Apurahojen verotus
Tieteenharjoittajien osalta erinäiset verotuskysymykset
tulevat aika ajoin esille. Eräs tällainen kokonaisuus
on apurahojen ja stipendien verotus. Vaikka näiden verotuksesta
on hyvä olla perillä erityisesti veroilmoituksen jättöaikana,
ja vaikka asiaa on suppeasti selvitetty myös Acatiimin
veroliitteessä (www.acatiimi.fi), asiaa on syytä
käsitellä jo kertauksenkin vuoksi hieman laajemmin.
Apurahojen, stipendien ja tunnustuspalkintojen verotusta koske
tuloverolain (=TVL) 82 §, jonka mukaan veronalaista tuloa
ei ole mm.:
1) stipendi tai muu apuraha, joka on saatu opintoja tai tieteellistä
tutkimusta tahi taiteellista toimintaa varten
2) tieteellisen, taiteellisen tai yleishyödyllisen toiminnan
tunnustukseksi saatu palkinto
Muulta kuin julkisyhteisöltä ja Pohjoismaiden neuvostolta
edellä mainittuihin tarkoituksiin saadut stipendit, opintorahat
ja muut apurahat sekä tunnustuspalkinnot ovat kuitenkin veronalaista
tuloa siltä osin, kuin niiden sekä julkisyhteisöltä
ja Pohjoismaiden neuvostolta saatujen stipendien, opintorahojen
ja muiden apurahojen sekä muiden palkintojen yhteenlaskettu
määrä tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä
johtuneiden niistä menojen vähentämisen jälkeen
verovuonna ylittää valtion taiteilija-apurahan vuotuisen
määrän (ks. TVL 82.2 §).
Tässä pääpiirteittäisessä esityksessä
ei käsitellä 2) - kohdan mukaista tilannetta eli tieteellisen,
taiteellisen tai yleishyödyllisen toiminnan tunnustukseksi
saatua palkintoa eli ns. tunnustuspalkintoa. Lähtökohtana
on myös se, että apurahan antaja ja saaja ovat yleisesti
verovelvollisia suomalaisia. Mielenkiinnon kohteena 1) - kohdankin
osalta on vain stipendi tai muu apuraha, joka on annettu tieteellistä
tutkimusta varten. Tarkemman esityksen osalta viittaan muutoinkin
verohallituksen vuosittain julkaisemaan Henkilöverotuksen
käsikirjaan.
Verovapauden edellytykset
Valtiolta, kunnalta tai muulta julkisyhteisöltä taikka
Pohjoismaiden neuvostolta tieteellistä tutkimusta varten
saatu stipendi tai muu apuraha ovat näin kokonaan verovapaita
tuloja.
Keskeinen seikka tällöin on se, mitä tarkoitetaan
julkisyhteisöllä. Julkisyhteisöjä ovat mm.
valtio, läänien taidetoimikunnat, kunnat, kuntainliitot,
evankelisluterilainen kirkko, ortodoksinen kirkkokunta, valtion
yliopistot ja korkeakoulut, Suomen pankki, Kansaneläkelaitos,
taiteen keskustoimikunta ja valtion tieteelliset toimikunnat,
joista käytetään yhteisnimitystä Suomen Akatemia
sekä STM:n valvonnassa toimiva työsuojelurahasto. Ulkomainen
valtio tai ulkomainen julkisyhteisö ei ole tässä
tarkoitettu julkisyhteisö. Julkisyhteisöjä eivät
ole myöskään esim. yksityistaloudelliset yhdistykset
tai säätiöt, rekisteröidyt yhdistykset tai
poliittiset puolueet. Valtion ja kunnan omista yhteisö esim.
osakeyhtiö ei ole julkisoikeudellinen oikeussubjekti. Maatalousyrittäjäin
eläkelaitosta ei pidetty julkisyhteisönä (ks. KHO
1987 B 560 ).
Laissa ei tarkemmin määritellä sitä, mitä
tarkoitetaan stipendillä tai muulla apurahalla. Kun apurahojen
ja stipendien verotuskohtelu jo pitkän aikaa pysynyt asiallisesti
lähes muuttumattomana, näiden seikkojen vuoksi asiaa
koskevalla oikeuskäytännöllä, lähinnä
korkeimman hallinto-oikeuden (=KHO) päätöksillä
ja oikeuskirjallisuudessa esitetyillä kannanotoilla on suurta
merkitystä. Tässä esityksessä voidaan KHO:n
ratkaisuista esitellä ainoastaan lyhyet ratkaisuselosteet.
Keskeinen kysymys on se, mitä pidetään tieteellisenä
tutkimuksena. Tätä käsitettä on tulkittava
laajasti. Tieteellinen tutkimus on tieteellistä tutkimusta
alasta riippumatta. Ratkaisevana voitaneen lopulta pitää
lähinnä sitä, joudutaanko käyttämään
tieteellisiä metodeja. Joskus voi olla helpompi todeta, milloin
kysymys ei ole tieteellisestä tutkimuksesta.
Seuraavissa tapauksissa kysymys ei joka tapauksessa ole ollut
tieteellisestä tutkimuksesta:
KHO 1952 II 489: Apuraha ei ollut annettu tieteellistä tutkimustyötä
varten, kun lehtori oli saanut sen Suomalaiselta Liikesivistysrahastolta
ajanmukaisen talousmatematiikan oppikirjan laatimista varten kauppakoulujen,
opistojen ja oppikoulujen yläluokkien talousmatematiikan
tarpeeseen.
KHO 1958 II 178: Filosofian maisteri oli saanut Kirjapaino Oy:ltä
rahasumman sanomalehtihistoriallisia tutkimuksia varten. Maksettua
määrää ei katsottu tieteellistä tutkimusta
varten myönnetyksi stipendiksi.
KHO 1978 II 554: Säätiö, joka sääntöjensä
mukaan tukee tieteellistä tutkimustyötä, antoi
kauppakorkeakoulun kirjastossa toimivalle bibliografiatyöryhmälle
sen anoman apurahan Suomen kansantaloustieteellisen kirjallisuuden
bibliografian laatimiseksi. Työryhmän jäsenet laativat
bibliografian työaikansa koulutukseltaan kirjastotoimihenkilöitä
ulkopuolella ja jakoivat apurahan keskenään tehtävään
käytettyjen työtuntien mukaan. Apurahaa ei katsottu
tieteellistä tutkimustyötä varten annetuksi stipendiksi,
eikä se ollut saajiensa verosta vapaata tuloa. Äänestys
5-3.
Seuraavassa tapauksessa kysymys puolestaan on katsottu olevan
kysymys ollut tieteellisestä tutkimuksesta:
KHO 1963 II 334: Kenraali Mannerheim-säätiöltä
marsalkka Mannerheimin elämäkerran kirjoittamista varten
saatu apuraha oli tieteellistä tutkimusta varten annettuna
verovapaa. Apuraha ei ollut riippuvainen siitä, tuliko tutkimuksesta
julkaisukelpoinen.
Muuhun tarkoitukseen kuin tieteellistä tutkimusta varten
saadut apurahat ja stipendit ovat myöntäjästään
riippumatta veronalaista ansiotuloa. Tuloverolaissa vallitsee
laaja tulon käsite ja poikkeuksia tulon veronalaisuudesta
tulkitaan suppeasti. TVL 29.1 §:n mukaan veronalaista tuloa
ovat verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat
tulot, jollei laissa nimenomaisesti säädetä toisin.
Apuraha (stipendi) on maksajan kannalta vastikkeeton suoritus,
ja se myöntämisestä ei aiheudu maksajalle taloudellista
eikä muutakaan hyötyä. Jos apurahan myöntää
työnantaja, suoritus on yleensä korvausta tehdystä
työstä. Tästä syystä sitä pidettäneen
yleensä palkkana, vaikka se maksettaisiin apurahan nimellä.
Merkityksellistä on näin erottaa tieteen harjoittaminen
toisen lukuun tehdystä työstä, jolloin suoritus
on palkkatuloa. Veronalaisuutta arvioitaessa huomiota kiinnitetään
mm. seuraaviin seikkoihin: kuka on apurahan saaja, onko apuraha
yleisesti haettavissa, onko apurahan myöntäjän
ja saajan välillä työsuhde, onko apuraha vastike
tehdystä työstä, onko apuraha myönnetty ilman
hakemusta, mitä selvityksiä apurahan hakijan on täytynyt
esittää, onko apurahan myöntämiseen liitetty
tiettyjä erityisiä ehtoja, ja onko apurahan myöntäjä
yleishyödyllinen yhteisö.
Jos esim. apuraha on ollut yleisesti haettavissa, jos apurahan
myöntäjän ja saajan välillä ei ole työsuhdetta,
jos apuraha ei ole vastiketta tehdystä työstä,
jos apurahan myöntäminen edellyttää hakemusta,
jos apurahan myöntämiseen ei ole liitetty tiettyjä
erityisiä ehtoja, ja jos apurahan myöntäjä
on yleishyödyllinen yhteisö, apuraha on todennäköisesti
veroton ja päinvastaisessa tapauksessa verollinen.
Vastikkeettomuus ei häviä sillä, että hakija
esittää työsuunnitelman, jonka toteutumista apurahan
myöntäjä haluaa tukea. Apuraha saatetaan esim.
julistaa haettavaksi tiettyyn tarkoitukseen, joka on myöntäjää
lähellä. Jos apurahasta on tällöin ollut vapaa
kilpailu eikä saaja ole esim. työmenetelmien suhteen
riippuvainen myöntäjästä, lähtökohtaisesti
voidaan katsoa, että kysymys on verovapaasta apurahasta.
Mitä kaupallisempi on apurahan myöntäjä samoin
kuin tarkoitus, johon se myönnetään, sitä
lähemmäksi toimeksiantosuhdetta (tilaustyötä)
tullaan. Jos saaja on työ- virka- tai vastaavassa suhteessa
maksajaan, voidaan yleensä puhua veronalaisesta lisäpalkkiosta.
Jonkin määrätyn työn tekemistä varten
stipendin nimellä saatu korvaus on veronalaista tuloa. Tällaisesta
on ollut kysymys esim. tapauksessa KHO 1976 T 4136:
Sosiaalihuollon alalla toimiva valtakunnallinen yleishyödyllinen
säätiö oli myöntänyt eräälle
tutkijalle vuosiksi 1975-1977 apurahan, jonka turvin tutkijan
tuli selittää suomalaisen yhteiskunnan sosiaalihuollon
nykytila ja tulevaisuuden tavoitteet ja tehtävät. Säätiön
ja tutkijan välillä tehdyssä erityisessä tutkimussopimuksessa
oli mm. määräys, että tutkimus suoritettiin
säätiön hyväksymän tutkimussuunnitelman
mukaisesti. Samoin oli sovittu, että säätiö
sai eräin rajoituksin rajoittamattoman käyttöoikeuden
tutkimustuloksiin ja sen aikana kertyvään tutkimusmateriaaliin.
Säätiö valvoi ja ohjasi tutkimusta tätä
tehtävää varten asettamansa erityisen neuvottelukunnan
avulla. Kun tutkimussopimus vielä oli tutkimusajaksi varatun
määräajan kuluessa molemminpuolisesti irtisanottavissa,
apuraha katsottiin ennakkoperintälain tarkoittamaksi palkaksi
eikä TVL:n mukaiseksi verovapaaksi apurahaksi.
Tapauksessa oli useita palkkatyöhön viittaavia piirteitä
kuten tutkimussopimuksen erityinen laatu (eräänlainen
tilaustutkimus), laaja käyttöoikeus tutkimustuloksiin
ja sen aikana kertyvään tutkimusmateriaaliin, säätiön
valvonta ja ohjaus sekä irtisanomismahdollisuus. Tapauksessa
asiallisesti on ollut kysymys apurahan nimikkeellä tehtävästä
palkkatyöstä. Ratkaisussa KHO 1974 T 382 säätiön
antama stipendi erästä sukututkimusta varten katsottiin
palkaksi, koska säätiö sai julkaisuoikeuden sekä
provisiota myynnin perusteella.
Rajatapauksena voitaneen pitää KHO:n ratkaisua 1991
B 524 (vrt. KHO 1978 II 554):
Suomen Kulttuurirahaston Keski-Suomen rahasto ja X:n läänin
taidetoimikunta olivat myöntäneet kirjastonhoitaja A:lle
15.000 markan ja 10.000 markan suuruiset apurahat X:n bibliografian
laatimista varten. A:lle oli myönnetty palkatonta virkavapautta
varsinaisessa työstään puheena olevan työn
tekemistä varten. A:lla ei ollut toimeksiantosuhdetta hanketta
varten perustettuun neuvottelukuntaan, eikä A saanut myöskään
muuta korvausta suorittamastaan työstä. Apurahoja oli
pidettävä tieteellistä työtä varten annettuina
apurahoina. Äänestys 5-2.
KHO perusteli päätöstään viittaamalla
mm. seuraaviin seikkoihin: Bibliografian laatiminen ei kuulunut
yliopiston kirjaston tehtäviin eikä siten myöskään
verovelvollisen varsinaisiin työtehtäviin; kysymyksessä
oli usean eri tahon yhteistyöhanke; kaupunginhallitus oli
asettanut hankkeen toteuttamista varten neuvottelukunnan, johon
verovelvollisella ei ollut toimeksiantosuhdetta; verovelvollinen
oli saanut palkatonta virkavapautta noin kahden kuukauden ajaksi
työn suorittamista varten; elantokustannusten peittämiseksi
verovelvollinen oli hakenut yleisesti haettavissa olevia em. apurahoja.
Uudehkossa ratkaisussa KHO 1999 T 2045 päädyttiin päinvastaiseen
lopputulokseen kuin vuoden 1976 tapauksessa:
Yleishyödyllisen yhteisön tarkoituksena oli suomalaisen
kulttuuriperinteen, erityisesti maamme kaupunkikulttuurin historiallisten
rakenteiden säilyttäminen, taiteen tukeminen koti- ja
ulkomaista taidetta hankkimalla sekä tieteellisen tutkimustyön
ja taiteen tukeminen apurahoja myöntämällä.
Säätiön kiinteistöä rakennettaessa tehtiin
merkittävä arkeologis-historiallinen löydös,
jota kaivamalla havaittiin voitavan saada merkittävää
lisäaineistoa keskiajan kaupunkielämän tutkimiselle.
Tulokset haluttiin esittää myös yleisölle,
mitä varten päätettiin rakentaa museo. Museon rakentamista
ja siihen liittyvää tutkimusta valvomaan perustettiin
toimikunta, jonka jäsenet edustivat opetusministeriötä,
museovirasto, kaupunkia ja säätiötä.
Säätiö on myöntänyt toimikunnan esittämällä
tavalla vuosina 1994-1995 apurahoja ja stipendejä museohankkeeseen
liittyvään tieteelliseen tutkimukseen, taiteellisen
toimintaan ja opinnäytteisiin.
Apurahojen ja stipendin saajien tutkimustyö ja opinnäytteet
on tehty museoviraston, Taideteollisen korkeakoulun tai Teatterikorkeakoulun
ohjauksen ja valvonnan alaisena. Säätiöllä
on ollut oikeus saada käyttöönsä valmistunut
kirjallinen tai muu esitys, joka on ollut tarkoituksena julkaista
jossain muodossa säätiön museossa. Säätiöllä
ei ole kuitenkaan ollut yksinoikeutta aineistoon, vaan tutkimustulokset
ja raportti on luovutettu myös museovirastoon. Eräät
tutkimukset ovat liittyneet tekijöiden opintoihin, jolloin
tutkimustulokset on luovutettu asianomaiseen korkeakouluun. Katsottiin,
että kysymyksessä olevat stipendit ja apurahat olivat
opintoja tai tieteellistä tutkimusta tahi taiteellista toimintaa
varten saatuina verovapaita, minkä vuoksi niistä ei
ollut toimitettava ennakonpidätystä eikä niiden
perustella ollut suoritettava työnantajan sosiaaliturvamaksua.
Verrattuna vuoden 1976 ratkaisuun tapaukset oikeudellisilta faktoiltaan
ovat osittain erilaisia. Mahdollista on myös se, että
oikeuskäytännön linja on vähän lieventynyt
aikaisempaan verrattuna.
Ns. dosenttistipendit ovat verovapaita (ks. A 317/1952).
Veronalaisen määrän laskeminen
TVL 29.1 §:n mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää
tuloistaan niiden hankkimisesta ja säilyttämisestä
aiheutuneet menot, ts. luonnolliset vähennykset. Säännös
on yleissäännös, eikä laissa ole lueteltu
vähennyksiä tyhjentävästi. Olennaista on menojen
liittyminen joko tulojen hankkimisen tai niiden säilyttämiseen.
Elantomenot eivät ole luonnollisia vähennyksiä;
ne ovat vähennyskelvottomia ja niiden vähentäminen
on kielletty. Verovapaan tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä
aiheutuneita menoja ei saa myöskään vähentää
(ks. TVL 31.4 §).
Luonnollisia vähennyksiä voivat olla esim. kirjallisuushankinnat,
apuhenkilöiden palkat, matkat ja muut välittömästi
tutkimustoimintaan liittyvät menot. Näihin voivat kuulua
myös laboratorion ja atk:n käytöstä aiheutuneita
menoja. Huomionarvoista on se, että aikaisemmin TVL:ssa olleen
säännöksen mukaan vähennyskelpoisia olivat
tieteellisestä työstä aiheutuneet kohtuulliseksi
katsottavat menot. Nykyisin tällaista kohtuullisuusvaatimusta
ei TVL:ssa ole, minkä vuoksi minkäänlainen kohtuulliseksi
katsottava - tyyppinen arviointi ei voi tulla verotusta toimitettaessa
kysymykseen. Olennaista on vain se, onko kysymys luonnollisesta
vähennyksestä vai ei. Se voi puolestaan olla uskottavuus-
ja selvityskysymys etenkin silloin, jos ne ovat hyvin suuret.
Syynä siihen, että tulon veronalaisuutta sääntelevään
lainkohtaan (TVL 82 §) on otettu menojen vähentämistä
koskeva maininta, on ollut halu korostaa, että menot on täysimääräisesti
vähennettävä apurahojen bruttomääristä
ennen kuin todetaan, ylittääkö niiden määrä
säädetyn rajan. Samalla on ehkä kysymys myös
siitä, ettei luonnollisen vähennyksen käsitettä
tulisi rajata apurahan kohdalla aivan yhtä tiukasti kuin
esim. tavallisten palkkatulojen kohdalla. Tieteelliseen toimintaan
liittyy käytännössä sellaisia menoja, joita
ei esiinny muiden verovelvollisten kohdalla.
Tässä yhteydessä ei ole mahdollista ryhtyä
kuitenkaan selvittämään yksityiskohtaisesti erilaisia
tieteenharjoittamista koskevia luonnollisia vähennyksiä.
TVL 31. 1 §:n 4 kohdan mukaan tulon hankkimisesta johtuneita
menoja ovat mm. ammattikirjallisuuden sekä tutkimusvälineiden
ja tieteellisen kirjallisuuden hankkimisesta sekä tieteellisestä
työstä muutoin johtuneet menot, jollei niitä ole
suoritettu TVL 82.1 §:n 1 kohdassa tarkoitetulla stipendillä
tai apurahalla. Tieteenharjoittajalla voi joka tapauksessa olla
monia sellaisia luonnolliseksi vähennykseksi katsottavia
menoja, joita ei ole katettava ensisijaisesti apurahalla.
Jos stipendi tai apuraha on annettu jotain tiettyä työtä
tai tutkimusta varten, siihen ei kohdisteta muita kuin tähän
työhön tai tutkimukseen liittyviä menoja.
Jos henkilö on saanut samaa tutkimusta varten sekä julkisyhteisöltä
että muulta kuin julkisyhteisöltä apurahaa, tutkimuksesta
aiheutuneet kustannukset jaetaan muun selvityksen puuttuessa apurahojen
suhteessa. Jos apurahat kohdistuvat eri tutkimuksiin, tulee kustannukset
kohdistaa erikseen kuhunkin tutkimukseen. Vähennysten tekeminen
apurahoista on tärkeää mm. siksi, että apurahan
verotettava määrä saadaan laskettua oikein.
Tutkimusryhmälle myönnetystä stipendistä vähennetään
ensin ryhmän menot ja sen jälkeen jäljelle jäänyt
osa jaetaan ryhmän jäsenille, jotka kukin voivat lisäksi
vähentää omat menonsa.
Jos julkisyhteisön myöntämän apurahan nettomäärä
jää alle taiteilija-apurahan määrän,
on muun kuin julkisyhteisön apurahasta veronalaista se osa,
millä apurahojen yhteismäärä ylittää
taiteilija-apurahan. (Ks. laatikko edellisellä sivulla.)
Taiteilija-apuraha on A 9 pl:n mukainen palkka. Tähän
peruspalkkaan ei kuulu mm. yhdistelmätaulukoihin valmiiksi
lasketut kalliinpaikanlisät.
Jaksotus
Jaksotuksessa on kysymys siitä, milloin eli minä verovuonna
apuraha otetaan verotuksessa huomioon. Apurahat ovat sen vuoden
tuloa, jona se on tosiasiallisesti nostettavissa eikä esim.
sen myöhemmän vuoden tuloa, jona se on nostettu. Tulon
jaksottamista koskevan yleissäännön mukaan (ks.
TVL 110.1 §) tulo katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona
se on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muutoin saatu
vallintaan.
Edellä tarkastellun yhteenlaskusäännön johdosta
verovelvollisen saadessa apurahoja sekä julkisyhteisöiltä
että yksityisiltä yhteisöiltä viimeksi mainitut
saattavat tulla verotettaviksi. Tämä voi aiheuttaa tilanteen,
jossa verovelvollinen ei nosta koko apurahaa ja pyrkii näin
välttämään apurahan verottamisen. Jos kuitenkin
tämä erä on ollut verovelvollisen vallinnassa ja
hänellä on näin ollut siihen disponointioikeus,
apuraha verotetaan ao. verovuoden tulona, vaikka sitä kokonaisuudessaan
ei olisikaan nostettu. Menon jaksottamista koskevan yleissäännön
mukaan verovelvollisen suorittamaan menoon perustuva tulosta tehtävä
vähennys tehdään, jollei erityisestä syystä
muuta johdu, sinä verovuonna, jona maksu on suoritettu. Hankintamenon
jaksottamisesta ks. TVL 114 §.
Jos apuraha on myönnetty siten, ettei siihen kohdistuneita
menoja voi vähentää nostamisvuonna, voitaneen myöhempinä
vuosina syntyneet menot ottaa huomioon siten, että apurahasta
vähennetään kustannusvarauksia selvityksen perusteella.
Tärkeää on näin se, että verovelvollinen
oma-aloitteisesti esittää asiassa niin perusteellisen
selvityksen kuin siinä tilanteessa on mahdollista. Oikeuskäytännöstä
voidaan mainita seuraava ratkaisu:
KHO 1980 T 183: A oli vuonna 1976 nostanut erään säätiön
hänelle myöntämän apurahan, joka oli tarkoitettu
peittämään A:n ulkomailla vuosina 1976 ja 1977
suorittamista opinnoista aiheutuneet kustannukset. Apuraha oli
kokonaisuudessaan luettava A:n vuoden 1976 tuloksi. A:lla oli
kuitenkin oikeus ennen TVL 22.1 §:n 2 kohdan mukaan veronalaiseksi
tuloksi katsottavan määrän vahvistamista vähentää
jo vuonna 1976 myös tulevat apurahaan kohdistuvat tulon hankkimisesta
aiheutuvat matka- ja muut kustannukset
Jos menoja ole voitu stipendin saantivuonna vähentää
stipendistä, niistä voi aiheutua tappiontasauksin huomioonotettava
tappio.
Lopuksi
Eräs mahdollisuus välttää muilta kuin julkisyhteisöiltä
saatavien apurahojen verotusta on pyrkiä rytmittämään
apurahojen hakupolitiikka eri vuosille siten, että julkisista
lähteistä ja yksityisistä lähteistä saatavat
apurahat eivät sattuisi samalle vuodelle tai jos sattuisivat,
yksityisistä lähteistä saatavien apurahojen määrät
olisivat sen verran pieniä, etteivät ne menisi verolle.
Keinotekoisiin järjestelyihin voidaan puuttua yleisen veronkiertämistä
ehkäisevän lausekkeen nojalla (ks. VML 28 §)
Apurahat tulee ilmoittaa veroilmoituksessa. Verovelvollisen tulee
esittää tarvittaessa selvitys apurahan verovapaudesta.
Tärkeää on tällöin selvittää
mm. se, mistä apurahasta on kysymys. Apurahan myöntämistä
koskeva päätös tai ilmoitus, josta ilmenevät
apurahan myöntämiseen mahdollisesti liittyvät ehdot,
ovat tällöin keskeistä selvitysaineistoa. Maksajalla
on myös ilmoitusvelvollisuus veroviranomaisille vähintään
1.000 euron suuruisten stipendien ja muiden apurahojen osalta.
Kun apuraha on myönnetty tutkimusryhmälle, joudutaan
verotuksessa myös selvittämään, miten se jakaantuu
apurahan saajien kesken ja miten menot on vähennetty. Tietoja
voidaan tältä osin pyytää apurahan myöntäjiltä
sekä saajilta erityisesti työryhmän johtajalta.
Tästä on syytä joka tapauksessa olla valmiina asianmukainen
selvitys (laskelmat ja dokumentit).
Epäselvissä tapauksissa on syytä varmuuden vuoksi
hakea verottajalta ennakollinen sitova kannanotto (ennakkoratkaisu-
ja ennakkotietomenettely), joka on maksullinen.
Oma kysymyksensä on sitten se, onko tämäntyyppinen
tieteellistä tutkimusta varten annettujen stipendien tai
muiden apurahojen verottaminen tarkoituksenmukaista. Tämä
on veropolitiikan asia. On mahdollista esim. kysyä, miksi
tiede ja taide on rinnastettu näinkin pitkälle toisiinsa
samoin kuin sitä, onko ylipäänsä tiedestipendien
ja -apurahojen kytkeminen taiteilija-apurahaan tällä
tavoin ja tällä palkkaluokkatasolla perusteltua?
Matti Myrsky
vero-oikeuden professori, Joensuun yliopisto
(painetun lehden s. 30-34) |