Uusi ote
luottamusmiestoimintaan

Yliopistojen luottamusmiehet joutuvat nykyään lujille. Heidän toimintamahdollisuutensa eivät ole seuranneet yliopistojen toiminnan yleistä kasvua. Tuleva palkkausjärjestelmän uudistaminen lisää vielä luottamusmiesten työtaakkaa.
KTV:n selvityksen mukaan joka toinen luottamusmies koki tehtäviensä hoitamisen henkisesti raskaaksi.

Koko henkilökuntaa kattava luottamusmiestoiminta on yliopistoissa melko uusi ja osin vielä opeteltava asia. Sen sopimuspohja luotiin jo 1970 -luvun taitteessa ja useissa yliopistoissa on tarkistettu sopimuksia hieman noin vuosikymmen sitten. Luottamusmiestoiminnan tavoitteita ja menettelytapoja tulisi kuitenkin jälleen tarkistaa, koska kuluneen vuosikymmenen aikana yliopistojen volyymi ja tehtävät sekä niiden myötä koko hallintokulttuuri ovat oleellisesti muuttuneet. Tällaisten muutosten johdosta valtiotyöantaja ja yliopistot korostavat jo uudella tavalla hyvää toimintakulttuuria ja henkilöstön toimintakyvystä huolehtimista. Luottamusmiesjärjestelmä voi tarjota keskeisen keinon tällaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta millaiset mahdollisuudet sillä on toimia.

Luottamusmiestoimintaa yliopistoissa ei ole selvitetty kunnolla, mutta jo esimerkkien perusteella voi sanoa luottamusmiesten joutuneen lujille. Heidän toimintamahdollisuudet eivät ole seuranneet yliopistojen toiminnan yleistä kasvua. Myöskin yliopistojen rahoituksen, kansainvälistymisen ja palvelussuhteiden muutokset ovat ohittaneet luottamusmiestoiminnan, vaikka ne ovat muuten muuttaneet perusteellisesti yliopistojen toimintakulttuuria ja henkilöstöhallintoa. Toki luottamusmiesten yhteiset palaverit hallinnon kanssa ja osallistuminen moniin suunnitteluryhmiin ovat lisääntyneet, mutta samalla myös muiden tahojen odotukset ovat tiivistyneet. Luottamusmiehen työyksikkö odottaa hyvää työtulosta ja henkilökuntaa kattavasti edustavat ammattiliittojen jäsenet haluavat asiansa hoidettavan pikaisesti. Samoja ongelmakimppuja on valmisteltava myös yleisempää päätöksentekoa varten. Tuleva palkkausjärjestelmän uudistaminen tuo vielä omat vaatimuksensa luottamusmiesten toimintaan.

Pääluottamusmiehet erityisen kovilla

Luottamusmiehen tehtävissä onnistuminen on palkitsevaa niin asianosaisille kuin työyhteisöllekin, mutta ilman konkreettista tukea ylikuormitettu luottamusmies uupuu ennen pitkää. Tästä kertoo myös Kunta-alan ammattiliiton KTV ry:n maaliskuinen luottamusmiesbarometri, johon vastasi 880 luottamusmiestä. Keskeisimmät tulokset eivät poikenne paljon yliopistojen luottamusmiesten tilanteesta.

• Selvityksen mukaan luottamusmiehistä joka toinen koki luottamusmiestehtävien hoitamisen henkisesti raskaaksi. Tätäkin useampi koki tilanteensa raskaaksi, jos luottamusmies edusti suurta jäsenmäärää tai hän toimi päätoimisena luottamusmiehenä, jollaisia kunnallisella sektorilla on myös. Eniten aiheutti stressiä tekemättömien töiden paine, josta kärsivät erityisesti suurta jäsenmäärää edustavat luottamusmiehet.
• Yli 10 vuotta toimineista luottamusmiehistä koki kolmannes itsensä poikkeuksellisen väsyneeksi ja tässäkin suuri jäsenmäärä pahensi tilannetta.
• Luottamusmiesjärjestelmän toimivuus edellyttää jatkuvuutta. Ehkä kunnallisella sektorilla tämä toteutuukin, vaikka vain puolet ilmoittaa voivansa jatkaa luottamusmiehenä. Vanhemmat henkilöt ovat nuorempia enemmän jättämässä luottamusmiestehtävänsä samoin kuin vähäisillä aikaresursseilla toimivat luottamusmiehet. Lisäksi kolmannes ilmoittaa lopettavansa stressin tähden.
• Kyselyn mukaan luottamusmiehet tuntevat hyvin luottamusmiestehtävänsä, sitä paremmin mitä pidempään henkilö on toiminut luottamusmiehenä.
• Luottamusmiestoiminnan ajankäytöstä ei ole yleensä sovittu selkeästi työnantajatahon kanssa lukuun ottamatta suurimpia jäsenmääriä edustavia luottamusmiehiä. Tämä lienee yksi stressin syistä.

Tällaiset kunnallisia luottamusmiehiä koskevia ongelmat lienevät yleisiä myös yliopistoissa, vaikka vastaavanlainen selvitys puuttuukin. Luottamusmiehet ovat joutuneet tiukille. Samat työpaineet heijastuvat myös työnantajatahoon, jolla tosin on enemmän keinoja käytössään.

KTV:n luottamusmieskyselyyn vastasi 880 kuntapuolen luottamusmiestä. Suurempi kuva.

Luottamusmiestoiminnan kannalta on huolestuttavaa, että suurta jäsenmäärää edustavista luottamusmiehistä ainakin joka toinen kokee tehtävät henkisesti raskaaksi, jopa uuvuttaviksi, vaikka heillä on melko pitkä kokemus ja hyvä tuntemus asioiden hoidosta. Osa heistä tarvitsisi välittömästi tukea ja vapauttamista osasta työtehtäviään. Luottamusmiesten sopiva vaihtuvuus on ongelma myös yliopistoissa, mihin ei nykyisin konstein näytä löytyvän ratkaisua.

Yliopistoissa tarvitaan uutta näkemystä ja otetta luottamusmiestoiminnan kehittämisessä. Lisäksi siinä kysytään tuoreita tietoja yliopistojen tilanteesta ja tarpeista. Toimintaa uudistettaessa on keskeistä ottaa huomioon luottamusmiesten koko tehtäväkenttä ja sen edellyttämät resurssit. Nämä tehtävät ovat kiistatta osa yliopiston henkilöstöasioiden hoitoa. Tällaiseen valmisteluun ja päätöksentekoon luottamusmies tuo henkilöstön ratkaisuideat ja näkökulman, joista voidaan saada yleisempiä linjauksia myös YT-menettelyn avulla. Luottamusmiesjärjestelmän kautta välittyvät muutostarpeet aina sopimusneuvotteluihin saakka.

Osallistuva luottamusmiestoiminta edellyttää kouluttautumista, se vie työaikaa ja siinä tarvitaan hyvät tiedot työyhteisön toiminnasta. Tällöin se antaa kaikille ammattiryhmille yhtäläiset oikeudet ja vaikutusmahdollisuudet. Sen kustannuksia ja tuottamaa hyötyä on hyvä tarkastella kokonaisuutena. Jos luottamusmiestoiminnan kuluja halutaan verrata muihin hallinnon kuluihin, niin sopivina vertauskohteina voisivat olla puutteellisesta valmistelusta ja henkilöstöpolitiikasta aiheutuvat kustannukset.

Yliopistojen luottamusmiesjärjestelmät tulisi tarkistaa jo ennen uuteen palkkausjärjestelmään siirtymistä, sillä kyseinen uudistus ei onnistu ilman toimivaa työntekijä- ja työnantajatahojen keskinäistä yhteistyötä ja luottamusta. Palkkausjärjestelmän uudistukseen kuuluva valmistelu ja arviointi edellyttävät hyvää henkilökunnan ja työtehtävien tuntemusta. Yksi henkilö, johtaja tai luottamusmies, ei voi tuntea kovin monia kyllin tarkasti, ehkä 100 - 150 voisi olla vielä mahdollista. Samassa yhteydessä olisi sovittava realistisesti eri tasoilla hoidettavien luottamusmiestehtävien tarvitsemasta työajasta ja muista resursseista. Uudistuksen tulee pohjautua valtakunnalliseen virkaehtosopimukseen ja toimintamalliin, vaikka yksityiskohdissa voidaankin toimia paikalliset tarpeet huomioon ottaen.

Yliopistojen toiminnan jatkuvassa uudistusprosessissa saisi jo vihdoinkin tulla luottamusmiestoiminnan vuoro. Ehkä silloin moni muukin työyhteisön vireillä olevista hankkeista etenisi ja jopa kypsyisi sosiaaliseksi innovaatioksi.

Hannu Jalkanen
pääluottamusmies, Jyväskylän yliopisto

(painetun lehden s. 15-16)