäväänsä ja sen vahvistamiseen. Olisi tärkeää, että tästä yliopistoissa nyt keskusteltaisiin. Eräät yliopistojen ja elinkeinoelämän johtohenkilöt ovat todenneet, että jos yliopisto näkee ammattikorkeakoulussa uhan itselleen, niin silloin joko yliopisto ei luota itseensä, tai sitten sen oman toiminnan laadussa on jotain pelättävää. Toivottavasti puheenjohtaja Keinosen kirjoituksessa ei ole kysymys kummastakaan.
 

Arvo Jäppinent
ylijohtaja, opetusministeriö
kauppa- ja teollisuusministeriön yliopistokeksintötyöryhmän puheenjohtaja

(painetun lehden s. 25-26)