Kehityskeskusteluista tulevaisuuskeskusteluihin

Uudet palkkausjärjestelmät vähentävät anarkiaa “valopääorganisaatioissa”. Tästä oli Tieteentekijöiden liiton luottamusmieskurssilla puhumassa koulutuspäällikkö Vesa Hulkkonen. Hänen mielestään kehityskeskusteluja parempi termi olisi tulevaisuuskeskustelu.

Palkkausjärjestelmäuudistukseen liittyvä koulutus on aloitettu liitoissa ja yliopistoissa. Tieteentekijöiden liitto järjesti upj:sta luottamusmiehille kaksipäiväisen kurssin 3.-5. marraskuuta.

Kehityskeskusteluista yliopistojen luottamusmiehille puhui Vesa Hulkkonen Melior Oy:sta. Hänen piti selvänä, että uusia palkkausjärjestelmiä ei saada vietyä yliopistoihin ilman alkuvaikeuksia.

- Osa aina kokee, että tämä ei ole juuri minulle oikeudenmukainen. “Prinsessan herkille” tieteentekijöille tämä voi olla vielä vaikeampaa. hän totesi. Hulkkonen tuntuu yliopistoyhteisön erityispiirteet toimittuaan aikoinaan assistenttina psykologian laitoksella.

- Monissa palkkauudistuksissa onkin käynyt niin, että tämä sukupolvi ei vielä niistä hyödy, mutta seuraava kylläkin. Tästä syystä olenkin niiden puolestapuhuja.

Hulkkonen katsoi, että upj vähentää anarkiaa “valopääorganisaatiossa” – tiedetään jatkossa ainakin, kuka on lähiesimies.

Kehityskeskusteluista pitäisi Hulkkosen mielestä vähitellen muovautua tulevaisuuskeskusteluja, joissa käytäisiin läpi uratoiveet ja kehittämistarpeet. Muun muassa rajavartioilla on siirrytty tähän malliin.

- Kehityskeskustelut eivät saisi jäädä pelkästään kahden ihmisen välisiksi vaan koko laitoksen toiminnan tulisi olla esillä. Huomion pitäisi olla johtamisketjussa.
-
Toiset konsultit ovat sitä mieltä, että kehitys- ja palkkakeskustelut pitäisi olla erillään (ks. esim. syyskuun Acatiimissa Seppo Heinon haastattelu). Hulkkosen mielestä ne voi kyllä yhdistääkin.
- Parempi kerta rutina kuin ainainen kitinä, hän kuvasi tilannetta.
- Olen huomannut, että monissa virastoissa, joissa upj on otettu käyttöön, palkkakeskustelut alkavat kyllästyttää parissa vuodessa. Muut seikat nousevat tärkeämmälle sijalle.
Esimiehille upj, henkilökohtaiset arviot ja kehityskeskustelut lataavat eniten haasteita. Vielä yliopiston kaltaisessa organisaatiossa, jossa varsinainen tulos on vaikeasti mitattavissa, tilanne on astetta kimurantimpi.
- Parinkymmenen vuoden kokemus kehityskeskusteluista on osoittanut, että monet esimiehet oppivat niissä enemmän kuin alaiset.

Resurssien niukkuus luo omat paineensa. Alkuvaiheessa kun aitoja pelimarkkoja ei vielä ole käytössä, monet voivat sijoitella henkilöstöä yläkanttiin – tyyliin: tämä tekee hyvää laitoksen ilmapiirille. Karvas totuus paljastuu, kun eurot astuvat kuvaan.
- Niin silloin seuraa kalibrointi, Hulkkonen totesi.
Luottamusmiesten asema korostuu upj:n myötä. Omat työt jäävät varmaan monilta vähäksi aikaa vähemmälle. Valituskanavien huolellinen hoitaminen onkin Hulkkosen mukaan erityisen tärkeää. Joissakin virastoissa 17 % henkilökohtaisista arvioista on riitautettu.

Kirsti Sintonen

(painetun lehden s. 37)