Haluatko miljonääriksi?

Pysykää kanavalla jos haluatte miljonääriksi. Uusi palkkausjärjestelmä tekee tuloaan yliopistoihinkin kuin puskutraktori. Työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kesken on päästy sopuun järjestelmän koeajosta huhtikuun loppuun mennessä ja mahdollisesta käyttöönotosta ensi syksynä, jolloin lopullinen sopimus olisi tarkoitus allekirjoittaa. Kanavalla pysymisellä tarkoitan tässä sitä, että kaikkien on syytä ottaa oman tehtävänsä vaativuustason määrittäminen ja sitä koskevien papereiden laatiminen erittäin vakavasti. Samoin kannattaa suhtautua henkilökohtaisen suoriutumisen arviointiin, vaikka tämän ns. HENKI- osan sisäänajo täysimääräiseen asti saattaakin kestää jopa nelivuotisen siirtymäkauden verran, joten sen aikana voi sattua monenkinlaista.

Työntekijän kannalta nyt on oleellista, ettei kukaan ala työnsä alennusmyyntiin koeajovaiheessa, vaan kaikki pyrkivät määrittelemään työnsä vaativuuden ja siitä suoriutumisen niin korkealle kuin suinkin. Kaupanteossa on tuotteen eli itsenne kaikkien hyvien puolien markkinointi täysin luvallista. Hullu kauppiashan se myymäänsä haukkuu. Jos alennusta joutuu jossain vaiheessa antamaan, on lähtöhinnassa syytä olla katetta. Miksi tämä on tärkeää? Siksi, että mikäli tarkentavan virkaehtosopimuksen solmimiseen syksyllä päästään, alkaa palkkannne juosta uuden järjestelmän mukaan mitä todennäköisemmin siitä koeajovaiheessa laatimienne ja siinä vaiheessa ikäänkuin leikillään hyväksyttyjen arvioiden pohjalta. Leikistä tulee siis totta ja allekirjoitamianne papereita aletaan ihan oikeasti soveltaa sopimuksena. Veikkaan, että tässä vaiheessa työntekijä on jo melko heikoilla, jos toivoo asiaansa parannusta; kysytään vaikka katsomolta.

Nyt teen siis erittäin suuren synnin ja kehoitan kaikkia, jotka tosiaan tuntevat kevään arvionnissa saavansa liian huonoon vaativuustaso- tai suoriutumisarvion, ainakin harkitsemaan asiasta valittamista. Päätöksenhän sekä työnne vaatimustasosta että siitä suoriutumisesta tekee yksipuolisesti työnantaja eli yksikön johtaja (tai yliopiston rehtori joissain tapauksissa). Päätöksentekijähän lienee usein eri henkilö kuin se, jonka kanssa vaativuus- ja suoriutumistasoneuvottelut käydään. Jotta kevään arvionti sujuisi kitkatta, täytyisi sekä esimiesten että johtajien toimia objektiivisesti ja pystyä unohtamaan kaikki työyhteisöissämme niin arkipäiväinen “'93hyvä kalakaveri”'94, “'93merkityksetön tutkimus- ja opetusala”'94, “'93hankala häirikkö”'94 tai tätä vastaava retoriikka, puhumattakaan henkilökohtaisista mieltymyksistä.

Kaverille tässä vaiheessa ei siis pidä soittaa, vaikka sieltä tietoa löytyykin. On selvää, että asian näin ollessa UPJ:n sisäänajon onnistuminen riippuu ensi kädessä työnantajista, joten toivotan heille myönteistä menestymistä. Paradoksaalista kyllä, sekä työnantajan että työntekijän neuvotteluedustajat ovat useaan otteeseen kehottaneet välttämään valitusteiden käyttöä, minkä perusteella väittäisin, että pientä epäilystä homman onnistumisesta kaiketikin on siellä sun täällä. Mikäli valituksia on runsaasti, on seurauksena täydellinen kaaos, ellei sitten haluta automaattista hylätä niitä.

Käytetään viimeinen oljenkorsi eli poistetaan väärä vaihtoehto ja todetaan, että lopultahan tässä on kyse kuitenkin konkreettisesta asiasta: yliopistoissa tehtävästä työstä pitäisi vihdoinkin saada sen arvon mukainen rahallinen korvaus. Onnistuessaan UPJ voisi toimia tässä yhtenä joskaan ei ainoana instrumenttina.

Dosentti Pekka Tuisku
toimii lehtorina Oulun yliopiston geotieteiden laitoksella.

(painetun lehden s. 11)