Nopeammin työuralle
Opiskelujen tehostamisvaatimusten suurimpana syynä on pyrkimys
työuran pidentämiseen. Maahan pitää saada uusia
veronmaksajia nopeassa tahdissa suurten ikäluokkien eläköityessä.
Suomen ylioppilaskuntien liiton mielestä työuran määrittelyssä
on ongelmansa. SYL pitää koko keppi ja porkkana -ajattelua
alkukantaisena.
Työuran pidentäminen on valtakunnassa laajasti jaettu
tavoite. Pidentämällä työuraa halutaan pitää
huoltosuhde sellaisena, että jokaista huollettavaa vastaisi
vähintään kaksi, jollei peräti kolme huoltajaa.
Työuran päättymisen hetki onkin suhteellisen helppo
määritellä. Se on hetki, jolloin ihminen jää
eläkkeelle. Vaikka erilaisia eläkejärjestelyitä
on käytössä voidaan silti suhteellisen helposti
määritellä ihmisen poistuminen työmarkkinoilta.
Työura siis pitenee, jos eläkkeelle jäädään
iäkkäämpänä.
Mutta miten määritellä työuran alku? Alkaako
ihmisen työura viisitoistavuotiaana kesätöissä
vai olisiko työuran alkuhetkeksi kenties mielekkäämpää
määritellä se hetki, jolloin nuori alkaa rahoittaa
omaa talouttaan työnteolla? Pitäisikö työuran
alku sittenkin määritellä alasidonnaisesti, eli
ihmisen katsottaisiin siirtyneen työuralle, kun hän
on ensimmäistä kertaa saanut työn, joka tukee hänen
edistymistään työuransa pääasiallisella
polulla? Määrittelemällä akateemisen ihmisen
työura alkamaan vasta valmistumishetkestä saamme suuren
joukon työtä tekeviä ihmisiä lokeroitua joksikin
muuksi kuin työlliseksi.
Kansainvälisissä vertailuissa ongelmana on kulttuureiden
keskinäinen erilaisuus. Suomessa opiskelijat ovat aikuisia
yhteiskunnan toimijoita. Kansainvälisiä vertailuja analysoitaessa
pitäisi ottaa huomioon myös oppialaan kuulumattomien
valmiuksien kehittyminen. Itsenäistyminen, sosiaalistuminen
uuteen ympäristöön, minäkuvan ja maailmankuvan
avartuminen tai työn merkityksen ymmärtäminen ovat
asioita, joiden muuttaminen lukuarvoiksi ei välttämättä
ole helppoa. Näissä vertailuissa suomalainen koulutusjärjestelmä
kuitenkin pärjäisi.
Järjestelmän heikkoudet eivät korjaannu
ruuvaamalla mittareita
Kuinka pitkälle yhtä maailman kilpailukykyisimmistä
ja luovimmista yhteiskunnista voidaan arvioida ja kehittää
ulkopuolisten asettamien pelkistävien mittareiden avulla?
Mitä paremmin järjestelmä mukautuu erilaisuuteen
ja ympäröivän yhteiskunnan jäykkiin rakenteisiin,
sitä konstikkaampaa on löytää oikeanlaisia
mittareita mittaamaan järjestelmän toimivuutta.
Käydyssä keskustelussa tavoite työuran alkuhetken
aikaistamisesta on sidottu tiiviisti opiskelijan valmistumiseen.
Opintoajat ovat mielekäs mittari etsittäessä koulutusjärjestelmän
pullonkauloja, mutta järjestelmän heikkoudet eivät
korjaannu ruuvaamalla mittaria. Omaa toimenpideohjelmaa laatiessaan
SYL ei ole lähtenyt alkukantaisesta “keppi ja porkkana”
-ajattelusta, vaan SYL uskoo, että poistamalla opiskelun
esteet yksilöt toimivat nykyisen kaltaisessa, ajallisesti
ja määrällisesti rajoittamattomassa, järjestelmässä
itsensä ja yhteiskunnan parhaaksi. Pohtiessaan keinoja opintojen
vauhdittamiseksi SYL on lähtenyt yksittäisen opiskelijan
esiin nostamista ongelmista. Ala- ja aluekohtaisia eroja on valtavasti,
eikä poppakonsteilla järjestelmään saada lisää
tehoa. Kukko ei käskien laula.
Oskari Nokso-Koivisto
puheenjohtaja
Suomen ylioppilaskuntien liitto
|