Tiellä kohti uutta palkkausjärjestelmää

Yliopistojen uutta palkkausjärjestelmää on suunniteltu useiden vuosien ajan. Uudessa järjestelmässä kokonaispalkka määräytyy tehtävien vaativuuden ja henkilökohtaiseen suoriutumisen pohjalta. Työn vaativuuden arviointi tulee perustumaan tehtävien vaativuustasokuvauksiin. Nämä kuvaukset muodostavat niin sanotun vaatikartan, joka on järjestelmän keskeinen työväline. Viime vuoden keväällä akavalaiset henkilöstöjärjestöt esittivät järjestelmän valmistelua erikseen opettajille ja muulle henkilöstölle. Opettajien osalta vaatikarttojen suunnittelu on ollut akavalaisissa opettaja- ja tutkijajärjestöissä työläs prosessi, sillä muutos nykyiseen virkanimikkeisiin pohjautuvaan järjestelmään on melkoinen. Muun henkilökunnan osalta järjestelmiä ovat olleet kehittämässä myös muut henkilöstöjärjestöt.

Tällä hetkellä ollaan siinä tilanteessa, että akavalainen neuvottelujärjestö JUKO hyväksyi viime kuun lopulla yhteisen esityksen yliopistojen opetushenkilöstön vaatikartaksi. Lähtökohtana kartan tehtäväkuvauksissa on ollut se, että niiden täytyy kyetä esittämään eri opettajaryhmien työtehtävät pähkinänkuoressa.

Esitetyssä vaatikartassa on kymmenen tasoa. Kartan neljän alimman tason kuvaukset ovat tyypillisesti tutkijakoulutukseen liittyviä tehtäviä sisältäviä. Tasolta toiselle edettäessä ratkaisevia tekijöitä ovat tehtävien monipuolistuminen sekä tieteellisen pätevyyden saavuttaminen. Kolme seuraavaa tasoa muodostavat vaatikartan keskikategoriatason. Tasot viisi ja kuusi on jaettu tutkimus- ja opetuspainotteisiin tehtäviin. Tutkimuksessa korostuu itsenäinen tutkijantyö sekä tieteellinen pätevyys. Opetuspainotteisissa tehtävissä edellytetään hyvää opetustaitoa. Tasolta toiselle edettäessä opetustehtävien vaativuuden ohella myös koulutusvastuu kasvaa. Seitsemännellä tasolla mukaan tulee vastuuta tieteenalasta, tutkimushankkeiden suunnittelua ja organisointia. Tasolla edellytetään myös monipuolista opetuskokemusta sekä perus- että jatkokoulutukseen liittyen.

Kolmella ylimmällä tasolla on laaja vastuu tieteenalasta ja sen kehittämisestä. Perus- ja jatkokoulutusvastuu sekä vastuu tutkimus- ja opetusresursseista kasvavat näillä tasoilla. Opetus- ja tutkimustyöt tulevat vaativammiksi ja verkostoitumista edellytetään. Näillä tasoilla korostuvat akateemiset ja yhteiskunnalliset asiantuntijatehtävät sekä tehtävän edellyttämä professorin kelpoisuus.

Yleispätevä ja kaikille aloille soveltuva vaatikartta on parhaimmillaankin ohje, jota sovelletaan eri alojen erityispiirteet huomioiden. Muun henkilöstön osalta vaatikartan rakentaminen on vielä kesken. Viime aikoina neuvotteluryhmä, jossa ovat edustettuina niin työnantajan kuin työntekijöidenkin edustajat, on keskittynyt niin sanottujen yleisten tasokuvausten luomiseen. Yhteinen näkemys näistä yleisistä tasokuvauksista näyttää kuitenkin olevan löytymässä.

Palkkausjärjestelmän rakentamisessa seuraavana vaiheena ovat neuvottelut työnantajan kanssa vaatikartasta ja sopiminen henkilökohtaisen palkanosan määräytymisperiaatteista. Tässä vaiheessa odotetaan myös riittävää rahoitustarjousta, jotta palkkausjärjestelmän peruslähtökohta, kannustavuus, on toteutettavissa. Tätä edellyttää myös viimeisimmässä Valtiotyönantaja-lehdessä julkaistu selvitys, jonka mukaan korkeakoulujen johto- ja asiantuntijatehtävien palkkakilpailukyky on edelleen huono. Uudella palkkausjärjestelmällä olisi nyt mahdollista parantaa tätä johto- ja asiantuntijatehtävien palkkausta, mutta se edellyttää riittävää panostusta valtion taholta.

Uuden palkkausjärjestelmän toteutuminen edellyttää vielä runsaasti suunnittelua ja neuvotteluja. Opettaja- ja tutkijajärjestöjen yhteinen näkemys palkkausuudistuksesta antaa jatkoneuvotteluille tukevan selkänojan työntekijäpuolella. Työnantajapuolella paras selkänoja taasen olisi valtiovarainministeriön selkeä ilmoitus riittävästä uudistuksen rahoituksesta.

Tapani Pakkanen,
puheenjohtaja, Professoriliitto

Antero Puhakka,
puheenjohtaja, Tieteentekijöiden liitto

Vesa Kulmala,
puheenjohtaja, Yliopistonlehtorien liitto

(painetun lehden s. 3)