Professorien palkkaus Saksassa
Saksan liittohallitus on ryhtynyt uudistamaan virkamiesten
palkkausjärjestelmää. Tämä koskee myös
professorien palkkausta. Ensimmäiset osavaltiot ovat jo ottaneet
käyttöön uuden W-palkkausjärjestelmän,
mutta monessa osavaltiosssa prosessi on vielä kesken.
Saksassa on käyty jo hyvinkin pitkään debattia
korkeakoululaitoksen tuloksellisuudesta, ja juuri tällä
hetkellä koko koulutuspolitiikka (saksaksi Bildungspolitik)
näyttää olevan syvässä kriisissä.
Ei vähiten siksi, että julkista rahaa on entistä
vähemmän jaossa. Henkilökunnan palkat nielevät
noin 70-80 % yliopistojen budjeteista. Palkkoja ei voi supistaa,
korkeintaan henkilökuntaa voidaan vähentää
ja onkin vähennetty. Pelastuksena tarjotun ulkopuolisen rahoituksen
hankkimisesta on tullut tärkeä kriteeri professorin
työpanosta arvioitaessa.
Saksassa toimii tällä hetkellä 87 yliopistoa,
tekniset korkeakoulut ja -yliopistot mukaan luettuina. Ammattikorkeakouluja
on huomattavasti enemmän: peräti 146. Lisäksi on
vielä koko joukko muunlaisia korkeakouluja. Valtaosa yliopistoista
ja ammattikorkeakouluista toimivat julkisen rahoituksen turvin.
Kulttuuri ja tiede, ja siten myös korkeakoulut ovat osavaltioiden
vastaavien ministeriöiden toimialaa. Liittovaltiolla on vain
kompetenssi linjaamiseen. Siten yliopistohallinto vaihtelee osavaltiosta
toiseen. Samoin vaihtelevat saatavilla olevat resurssit. Ongelmat
ovat aivan eri luokkaa köyhimpiin kuuluvissa osavaltioissa,
Saksi-Anhaltissa. Mecklenburg-Etupommerissa ja Berliinissä,
kuin kaikkein varakkaimmissa osavaltioissa, Baijerissa ja Baden-Württembergissä.
Palkoissa eroja osavaltioiden välillä
Tähän asti Saksan professoreiden aseman ja palkkauksen
peruspilari on ollut heidän virkamiesstatuksensa. Virkamiehillä
on mm. oma eläkejärjestelmänsä. Nykyinen sosiaalidemokraattien
ja vihreiden liittohallitus on ryhtynyt uudistamaan virkamiesten
palkkausjärjestelmää, itse statusta kuitenkaan
purkamatta. Perusajatuksena on ollut antaa työnantajalle
enemmän joustovaraa suunnittelulle. Alempipalkkaisia olisi
motivoitava ja heille pitäisi antaa paremmat tulevaisuudennäkymät.
Ennen kaikkea halutaan edistää suoritushalua. Määräaikaisuutta
suositaan.
Saksassa yliopistojen toimintaa ja mm. professorien palkkausta
säätelevä lainsäädäntö on perinteisesti
ollut kaksiportainen. Liittopäivät säätävät
puitteet (Hochschuhlrahmengesetz), jokainen osavaltio luo niitä
soveltamalla omat korkeakoululakinsa. Tällä tavoin mm.
palkkausperiaatteet ovat Saksassa kautta maan samat, mutta faktiset
palkat saattavat poiketa osavaltiosta toiseen. Nykyinen professoreiden
palkkausuudistus on liittotasolla kirjattu vuonna 2002 voimaan
tulleeseen lakiin nimeltä Professorenbesoldungsreformgesetz.
Ensimmäiset osavaltiot kuten Alasaksi ovat jo siirtyneet
laissa määriteltyyn uuteen W-palkkausjärjestelmän,
monessa osavaltiossa prosessi on vielä kesken. Tällä
hetkellä on kaikkialla vielä entinen C-palkkaluokka-systeemi
käytössä. Yleisesti ottaen ketään vanhan
järjestelmän mukaan palkattua ei voi pakottaa uuteen
järjestelmään, siten W-palkkaluokat koskevat lähinnä
vain uusia sopimuksia.
C- palkkausluokkien hierarkiassa on ylimpänä oppituolinhaltija,
jonka asema ilmaistaan hakuilmoituksissa C4-professuurina. Tällaisen
viran hakijalta edellytetään paitsi tohtoria myös
habilitaatiota, joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta.
Muut yliopistoprofessorit ovat C3- palkkausluokassa. Lisäksi
on vielä olemassa professorien C2-luokka, etenkin ammattikorkeakouluissa.
Ammattikorkeakouluissa on C3 ja C2 professoreita tällä
hetkellä suhteessa 40/60 %. Viimeinen C1-luokka on habilitoituvan,
siis jo tohtoroituneen tieteellisen assistentin palkkaluokka.
Elokuusta 1.8. 2004 lähtien voimassa olevan liittovaltiotason
taulukon mukaan C4-professorin lähtöpalkka läntisessä
Saksassa on 3.736 euroa (brutto) kuukaudessa. Tähän
tulevat vielä ikälisät (15 kpl), maksimissa ollaan
silloin jo yli 6000 euron lukemissa. Idässä palkat ovat
muutamaa prosenttiyksikköä pienempiä. C3 professoreilla
vastaavat luvut ovat aluksi 2941, lopuksi 5305 euroa. Jokaisella
osavaltiolla on omat toisistaan hieman poikkeavat taulukot lisineen.
Lisäetuja saavat etenkin C-4 professorit viran täyttämisen
yhteydessä. Hakija voi asettaa ehtoja joko uuteen paikkaan
tulemiselleen tai vanhalle paikalle jäämiselleen. Neuvoteltavana
voivat olla korkeampi palkka, assistentti- ja sihteeritoiveet,
käyttörahaa oppituolille, tutkimukseen jne.
Junioriprofessuuri riitelyn kohteena
Toinen laki vuodelta 2002, liittotasavallan palkkausrakennelaki
(Besoldungsstrukturgesetz) on asettanut yliopistot ja ammattikorkeakoulut
palkkauksen systematiikassa tasavertaisiksi. Vaikka ammattikorkeakoulut
ovatkin yliopistoihin verrattuina toisentyyppisiä, lainsäätäjä
halusi antaa jälkimmäisille samat kilpailumahdollisuudet.
Siten uudessa W-palkkausluokitusjärjestelmässä
on vain kaksi varsinaista professorinvirkaa, joiden koodit ovat
W3 (4723 euroa 1.8.2004 lähtien) ja W2 (3890 euroa). Mitkä
näistä viroista otetaan käyttöön missäkin
korkeakoulussa päättää osavaltio. Kolmas ja
viimeinen, W1 –palkkausluokka koskee osa-aikaisia nk. junioriprofessuureja.
W1-peruspalkka on 3405 euroa. Junioriprofessorit ovat uusi kategoria,
syntynyt erityisesti humanistisella alalla siitä toiveesta,
että nuoret tutkijat voisivat päästä yliopiston
virkaan ja valmistautua varsinaiseen professuuriin nopeammin kuin
tähän asti. Viranhakijoiden korkea keski-ikä, 41
vuotta C-3 professuuriin ja vielä korkeampi C4 professuureihin
on ollut huolen aiheena. Mutta juuri junioriprofessuuri on hiljakkoin
joutunut liittovaltion ja osavaltioiden lainsäädäntökompetenssin
riitelykohteeksi.
Jokaisen osavaltion on määriteltävä palkkauskeskiarvo
(Besoldungsdurchschnitt), sisältäen peruspalkan ja suorituslisät.
Sen avulla osavaltio sitoutuu budjetoinnissaan pitämään
palkkamenot tiettyjen puitteiden rajoissa. Uudessa W-palkkausjärjestelmässä
peruspalkka on siis korkeampi kuin aikaisemmassa C-järjestelmässä.
Ikälisät on kuitenkin poistettu. Lisiä tulee, jos
osavaltio näin päättää, kolmenlaisina:
suorituslisinä tutkimuksen, taiteen, opetuksen tai jatkokoulutuksen
alalla, funktiolisinä (esim. hallinnolliset tehtävät)
ja rahallisina jatkuvaiskorvauksina, joko uutta paikkaa täytettäessä
tai virassa olevan henkilön lähdön estämiseksi,
aivan kuten ennenkin.
W-palkkaussysteemissä ei enää ole ylärajaa.
Liittoneuvosto Bundesrat on tätä kritisoinut ja ehdottanut,
ettei tähänastista C-palkkaluokkien ylärajaa ylitettäisi
kuin aivan erityistapauksissa, esim. henkilön ulkomaille
siirtymisen estämiseksi tai sieltä tulevan henkilön
värväämiseksi.
Professoripalkan markkina-arvo
Hiljakkoin Alasaksin tiede- ja kulttuuriministeriö ilmoitti,
että “uusi systeemi on transparentimpi, oikeudenmukaisempi
ja motivoivampi kuin edellinen. Lisäksi uudistus lisää
huomattavasti yliopistojen autonomiaa.” Myös korkeakoulurehtoreiden
pysyvä konferenssi näkee positiivisena henkilön
iästä riippumattoman, suorituspohjaisen ja henkilökohtaisesti
räätälöidyn ansiotulon. Näin syntyisi
professoreiden ja yliopistojen kesken enemmän suorituskilpailua
ja tulokset paranisivat. Berliinin Tekninen yliopisto tiivisti
lehdistötiedotteessaan uudistuksen ydinsanoman näin:
“Professorinpalkan on vastattava markkina-arvoa”.
Mutta onko kaikki nyt hyvin? Professorikuntaa on askarruttanut
luonnollisesti kysymys, laskeeko vai nouseeko palkka vanhasta
järjestelmästä uuteen siirtyjillä. Liittovaltio
on vakuuttanut, ettei kenenkään peruspalkka laske, päinvastoin.
Yksi professoreiden etujärjestöistä sen sijaan
on laskenut, että C4-professoreille koituisi vuodessa ansiomenetyksiä
noin 85.000 – 450.000 euroa. Ne ovat esimerkiksi peräisin
aikoinaan oppituolia täytettäessä sovituista lisätuloista.
Markkina-arvon mukainen laskentaperusta ei sekään saa
varauksetonta kannatusta. Otsikolla “Kaupustelijoita tieteen
temppelissä” professori Barbara Zehnpfennig vastusti
Frankfurter Allgemeine Zeitungissa (22.5. 2002) yliopistolaitoksen
ekonomisointia tiivistäen sanomansa lauseeseen: “Geist
ist nicht
Hannes Saarinen
professori, Suomen Saksan instituutin johtaja
(painetun lehden s. 25-26) |