• pääsivu
  • sisällys

  •  
     
    Selvitysmies Jorma Rantanen:

    Yliopistojen hallinto- ja henkilöstörakenteet liian jäykkiä


    Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkimuksen rakenteellista kehittämistä pohtineen selvitysmies Jorma Rantasen mielestä yliopistojen kehityksen jarruna on liian jäykkä hallinto- ja henkilöstörakenne. Hän ehdottaa tilalle siirtymistä konsernihallinnon suuntaan itsenäiseksi julkisoikeudellista yhteisöksi ja virkasuhteitten muuttamista työsopimussuhteiksi.

    - Julkisoikeudellinen hallintomalli ja siirtyminen työsopimussuhteisiin toisivat mukanaan joustavuutta, jota nyt tarvitaan, totesi professori Rantanen luovuttaessaan raporttinsa opetusministeri Tuula Haataiselle 10. marraskuuta.
    Hallintomalli ja työsopimussuhteitten soveltuvuus yliopistoihin pitäisi selvittää Rantasen mielestä pikaisesti.
    - Rehtorit ovat pitkään toivoneet taloudellisen autonomian lisäämistä. Julkisoikeudellisen yhteisön malli sopisi tähän kuin nyrkki silmään.
    Julkisoikeudellisella yhteisöllä Rantanen tarkoitti ilmeisesti Työterveyslaitoksen kaltaista organisaatiota. Rantanen jäi viime vuoden lopussa eläkkeelle Työterveyslaitoksen pääjohtajan tehtävistä.

    Rantasen raportti on osa Valtion tiede-ja teknologianeuvoston käynnistämää hanketta. Opetusministeri Tuula Haatainen kertoi, että raportti menee marraskuussa sivistyspoliittiseen ministerityöryhmään. Tiede- ja teknologianeuvostossa sitä käsitellään tammikuussa ja silloin on tarkoitus tehdä linjauksia.
    - Aion kutsua koolle yliopisto- ja ammattikorkeakouluväen pyöreän pöydän keskusteluun, jossa voitaisiin käydä läpi eri raporteissa esille tulleita asioita, Haatainen totesi ja viittasi 9. marraskuuta julkistettuun globalisaatioraporttiin.
    - Kaikista näistä selvityksistä nousee esille se, että Suomi selviytyy vain satsaamalla osaamiseen ja tutkimukseen.


    Lisärahan tarve 90 miljoonaa euroa

    Opetusministeri Haatainen oli tyytyväinen myös siitä, että Rantasen raportissa nousi selvästi esille lisärahoituksen tarve.

    Selvitysmiehen mukaan uusiin haasteisiin vastaaminen edellyttää yliopistojen budjettirahoituksen lisäämistä. Budjettirahoitusta esitetään vahvistettavaksi 90 miljoonan euron vuotuisella lisäyksellä: strategisen huippututkimuksen kehittämiseksi (30 milj. euroa), infrastruktuurin vahvistamiseksi (30 milj. euroa) ja kansainvälisen toiminnan tehostamiseksi ja laajentamiseksi (30 milj. euroa). Lisärahoitus tulee kohdentaa strategisesti ja soveltuvin osin kilpailuttaa.

    Selvityksen mukaan Suomen yliopistotutkimus on alueellisesti kattava, mutta tuleviin haasteisiin nähden pirstoutunut, sen voimavarat paikoin liian ohuet ja sen kansainvälistymisaste voisi olla korkeampi. Myös huippututkimusta kaivataan enemmän.

    Selvitysmiehen mukaan yliopistojärjestelmää ei tule enää laajentaa eikä hajauttaa, vaan tulevassa kehittämisessä tulee painottaa sisällön, laadun ja vaikuttavuuden vahvistamista. Kaikessa yliopistotutkimuksessa tulee tavoitella huippulaatua. Kansainvälisiä huippututkimuksen instituutioita tulee myös aktiivisesti pyrkiä hankkimaan Suomeen.

    Suurten ja monialaisten yliopistojen tulee keskittyä kansainväliseen huippututkimukseen ja kansainvälisen kilpailukykynsä kehittämiseen. Tämä edellyttää perustutkimuksen voimistamista, mm. lisäämällä huippuyksikköjä, luomalla kansainvälisiä tutkimusalliansseja, laajentamalla tutkijanvaihtoa ja tukemalla kansainvälisiin tutkimushankkeisiin osallistumista. Perustutkimusta tulee kohdentaa tärkeisiin strategisiin kohteisiin ja sen kilpailutettua rahoitusta tulee lisätä.

    Osa yliopistoista voi suuntautua tukemaan tutkimuksellaan toisaalta kansallista kehitystä ja toisaalta antaa tutkimustukea alueelliselle kehittämistyölle. Yliopistojen odotetaan tutkimuksellaan tukevan myös suoraan yritysten syntyä ja kehittämistyötä ja erityisesti PK-yritysten kehittämistä. Näitä toimintoja voidaan tehostaa yliopistojen kolmannen tehtävän puitteissa.

    Yliopistojen ryhmittyminen verkostoiksi on suositeltavaa hajautumisen haittojen vähentämiseksi. Verkottumisperustana voi olla alueellinen, toiminnallinen, aihekohtainen tai kansainvälinen toiminta ja tavoite. Pitkällä aikavälillä tulee kokeilla uudentyyppisiä suurempiin kokonaisuuksiin ryhmittyneitä yliopistojen organisaatiomuotoja, mm. alueellisia tai paikallisia yliopistokonserneja tai maakuntayliopistorakennetta kehittämällä. Tätä varten tulee käynnistää kokeiluhankkeita.

    Ammattikorkeakoulujen yhteistyötä välittäjäorganisaatioiden ja yliopistojen kanssa tehokkaan ja sujuvan innovaation siirron varmistamiseksi tulee vahvistaa ja kannustaa. Yhteistyötä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen osallistumiseksi aluekehityshankkeisiin, kansallisiin tutkimushankkeisiin ja kansainvälisiin hankkeisiin tulee tukea ehdotetun lisärahoituksen avulla.


    Tiedepoliittinen foorumi säännöllisesti koolle

    Suomen tiedehallinto on pääosin erittäin hyvin toimiva ja kehittynyt. Viime ja tämän vuosikymmenen aikana harjoitettu tiede- ja teknologiapolitiikka on myös kiistatta ollut menestyksekästä. Tutkimustoiminnan edistäminen, kansainvälisen tutkimusyhteistyön tehostaminen sekä kansallisen koordinaation ja strategisen suunnittelun vahvistaminen edellyttävät hallinnon kehittämistä. Opetusministeriön tiede- ja tutkimuspoliittista toimintaa ja tiede- ja tutkimuspolitiikan asemaa ministeriön sisäisessä työnjaossa esitetään vahvistettavaksi.

    Selvitysmiehen mukaan tiedepoliittinen keskustelu on Suomessa vähäistä ja rajautunut pääasiassa hallinnon tai tutkimuksen suorittajaorganisaatioiden sisälle. Tiede- ja tutkimuspoliittista keskustelua tulee käydä nykyistä aktiivisemmin ja laajemmissa piireissä. Tätä varten opetusministeriön tulee perustaa säännöllisesti kokoontuva tiedepoliittinen foorumi.

    Valtion tiede- ja teknologianeuvosto käynnisti 2003 julkisen tutkimusjärjestelmän rakenteiden arviointityön, jonka tavoitteena on kehittää julkista tutkimusjärjestelmää niin, että se vastaisi entistä paremmin tulevaisuuden haasteisiin. Kokonaisarviointi muodostuu useasta selvityksestä.

    Raportti löytyy opetusministeriön www-sivuilta osoitteesta: http://www.minedu.fi/julkaisut/koulutus/2004/tr36/tr36.pdf

     


    (painetun lehden s. 40-41)