Todellista tehoa virtuaaliopinnoista
Helsingin yliopiston oppimiskeskus Aleksandrian vilinästä
löytyy myös hiljainen soppi. Yksinäinen luokka
ensimmäisessä kerroksessa on vielä tyhjillään
ja suljettuna. Kevään mittaan tilanne muuttuu, kun tilaan
avataan kampuksen ensimmäinen tenttiakvaario.
Meteliä ei luokassa tulla silloinkaan kuulemaan. Tenttiakvaario
on tila, jonne opiskelijat voivat oman aikataulunsa mukaan tulla
tekemään tenttejä, jotka kone arpoo heille opettajien
ennalta suunnittelemista kysymyksistä.
- Tenttiakvaarion ajatuksena on tarjota opiskelijalle joustavuutta
miksi ihmeessä tenttien teko pitäisi rajoittaa vain
yhteen päivään kuukaudessa, kysyy Helsingin yliopiston
opetusteknologiapäällikkö Janne Sariola.
Tenttiakvaario on yksi menetelmä, jolla uusinta viestintäteknologiaa
hyödyntävä virtuaaliyliopisto tukee opintojen tehostamista.
Muita ovat esimerkiksi verkon kautta järjestetyt kurssit,
joiden luentoja voi seurata ympäri maata ja kurssien omat
kotisivut, jotka tarjoavat uuden kanavan keskusteluille ja palautteelle.
Sariola tosin puhuisi mieluummin oppimisen kuin opintojen tehostamisesta.
- Virtuaaliyliopistossa on kyse siitä, kuinka uutta teknologiaa
voidaan hyödyntää oppimisen tukena, ei siitä
miten saadaan helpoimmin maksimimäärä opintoviikkoja,
hän linjaa.
Virtuaaliyliopisto on kaikkien Suomen korkeakoulujen yhteinen
projekti. Avainsanoja ovat yhteistyö ja verkostoituminen.
- Virtuaaliset yliopisto-opinnot tarjoavat uudenlaisen mahdollisuuden
yhteistyöhön. Tulevaisuudessa voi olla mahdollista suorittaa
kokonaisia sivuaineita toisiin yliopistoihin joutumatta koskaan
matkustamaan, Sariola visioi.
Verkostoitumisen edelläkävijöitä ovat tieteelliset
kirjastot. Kansallista elektronista kirjastoa rakentava FinElib-projekti
on malliesimerkki hankkeesta, jossa yhteen hiileen puhaltaminen
ja tietotekniikka koituvat kaikkien eduksi.
- FinElibin kautta yhdessä paikassa tallennetut aineistot
ovat välittömästi maan kaikkien opiskelijoiden
käytettävissä. Yhteinen tietokanta pysyy aina ajan
tasalla ja turhilta päällekkäisyyksiltä vältytään.
Henkilökunnalla uudet opiskelumuodot luovat haasteita. Kun
Helsingin yliopiston opetushenkilökunnan teknistä osaamista
kartoitettiin viimeksi kolme vuotta sitten, ilmoitti joka viides
osaavansa hyödyntää tekniikkaa mielekkääsi
opetuksessa.
- Sen jälkeen on järjestetty paljon koulutusta, ja
uskoisin luvun olevan tänä päivänä noin
kaksinkertainen, Sariola arvioi.
Todellinen haaste on koko henkilökunnan saaminen mukaan
verkkoprojektiin.
- Jos virtuaaliyliopiston mahdollisuudet ovat vain aktiivisimpien
opettajien tiedossa, jäävät ne helposti kuriositeeteiksi.
Täyden hyödyn saamiseksi virtuaaliopetus täytyy
nivoa mukaan jo opetussuunnitelmaan. Tätä varten myös
hallinnon ja tutkijoiden tulee ymmärtää missä
mennään, Sariola kuvaa tilannetta.
Teksti: Juha Merimaa
Kuva: Liisa Huima
|