KOLUMNI
Joel Kuortti
Budapestin syksy
Täällä Unkarissa on juuri juhlittu vuoden 1956
kansannousun vuosipäivää ja muisteltu Imre Nagyn
lyhyttä valtakautta, joka päättyi verisesti. Erityistä
merkitystä päivä on tänä vuonna saanut
siitä, että Unkari liittyi toukokuussa Euroopan Unioniin.
Kaikki eivät suinkaan ole tästä tai järjestelmän
muuttumisestakaan yksinomaan innoissaan. Yksi viime aikoina esillä
ollut protestiryhmä on Unkarilaisen tulevaisuuden ryhmä
(Magyar Jövõ Csoport). Se on nuoren Diána Bácfin
johtama uusnatsiryhmittymä, joka ihannoi Unkaria 1944–45
hallinnutta fasistista Nuoliristipuoluetta. Muut poliittiset ryhmät
ovat puolestaan protestoineet MJC:tä vastaan.
Monet sosiaaliset ongelmat ovat muutosten myötä kärjistyneet,
Unkarin kansantaloudellinen asema kun on eurooppalaisittain katsottuna
alhainen — keskiansiotaso on noin 500 euroa. Nähtäväksi
jää, miten pian erot alkavat tasoittua. Yliopistosektorilla
talousongelmat näkyvät selkeästi. Esimerkiksi Budapestin
Eötvös Loránd -yliopistossa (ELTE) on ollut uhkana,
että henkilökunnan palkoista leikataan yksi kuukausi
pois. Tällä hetkellä lienee kuitenkin niin, että
palkat pystytään maksamaan.
Palkkaleikkauksen tilalle on sen sijaan tullut uusia uhkia. Yksi
on se, että yliopiston rakennuksia ei säästösyistä
lämmitettäisi talvella. Toivoa vain sopii, että
siinä tapauksessa talvesta tulisi leuto — talvi on
kuitenkin täälläkin talvi, eikä rakennuksia
ole erityisesti eristetty.
Toinen uhka koskee määräaikaisia työntekijöitä.
Opettajille on lähetetty kysely, jossa tiedustellaan, onko
heillä muita virkoja yliopistotyön lisäksi. Täkäläisen
palkkatason alhaisuuden vuoksi (erityisesti julkisella sektorilla)
monet tekevät lisätöitä. Nyt määräaikaisia
uhkaa siis se, ettei määräyksiä uusita —
eli heitto ulos yliopistosta.
Keskustelua täällä on herättänyt myös
lakialoite kaksoiskansalaisuuden myöntämisestä.
Aina sen jälkeen, kun Unkari menetti 72% maa-alueestaan ja
sen myötä yli 60 % väestöstään vuonna
1920 solmitussa Trianonin (Versailles’n) rauhassa, on naapurimaissa
olevien unkarilaisvähemmistöjen asema puhuttanut unkarilaisia.
Asiasta järjestetään pitkän poliittisen kädenväännön
jälkeen kansanäänestys joulukuussa. Jos kaksoiskansalaisuus
tulee mahdolliseksi, sen kielteisenä seurauksena pelätään
unkarilaisalueiden tyhjentyvän etenkin Vojvodinassa, Serbiassa,
jossa unkarilaisväestön asema on ollut vaikea ja väestö
on ollut koko ajan vähenemässä nuorten pyrkiessä
parempiin olosuhteisiin.
Tilanne on toisenlainen esimerkiksi Slovakiassa, jossa on vastikään
avattu unkarinkielinen yliopisto Komarnossa (entisessä Komáromissa).
Tämän Selye János -yliopiston perustamisprosessi
kesti viitisentoista vuotta ja aluksi siihen kuuluvat kasvatustieteellinen,
kauppatieteellinen ja teologinen tiedekunta. Yliopiston perustaminen
on merkittävä parannus Slovakian puolimiljoonaiselle
unkarilaisvähemmistölle.
Lopuksi vähän kielisukulaisuudesta, joka tulee esiin
aina uusia unkarilaistuttavuuksia tavattaessa. Kieliopillisten
yhtäläisyyksien lisäksi sanotaan, että suomen
ja unkarin sanastoissa on ehkä 200–300 sanaa, jotka
juontuvat samasta juuresta. Kieltä oppiessa onkin mukava
etsiä näitä yhtäläisyyksiä —
sellaisten perinteisten sanojen kuin ‘kéz’,
´méz’, ‘vér’ ja ´víz’
lisäksi. Tähän mennessä havaintoja on ainakin
sanoista ‘zsák’ (säkki), ‘fészek’
(pesä) ja ‘tucat’ (tusina). Kaupan kassajonossakin
voi yrittää bongata uusia yhteyksiä eikä aika
tule pitkäksi. Tämä kielisukulaisuus on täällä
hyvin tiedossa ja sen kautta on helppo tuntea itsensä tervetulleeksi.
Szeretettel üdvözöljük — Tervetuloa!
Tai epävirallisesti: Örülök, hogy eljöttetek
— Kiva, kun tulitte.
FT Joel Kuortti toimii erikoistutkijana Suomen
Akatemian projektissa Joensuun yliopiston vieraiden kielten laitoksessa
ja on parhaillaan vierailulla Budapestissa. Hänen erikoisalansa
on jälkikolonialistinen englanninkielinen—erityisesti
intialainen—kirjallisuus ja kulttuuri.
(painetun lehden s. 23) |