• pääsivu
  • sisällys

  • Mikä on palkkauudistuksen heikoin lenkki?

    Kehittämistyössä on nykyään tapana kartoittaa asiaan vaikuttavien tekijöiden heikkoudet ja vahvuudet. Yliopistojen uuden palkkausjärjestelmän suunnittelun pohjana olevat tekijät ovat tässä vaiheessa tiedossa ja niistä on jo saatu joitakin kokemuksia. Uusi palkkausjärjestelmä tulee olemaan juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki ja näitä potentiaalisia ehdokkaita heikoimmaksi lenkiksi on monia.

    Yliopistojen työnantajataho on motivoitunut vastaanottamaan uudistuksen, koska sen myötä toivotaan voitavan siirtyä joustavampaan palkanmaksuun ja tuloksellisten työntekijöiden palkitsemiseen. Nykyinen palkkaluokkiin sidottu järjestelmä ei heidän mukaansa tähän anna mahdollisuuksia. Asia ei kuitenkaan ole niin, vaan nykyiset palkkasopimukset ovat minimisopimuksia ja lisää palkkaa saa nyt jo maksaa hyville työntekijöille niin paljon kuin resursseissa vain on varaa. Saattaakin olla, että odotukset ovat työnantajataholla epärealistiset uuden järjestelmän kannustavuuden suhteen.

    Raha

    Odotukset ovat myös lisärahoituksen määrän suhteen mittavat. Kuitenkin valtiovarainministeriö on jo lyönyt pohjat lisärahan suuruudelle; se ei voi poiketa paljonkaan niistä prosenteista, joita jo siirtyneet valtion laitokset ovat saaneet eli toisin sanoen 7-8% 4-5 vuoden aikana, josta vain kolmannes on varsinaista lisärahoitusta, muu raha on sopimuskorotusrahaa ja yliopiston omia säästöjä. Pahimmillaan joudutaan ilmeisesti siihen tilanteeseen, että kun tuloskeskustelujen jälkeen työntekijöiden henkilökohtainen suoritus on todettu todella hyväksi esimies ilmoittaa, että raha riittää vain keskinkertaisen työsuorituksen palkitsemiseen. Onko järjestelmä silloin kannustava?

    Esimies

    Yliopistojen esimiesjärjestelmä sopii huonosti palkkavallan käyttöön. Hallintopuolella saattaa tilanne olla hieman parempi, mutta laitostason esimiehet on vaikea sitouttaa niihin tehtäviin, joita uudistus tuo tullessaan. On käytävä kahdenlaisia toistuvia keskusteluja, sekä toiminnan kehittämiseen tarkoitettuja keskusteluja että henkilökohtaista palkanosaa määritteleviä tuloskeskusteluja. Tämä tulee viemään opettavalta ja tutkivalta esimieheltä suunnattomasti aikaa, eikä motivaatiokaan tällaisen työn suorittamiseen liene paras mahdollinen.

    Aikataulu

    Valtion työmarkkinalaitoksen aikataulusanelu ja uusien avauksien kielto on vienyt työn iloa järjestöjen neuvottelu- ja päätöksentekotahoilta ja on kiistatonta, että kentällä on uudistuksen suhteen ali-innostuneisuutta. Kun sanotaan, että tämähän on vanha asia, josta on puhuttu jo kymmenen vuotta ja valmista pitäisi jo alkaa tulla on todettava, että asiaan on nämä mainitut vuodet suhtauduttu erittäin varauksellisesti ja systemaattista suunnittelutyötä ei ole uskon puutteen vuoksi juurikaan ollut. Nyt kun asia on alkanut konkretisoitua tarvitaan aikaa sekä uudistuksen myymiseksi kentälle että tavoitteiden valmistelemiseksi neuvottelukuntoon.

    Järjestöt

    Työntekijöiden neuvotteluosapuoli AKAVA-JS (nykyinen JUKO) muotoili neuvottelujen alkuvaiheessa tavoitteensa ja yhtenä keskeisenä oli oman vaativuustasoluokituksen ja henkilökohtaisen osaamisen järjestelmän saaminen opettajaryhmälle. Tämä on tavoite, josta ei voida neuvotella, koska tällä ryhmällä on erilainen työaikajärjestelmä kuin muulla yliopiston henkilöstöllä. Kun henkilökohtaisen suorittamisen tasoa arvioidaan se täytyy suhteuttaa työsuunnitelmaan, jossa kirjattuihin tehtäviin opettaja tai tutkija on sitoutunut.

    Järjestöosapuoli on myös pitänyt kiinni siitä, että kokemuslisät on säilytettävä ja urakehityksestä on huolehdittava uudessa järjestelmässä. Palkkakehityksen yhteismitallisuus sekä eri yliopistojen kesken että yliopiston eri laitosten välillä on taattava. Työnantajan painottamat ihmissuhdetekijät eivät saa olla liian hallitsevassa asemassa yliopiston kaltaisessa asiantuntijaorganisaatiossa.

    Akavalaiset tavoitteet ovat erittäin hyvät ja asialliset ja toivoa sopii, että yliopistosektorin liitot unohtavat reviiriajattelun ja tiivistävät rivinsä näiden tavoitteiden puolustamiseksi.
    Tässä muutama ehdokas heikoimmaksi lenkiksi. Lukijan tehtäväksi jää valinnan suorittaminen.


    Maj-Len Rönkä
    fil.tri, lehtori
    Maj-Len.Ronka@tukkk.fi

     

    (painetun lehden s.26)