Tutkimusohjelmat tutkijoiden valokeilassa

Tilaisuuden avasi ylijohtaja Anneli Pauli Suomen Akatemiasta. Hän kertoi aluksi yleisiä kuulumisia Akatemiasta: uudet toimikunnat aloittivat vuoden alussa, uusi pääjohtaja aloittaa virkansa maaliskuun alussa, Akatemian kansainvälinen arviointi valmistuu maaliskuun loppupuolella, tasa-arvosuunnitelma uudistetaan.

Suomen Akatemian rahoitus on kehittynyt suotuisasti verrattuna yliopistojen rahoitukseen. Akatemian osuus valtion tutkimusmenoista oli viime vuonna 13 % ja nousi tänä vuonna 16 prosenttiin. Huippuyksiköt ja tutkimusohjelmat veivät Akatemian rahoituksesta viime vuonna yhteensä 28%.

Pauli piti yhtenä Akatemian tämän vuoden toiminnan painopisteenä tutkijanuran kehittämisen strategiaa.

- Edellinen vuodelta 1997 peräisin oleva strategia on toteutettu määrällisesti ja tavoitteellisesti. Nyt on korkea aika valmistella uusi.

Merkittävää tämän vuoden toiminnassa on myös uusi huippuyksikköhaku. Aiehaku käynnistyy 15. huhtikuuta ja päättyy 16. elokuuta. Paulin mukaan nyt kiinnitetään erityistä huomiota nuorten tutkijoiden uran edistämiseen, huippuyksiköiden ammattitaitoiseen johtamiseen ja hyvään hallinnointiin sekä odotetaan uusi haasteellisia avauksia.

Infrastruktuurihaku oli tämän vuoden uutuus. Näitä aiotaan jatkossa toteuttaa säännöllisesti, seuraava on neljän vuoden päästä.

Pauli selvitti myös Akatemiasta teetetyn asiakastyytyväisyystutkimuksen tuoreita tuloksia. Sidosryhmiltään kouluarvoasteikolla kokonaisarvosanaksi tuli 8,09. Tätä Anneli Pauli piti hyvänä saavutuksena. Akatemia nähdään luotettavana, kansainvälisenä ja osaavana organisaationa. Uudistumiskyky, avoimuus ja joustavuus olivat kyselyn mukaan ominaisuuksia, jotka liitetään Akatemian toimintaan harvemmin.

Tutkimukseen kuului erikseen tutkijoille suunnattuja kysymyksiä. He suhtautuivat muita kriittisemmin rahoituksen riittävyyteen sekä hakemusten käsittelynopeuteen. Parantamista on uskalluksessa ottaa riskejä rahoituspäätöksiä tehtäessä. Samoin nähdään, että Akatemian tulisi parantaa kuvaansa eri tieteenalojen tasavertaisena kohtelijana sekä tutkimuksen hyödyntämisen edistäjänä.


Suomen Akatemian tutkimusrahoituspäätökset rahoitusmuodoittain vuosina 1995 - 2002.

Tutkijat toivovat rohkeita rahoituspäätöksiä

Kehittämispäällikkö Ritva Dammert puhui Akatemian tutkimus-ohjelmastrategiasta.(Tästä on ilmestynyt painettu raportti Suomen Akatemian julkaisusarjassa. Se löytyy pdf-tiedostona Akatemian nettisivuilta www.aka.fi)

Uutta on Dammertin mukaan se, että tieteellisille toimikunnille tulee neuvotteluvaltuudet tutkimusohjelma-aloitteiden valmistelemiseksi muiden rahoittajatahojen kanssa. Uutta on myös se, että rahoitus myönnetään pääsääntöisesti neljäksi vuodeksi. Vain parissa ohjelmassa on enää kolmivuotinen rahoitus.

Tutkimusohjelmista rahoitusinstrumenttina kertoi ohjelmapäällikkö Sirpa Nuotio. Hän kehotti tutkijoita olemaan aktiivisia tutkimusohjelmien valmistelussa.

- Ehdota sopivia aiheita Akatemian virkamiehille tai toimikuntien jäsenille. Osallistu tutkiviin työpajoihin!

Lisäksi Nuotio muistutti, että tutkimusohjelmien tapahtumiin ovatkin muutkin tutkijat tervetulleita kuin ohjelmien vastuulliset johtajat.

Tammiseminaarin loppupuolella ohjelmissa mukana olevat tutkijat kertoivat kokemuksistaan. Dosentti Hanna Snellman Helsingin yliopistosta oli mukana Kahden puolen Pohjanlahtea svensk i Finland, finskt i Sverige -ohjelmassa. Hänen johtamansa projektin nimi on Göteborg Sallan suurin kylä. Kyseessä oli ensimmäinen tutkimusohjelma, johon Snellman osallistui. Hän piti ohjelmiin liittyvää kaksivaiheista hakuprosessia hyvänä ensimmäisessä paperissa saattoi visioida vapaammin. Jotain kritisoitavaakin löytyi.

Kun tutkimusohjelma loppuu, olisi Snellmanin mukaan tarvetta jollekin jälkihoitorahastolle.
- Kun tulokset ovat valmistuneet, niitä kävisi mieluusti esittelemässä jossain kansainvälisissä konferensseissa. Usein kuitenkin tässä vaiheessa rahoitus on jo loppu. Ja laitoksen rahoista ei tällaiseen irtoa.

Snellman totesi, että monet tuntevat ohjelmia kohtaan turhiakin pelkoja. Vaaroja nähdään mm. liiassa ohjelmoitumisessa. Muun muassa Bergenin yliopiston folkloristiikan professori Bente Alver on todennut, että nuoren tutkijan pitää olla jatkuvasti ohjelmoitunut ja hän kuvailee nuoren tutkijan arkea jopa sotarintamaksi. (Bente Alver: Forkningsetikk i forskerhverdag. Vurderinger og praksis, 1997)

FL Eila Linnanmäki Helsingin yliopistosta on mukana TERVE-ohjelmassa (Terveyden edistäminen 2001-2004). Hänen mielestään rahoituspäätökset tulevat aivan liian myöhään. Päätös voi tulla joulukuussa, kun jo tammikuussa pitäisi aloittaa. Myös rahoituksen leikkaukset hankaloittavat suunnittelua. Joitakin hakemuksia on leikattu niin, että haetusta määrästä on myönnetty vain noin 40 prosenttia.

- Ja varsinkin humanistisilla aloilla muita rahoituskanavia on todella vähän. Jos joku hanke katsotaan rahoittamisen arvoiseksi, se pitäisi myös rahoittaa kunnolla. Tämä toimisi paremmin kuin jatkuva niukkuuden jakaminen.

Myönteistä palautetta Linnanmäki antoi nelivuotisille kausille.
- Vaikka vielä parempi oli viisivuotinen.
Kehittämispäällikkö Ritva Dammert oli samaa mieltä rohkeammista rahoituspäätöksistä. Tätä viestitetään myös uusille toimikunnille. Akatemian pyrkimyksenä on myös tutkimusohjelmiin liittyvän päätöksenteon aikaistaminen.
LT Elina Ikonen Kansanterveyslaitokselta piti yhtenä vaarana myös sitä, että tutkimusohjelmilla ohjataan tutkimusaiheita samaan muottiin. Seurataan sitä, mikä on kulloinkin hypeä.

- Tällöin voi uhata se, että ison laivan vanavedessä kaikki pienemmätkin alukset ajavat karille.

Lopun yleisökysymyksissä keskusteltiin muun muassa suomalaisuuden asemasta ja siitä, korostetaanko kansainvälisyyttä jo liikaa? Kansainvälisten arvioitsijoiden käyttäminen voi viedä siihen, että isot suomalaiset yhteiskunnalliset teemat voivat jäädä kokonaan tutkimatta.

Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Antero Puhakka kysyi, onko vaarana suomalaisen tiedekielen köyhtyminen.

Monet nyökyttelivät. Yleisökommenteissa todettiin, että jo nykyään kannattaa julkaista muulla kuin suomen kielellä. Arvioinneissa muilla kielillä julkaiseminen asetetaan etusijalle. Lisäksi muistutettiin, että yhteiskunnallinen vaikuttavuus löytyy kuitenkin useimmiten vielä Suomesta.

Kirsti Sintonen

(painetun lehden s.14-15)