Pekka Tuisku
Yliopiston konkurssi
Viime syksy oli Oulun yliopiston henkilökunnalle veret seisauttava.
Rehtori ilmoitti tiedotteessaan yliopistolla olevan 5 milj. euron
rahoitusvajeen. Henkilökunnan tiedotustilaisuudessa ilmeni,
että vaje kasvaisi kahtene seuraavana vuonna 7 milj. euroon.
Koska yliopiston budjettipohjainen perusrahoitus tälle vuodelle
on 109 milj. euroa, johtaa vaje suuriin vaikeuksiin. Kohtuullisellakin
omavaraisuusasteella toimiva liikeyritys olisi tällaisilla
luvuilla ajautumassa konkurssiin.
Voi varmaan hyvällä syyllä kysyä, mikä
yliopiston taloushallinnossa on pielessä, kun tällaista
tapahtuu yllättäen. Yliopiston hallinnon puolesta pääasialliseksi
syyksi on esitetty vaje perus- ja jatkotutkintotavoitteitten toteutumisessa.
Hallinto on hieman harkitsemattomasti syyllistänyt myös
opiskelijat tilanteesta. 30 vuotta opiskelevat ovat marginaaliryhmä.
Todellinen syy rahoitusvajeessa on tutkintotavoitteiden ylimitoitus
eli yliopiston hallinnon toiminta, mutta tätä on hankala
myöntää saati ruveta tarkemmin analysoimaan. Olisikohan
neliportainen rahoitus- ja tulossopimusmalli vanhentunut? Nythän
tulostavoitteet vaeltavat laitosjohtajilta dekaanien kautta rehtorille
ja edelleen opetusministeriöön ja rahat päinvastaista
tietä päätyen laitosjohtajien kautta niiden käyttötarkoitukseen.
Lienee inhimilllistä, että tilanne johtaa helposti kilpalaulantaan
tulostavoitteissa. Suuri houkutus on myös sujauttaa rahaa
jakovaiheessa “parempiin tarpeisiin”. Sekä tulostavoitteiden
ylimitoitus, että rahoitusvaje voivat kertautua nykymallissa
neljässä portaassa. Oulun yliopistossa on muuten helppo
osoittaa, ettei syy tilanteeseen niinkään ole perusopetuksessa,
sillä noin kolme viidesosaa vajeesta johtuu ylimitoitetusta
jatkotutkintotavoitteesta.
Oulussa yhdeksi syyksi vajeeseen on mainittu Senaattikiinteistölle
maksettavat vuokrat. Tämä pitää varmasti paikkansa,
kun tarkastelee kiinteistökulujen kehityssuunnitelmaa, jossa
menot nousevat peräti 50 % vuodesta 2001 vuoteen 2007. On
kuitenkin muistettava, että yliopiston hallinto on ollut
tekemässä suunnitelmaa sopimalla Senaattikiinteistöjen
kanssa ko.aikavälillä toteutuvasta mittavasta rakennusohjelmasta.
Oulun yliopiston ratkaisu rahoituskriisiin on hallinnon kannalta
helpoin mahdollinen. On ryhdytty toiminnan sopeuttamiseen. Noin
sata avautuvaa virkaa jätetään täyttämättä
ja laitetaan virkapankkiin. Koska avautuvat budjettirahoitteiset
virat ovat yliopiston virkarakenteesta johtuen opetusvirkoja,
kohdistuu ratkaisu yksipuolisesti opetusvirkoihin, tämänkin
lehden lukijoihin. Oulun yliopistossa 3100 työpaikasta vain
26% eli hieman yli 800 on opetusvirkoja ja sopeuttamisen jälkeen
enää ehkä 700. Tämä on vain noin viidesosa
jäljelle jäävästä työntekijämäärästä.
Uhkaakohan tässä lain mukainen yliopiston tärkein
perustehtävä jäädä toteutumatta? Ainakin
sopeutusratkaisu saattaa johtaa opiskelijoiden kannalta ikäviin
seurauksiin. Tuo viidesosa on mielenkiintoinen luku, tehtäisiinhän
silloin yliopistolla jokaista opetus- ja tutkimushenkilöiden
suorittamaa työtuntia kohti neljä muuta. Arvoisa opettaja,
miltä tuntuisi jos antamillasi kontaktiopetustunneilla olisi
4 avustajaa?
Miten kävisi, jos sopeutus kohdistettaisiin tavoitteitaan
ylimitoittaneille opetusministeriön rahoitusmallin mukaan?
Jos pienehkö kuuden A28-palkkaluokkaa nauttivan professorin
laitos on ilmoittanut tavoitteekseen 7 tohtoria, mutta saavuttaa
vain kaksi, tämä johtaisi Oulun yliopistossa n. 400
000 euron vajeeseen. Ratkaisu voisi olla kaikkien kuuden professorin
viran laittaminen virkapankkiin. Miettikää mitä
siitä seuraisi.
Olisiko tässä tilanteessa vihdoinkin aika tehdä
realistisia tulossuunnitelmia ja sopimuksia? Mikäli se ei
nykyisessä järjestelmässä onnistu, voisi vaihtoehto
olla hallinnon sopeuttaminen esim. sen portaita vähentämällä.
Tämähän olisi yliopistolain muutoksen valmisteluvaiheessa
vielä ehkä mahdollista.
Dosentti Pekka Tuisku toimii lehtorina Oulun
yliopiston geotieteiden laitoksella.
(painetun lehden s. 8-9) |