Puutteita matkakustannusten korvauksissa

Matkustussäännön mukaiset virkamatkojen korvausmääräykset ovat velvoittavia. Vaikuttaa siltä, että sekä päivärahassa että hotellikorvauksissa esiintyy puutteita. Erityisen ongelmallinen on viikonlopun virkamatkoista suoritettavaksi tuleva matkapäiväkorvaus, joka on aika monelle täysin tuntematon. Yliopistokohtaiset erot matkakustannusten korvaamisessa ovat melkoiset.

Valtion matkustussääntö on virkaehtosopimus. Muiden virkaehtosopimusten tapaan matkustussääntö on kaikkia velvoittava. Matkustussäännössä sovitut korvaukset ovat minimejä, joita ei voi alittaa saatikka sitten kokonaan jättää maksamatta. Virkamies ja työnantaja eivät siis voi keskenään sopia, että matkakustannusten korvauksista luovutaan joiltain osin tai että maksetaan vähemmän kuin matkustussääntö edellyttää. Tällaista luopumispäätöstä ei voi tehdä myöskään mikään ryhmä tai yksikkö kollektiivisesti.

Virkamatkamääräys ja korvaukset

Matkustussäännön mukaan matkakustannuskorvauksiin oikeuttavaksi matkaksi katsotaan sellainen esimiehen määräyksestä tehtävä matka, jonka virkamies tekee virkatehtävien hoitamista varten virkapaikan ulkopuolelle. Olennaista virkamatkan käsitteessä on juuri virkamatkamääräys. Ilman matkamääräystä ei kyseessä ole virkamatka eikä matkustussäännön mukaiset korvaukset realisoidu. Virkamatkamääräyksen olemassaolo taas merkitsee matkustussäännön mukaisia korvauksia täysimääräisesti.

Matkustussäännön mukaiset korvaukset ovat matkustamiskustannuksien korvaukset (kilometriraha ja matkaliput), päiväraha, ateriakorvaus, majoittumis- tai hotellikorvaus ja yömatkaraha, kurssipäiväraha sekä virkamiesten matkapäiväkorvaus viikonloppuna suoritetuista matkoista. Lisäksi maksetaan eräitä erilliskorvauksia. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan ainoastaan majoittumis- ja hotellikorvauksen, päivärahan sekä matkapäiväkorvauksen realisoitumista käytännössä.

Valtion matkustussääntö löytyy valtionvarainministeriön kotisivulta www.vm.fi Valtio työnantajana, Virka- ja työehdot.

Jäsenkysely korvauksista

Järjestömaailmassa on esiintynyt epäilyjä siitä, että yliopisto- ja tutkimussektorilla ei aina kaikilta osin noudatettaisi matkustussäännön määräyksiä matkakustannusten korvauksissa.

Professoriliiton jäsenkyselyssä marraskuussa 2003 kysyttiin mm. matkakustannusten korvauksista. Kyselylomakkeen mukaan valtion matkustussäännön perusteella suoritetaan matkakohteen mukaan määräytyvää päivärahaa sekä majoittumis- ja hotellikorvausta. Professoreilta kysyttiin, ovatko he saaneet aina asianmukaista päivärahaa sekä majoittumis- ja hotellikorvausta virkamatkoistaan.

Professoreista 61 % ilmoitti saaneensa aina valtion matkustussäännön mukaisen asianmukaisen päivärahan virkamatkoistaan. Professoreista 39 % taas ilmoitti, ettei ole saanut aina asianmukaista päivärahaa. Yliopistokohtaiset erot päivärahan saannissa ovat varsin suuria. Puolessa tusinassa yliopistoista professorit ovat saaneet aina päivärahaa ilmoituksensa mukaan. Eräissä suurissa yliopistossa (HY, TY, TaY ja OY) asianmukaista päivärahaa aina saaneiden osuus oli vain noin 50 % jäsenkyselyn mukaan.

Asianmukaisen majoittumis- ja hotellikorvauksen aina saaneita oli 80 %. Sellaisia, jotka eivät aina olleet saaneet asianmukaista korvausta oli 20 %. Tässäkin suhteessa esiintyi melkoista yliopistokohtaista hajontaa jäsenkyselyn perusteella.

Matkustussäännön mukaan, mikäli virkamies on määrätty matkustamaan lauantaina tai sunnuntaina siten, että yksinomaan matkustamiseen käytetty aika on vähintään viisi tuntia, maksetaan hänelle matkapäiväkorvausta. Korvausta ei makseta yleisen työaikasopimuksen tarkoittamalle johtavalle virkamiehelle eikä sellaiselle, joka itse päättää virkamatkan ajankohdasta. Matkapäiväkorvaus tuli käyttöön vuoden 2003 alussa. Sen suuruus oli aluksi 40 euroa. Matkapäiväkorvauksen suuruus on muutettu 1.3.2004 lukien 55 euroksi.

Professoriliiton jäsenkyselyssä kysyttiin myös matkapäiväkorvauksen saamista. Matkapäiväkorvaus on aika tavalla tuntematon ja erityisen vähän käytetty. Vain 3 % professoreista ilmoitti saaneensa matkapäiväkorvausta. Noin puolet yliopistoista ei ole lainkaan maksanut jäsenkyselyn mukaan matkapäiväkorvauksia viikonloppuun ajoittuvasta virkamatkustamisesta. Yli 10 %:iin päästiin TKK:ssa, JoY:ssa ja tutkimuslaitoksissa.

Syitä korvauksen maksamatta jättämiseen

Professoriliiton jäsenkyselyn tuloksia voidaan pyrkiä torjumaan mm. sillä perusteella, etteivät professorit muka olisi olleet aina selvillä virkamatkan käsitteestä tai saamistaan korvauksista.

Joka tapauksessa kyselyn tulokset ovat mielenkiintoisia ja osoittavat selkeästi sen, etteivät professorien osalta matkustussäännön velvoittavat määräykset aina toteudu. Yliopistokohtaiset erot ovat suuria. Muiden henkilöstöryhmien osalta tilanne on tuskin ainakaan parempi kuin professoreilla.

Valtion matkustussäännön mukaisten matkakustannusten korvauksien maksamatta jättämiseen on epäilemättä monia eri syitä. Matkalaskulomakkeet saattavat olla puutteellisia tai ne on täytetty puutteellisesti. Korvaushakemus on saattanut joskus myöhästyä, jolloin korvauksen maksamisessa esiintyy tietynlaista harkintaa. Tilanne voi olla sekin, että halutaan tietoisesti välttää matkakustannusten täysimääräisiä korvauksia, koska maksajatahon määrärahojen ei katsota riittävän tällaiseen. Taustalla voi olla myös sellainen ajatus, koska esimerkiksi konferenssimatkalle lähteminen tapahtuu usein professorin omasta aloitteesta, että virkamatkamääräyksestä huolimatta kyseessä ei olisikaan mikään “aito” virkamatka. Tällainen ajattelu ei ole matkustussäännön ja virkaehtolainsäädännön mukaista.

Viikonlopun virkamatkojen matkapäiväkorvauksen vähäisen käytön syynä on järjestelmän uutuus ja tietämättömyys siitä, että tällaistakin korvausta on oikeutettu saamaan tietyin edellytyksin. Suuret yliopistokohtaiset erot viittaavat yliopistokohtaiseen tietämättömyyteen. Esimerkiksi JoY:n matkamääräyslomakkeessa on kuitenkin erityinen kohta koskien viikonloppuna matkustamista eli matkapäiväkorvauksen saamista. Useimpien yliopistojen lomakkeisiin tällaista kohtaa ei ole tiettävästi vielä sisällytetty. Tietämättömyys matkapäivärahan olemassaolosta koskee usein sekä työantajaa että virkamiestä. Tarvitaan valistusta.

Jorma Virkkala
Professoriliiton toiminnanjohtaja
4.3.2004