Yliopistoja koskevien lakien muutoshankkeita
Yliopistoja ja niiden henkilöstöä koskien vireille
on tulossa eräitä lainsäädäntöhankkeita.
Yliopistolakia suunnitellaan muutettavaksi siten, että ns.
kolmas tehtävä kirjattaisiin lakiin ja yliopistojen
oikeudellista ja taloudellista autonomiaa lisättäisiin.
Keksintöoikeudet ovat myös lainsäädännöllisen
muutoksen kohteena. Valtiolla valmisteltava laajamittainen eläkeuudistus
koskee myös yliopistoväkeä. Yliopistolaki
tuli voimaan vuonna 1998. Tuon jälkeen merkittävin yliopistoja
koskeva lainsäädännöllinen muutos on ollut
korkeakoululaitoksen kehittämislain voimavarapykälän
jatkaminen vuosiksi 2002-2005. Vireille on nyt taas tulossa yliopistoja
ja niiden henkilöstöä koskevia merkittäviä
lainsäädäntömuutoksia.
Yliopistolaki
Korkeakouluja alueellisen kehittämisen työryhmä,
Yliopistojen tulosohjauksen kehittämistyöryhmä
II sekä Yliopistokeksintötyöryhmä esittävät
yliopistolakiin samansuuntaisia muutoksia. Kyse on yliopistojen
yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kirjaamisesta yliopistolakiin
sekä toisaalta yliopistojen autonomian lisäämisestä.
Pisimmälle asiassa menee Yliopistokeksintötyöryhmän
mietintö 13.5.2002. Siihen sisältyy lakitekstiesityksiä.
Yliopistojen itsehallinto on turvattu perustuslaissa ja yliopistolaissa.
Yliopistot toimivat kuitenkin normaalin valtion viraston tapaan
niin sanottuna tilivirastoina, joilla ei ole itsenäistä
taloudellista ja oikeudellista asemaa suhteessa valtiovaltaan.
(Helsingin yliopisto ja Åbo Akademi muodostavat tästä
tietynlaisen poikkeuksen.) Tämän ovat kokeneet monet
tahot epäkohdaksi, erityisesti Yliopistojen rehtorien neuvosto
on pitänyt asiaa pidemmän aikaa esillä.
Nykyisen yliopistolain mukaan yliopistojen tehtävä
on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä
ja taiteellista sivistystä, antaa ylintä opetusta sekä
kasvattaa nuorisoa. Tosiasiallinen tilanne on, että hoitaessaan
nykylain mukaisia tehtäviä yliopisto on ollut suuressa
vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa.
Tästä ei kuitenkaan ole ollut nimenomaista kirjausta
lainsäädännössä. Esimerkiksi yliopistokeksintötyöryhmä
esittää, että tämä kolmas tehtävä
sisällytettäisiin nyt eksplisiittisesti yliopistolakiin.
Yliopistokeksintötyöryhmän esityksen mukaan tehtäviä
hoitaessaan yliopistojen tulee toimia vuorovaikutuksessa ympäröivän
yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustuloksien
yhteiskunnallista vaikuttavuutta.
Vaikka yliopistot jo suorittavat kolmatta tehtävää,
on sen nimenomaista kirjaamista lakiin myös vastustettu.
On esitetty, että se lisää yliopistojen riippuvuutta
muusta yhteiskunnasta. Ainakaan sitä ei ole pohdittu riittävästi,
miten kolmannen tehtävän eksplisiittinen kirjaaminen
lakiin vaikuttaisi yliopistojen joihinkin toimintoihin. Todennäköisesti
kolmannen tehtävän kirjaamisella ei pyritä vaikuttamaan
esimerkiksi professorien valintakriteereihin. Saattaisiko sittenkin
nimenomaisella lakikirjauksella olla faktisia heijastusvaikutuksia
myös tähän puoleen? Tätä on syytä
ainakin pohtia.
Yliopistokeksintötyöryhmä ehdottaa myös,
että yliopistoilla olisi oikeus ottaa vastaan tutkimustulosten
hyödyntämisestä saatavia varoja. Varoja hoidettaisiin
erillään valtion talousarviossa yliopistoille myönnetyistä
varoista. Yliopisto tekisi näitä hyödyntämisestä
saatuja varoja koskevat oikeustoimet omissa nimissään
ja käyttäisi puhevaltaa niiden osalta. Yliopiston luonne
näitä varoja hallinnoidessaan ja käydessään
niistä oikeutta poikkeaisi normaalista tilivirastosta. Kyse
on yliopistojen oikeudellisen ja taloudellisen autonomian lisäämisestä.
Epäilemättä yliopistojen autonomian lisäämiseen
liittyy erilaisia juridisia ja muita ongelmia. Lähtökohtaisesti
yliopistojen autonomian lisäämistä voidaan tarkastella
myönteisenä seikkana.
Yliopistojen tutkintorakenteen uudistukseen liittyvät kysymykset
aiheuttanevat muutostarpeita myös yliopistolakiin.
Yliopistolaki ja korkeakoululaitoksen kehittämislaki puhuvat
täsmälleen samoista ylimmistä oppilaitoksista.
Lakien nimet eivät ole keskenään johdonmukaisia.
Toivottavaa olisi, että lainsäädännön
muutoshankkeet ulottuisivat myös kehittämislain nimen
ajanmukaistamiseen ja muiden siitä seuraavien muutosten tekemiseen
kehittämislakiin.
Yliopistokeksinnöt
Nykylainsäädäntö lähtee siitä,
että yliopistokeksijän tekemästä keksinnöstä
keksintöoikeus kuuluu keksijälle, ei työnantajalle
eli yliopistolle. Sopimusteitse keksintöoikeus ja siitä
saatavat taloudelliset edut voidaan luovuttaa.
Keskeisintä yliopistokeksintötyöryhmän esityksessä
on, että tutkijakeksijöiden asema yliopistoissa muuttuisi
suurelta osin. Esitys lähtee siitä, että yliopistoissa,
ja yllättävää kyllä myös ammattikorkeakouluissa,
tehtävät keksinnöt jaettaisiin lähinnä
rahoitus- ja osallistujapohjan osalta kolmeen ryhmään:
1) tilaustutkimuksessa 2) yhteistutkimuksessa ja 3) vapaassa tutkimuksessa
tehdyt keksinnöt. Keksintöoikeus kuuluisi faktisesti
kahdessa ensimmäisessä ryhmässä yliopistolle
ja vapaassa tutkimuksessa tutkijalle itselleen.
Se, joka väittää keksinnön syntyneen vapaassa
tutkimuksessa on velvollinen näyttämään väitteensä
toteen työryhmän esityksen mukaan. Tämä on
suuri ongelmakohta esityksessä.
Yliopistojen kolmas tehtävä ikään kuin ajaisi
todistustaakkasäännöstössä yliopistojen
ensimmäisen tehtävän ohitse. Tätä on
vaikea hyväksyä.
Työryhmän esitykseen sisältyy velvollisuus keksintöilmoituksen
tekemiseen. Tämä näyttäisi koskevan myös
vapaata tutkimusta. Keksintöilmoituksen tekemiseen liittyy
julkaisuoikeuden rajoittamista ja salassapitoa koskevat säännökset.
Tämä ovat kirjoitettu työryhmän esityksessä
liian jyrkkään muotoon.
Yliopistokeksintöjen lainsäädännön
muutokseen liittyy myös muita ongelmakohtia. Työryhmän
esitykseen sisältyvä korvausjärjestelmä on
epäselvä ja puutteellinen. Yliopistotutkijoiden aseman
muutos tulee ottaa huomioon riittävällä tavalla
korvausjärjestelmässä.
Professoriliitto halua päästä yliopistokeksintökysymyksessä
eteenpäin. Liitto on jäsentensä edunvalvontajärjestö
myös tässä asiassa. Näistä lähtökohdista
liitto määrittelee kantansa yliopistokeksintöjä
koskevaan todennäköiseen lakiesitykseen.
Eläkelainsäädäntö
Acatiimi -lehden numerossa 1/2003 sivuilla 12 ja 13 käsiteltiin
valtion eläkelainsäädännön muutoshankkeita.
Kyseessä ovat mm. joustavan eläkeiän 63-68 vuotta
käyttöönotto, eroamisiän korottaminen 68 vuoteen,
ns. superkarttuman käyttöönotto 63-vuotiaana ja
sitä vanhempana suoritetun työn osalta sekä eläkepalkan
laskusäännön muutokset. Näitä muutoksia
valmistellaan edelleen. Muutosten on kaavailtu tulevan voimaan
1.1.2005.
Aikataulu
Eduskuntavaalien seurauksena lakiesityksiä tekevä hallitus
on vaihtumassa. Lakimuutosten toteuttaminen ja aikataulu voi riippua
uudesta hallituksesta ja sen valinnoista.
Yliopistolakien muutosta valmistellaan opetusministeriössä,
yliopistojen keksintöoikeuden muutosta kauppa- ja teollisuusministeriössä
ja valtion eläkeuudistusta valtiovarainministeriössä.
Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että
sekä yliopistolain muutos että keksintöoikeuslainsäädäntö
pyrittäisiin saattamaan eduskuntakäsittelyyn alkusyksyllä
2003. Mahdollisten lakimuutosten voimaantuloajankohta saattaa
vaihdella, ainakin keksintöoikeuslakiin tarvitaan siirtymäsäännökset.
Eläkeuudistusta koskeva lainsäädäntö
ei ehtine eduskuntaan aivan samalla aikataululla. Voimaan eläkeuudistus
tulee joka tapauksessa vuoden 2005 alusta.
Jorma Virkkala
Professoriliiton toiminnanjohtaja
7.4.2003
(painetun lehden s. 11-12) |