Unelmatyö tutkijana
Teologian tohtori Anne Birgitta
Yeung pitää tutkijan uraa unelmiensa
täyttymyksenä.
- On hienoa saada toteuttaa
omaa luovuuttaan itseään kiinnostavien
aiheiden parissa akateemisen
vapauden ilmapiirissä.
Työstä saatava tunnepalkinto on
rahassa mittaamaton.
Käytännöllisen teologian laitoksella Helsingin yliopistossa
tutkijana työskentelevälle Anne Birgitta Yeungille
ura tutkimustyön parissa oli pitkäaikainen haave.
- Olen pienestä pitäen ollut luonteeltani tarkkailija
ja pohdiskelija. Pidin koulunkäynnistä, ja jo silloin
kiinnostuin tehtävistä, joissa pääsi syventymään johonkin
teemaan ja toteuttamaan luovuuttaan. Yliopisto-opintojen aikana tuntui suorastaan
tabulta haluta tutkijaksi, ei sitä rohjennut sanoa ääneen. Jo silloin
kuitenkin ajattelin, että olisi hienoa, jos minulla olisi
sellainen päivätyö, Yeung kertoo.
Ura yliopistolla alkoi, kun gradun valmistumisen
jälkeen kirkkososiologian professori Eila Helander pyysi Yeungin mukaan tutkimusprojektiinsa.
- Minulla kesti pitkään sulatellessa sitä tosiasiaa,
että saisin oikein rahaa siitä, että toteutan itseäni!
Yeungin tutkimusaiheena on vapaaehtoistoiminta
ja altruismi. Aihevalinta on tuonut mukanaan runsaasti
kontakteja ja kokemusta, se on myös kuljettanut
häntä ympäri Suomea luennoimassa erilaisten järjestöjen
tilaisuuksissa. Teoriaan ja pohdiskeluun taipuvaiselle
tutkijalle luentomatkat ovat olleet hyvä elämänkoulu,
sillä matkoilla tavatut järjestöjen jäsenet
ovat antaneet elämänmakuisia tuntoja aihepiirin tiimoilta.
Myös itse tutkimustyön kannalta kohtaamiset
ihmisten kanssa ovat arvokkaita henkireikiä.
- Palaute auttaa jaksamaan tutkimuksen syväpyörteissä. Toinen rikastuttava ja itselleni tärkeä lisä on
opetustyö. Olen toiminut monena vuotena assistenttina
laitoksen graduseminaarissa. Mielestäni juuri
graduohjaus onkin mitä parhainta valmennusta tutkimustyöhön
ja siinä tarvittavien perustaitojen ylläpitämiseen,
Yeung toteaa.
Työskentelyä pyjamassa
Tutkijan työssä on paljon sellaisia hyviä puolia, joista
todennäköisesti monessa muussa työssä voi vain
haaveilla.
- Esimerkiksi ajankäyttö on hämmästyttävän vapaata,
tosin joudun usein muistuttamaan itseäni siitä,
että täytyisi osata ottaa itselleen myös puhdasta
vapaa-aikaa. Myös lokaalinen vapaus on minulle tärkeää.
On hienoa, että voi jäädä kotiin kirjoittamaan
pyjamassa silloin, kun työ on intensiivisimmässä vaiheessa.
Saatoin myös yhdistää toukokuun alussa Pariisin
konferenssi-matkaan muutaman sellaisen päivän,
jonka vietin pohdiskelemalla ja tekstiä työstäen
brasseriessa. Kokonaisuudessaan työstä saatava tunnepalkinto
on minusta täysin rahassa mittaamaton.
Esimerkiksi tilaisuus työn puitteissa saada aikaa
oman luovuuden ja harrastuneisuuden toteuttaminen
merkitsee minulle todella paljon.
Yliopistolla tehtävässä työssä on myös muita erityispiirteitä.
Esimerkiksi käsite akateeminen vapaus
pitää sisällään tietyn ihanteen, jota onkin syytä vaalia.
- Minun ajatusmaailmassani akateeminen vapaus
kytkeytyy uuden tiedon itseisarvoon. Se tarkoittaa
myös mahdollisuutta tutkia vapaasti valittuja aiheita
ja tilaisuutta tehdä työtä myös yksilöllisellä tavalla.
Yeung kertoo oman työtapansa olevan “nopeasti
ja mahdollisimman tehokkaasti ja samalla jonkinmoiseen
syvyyteen pyrkien”. Silti hän arvostaa erityisesti
pyrkimystä päästä mahdollisimman suureen syvyyteen
hitaudesta piittaamatta.
- Tämän toivon itse asiassa olevan oma kasvusuuntani:
uskaltaa jäädä pohtimaan ja ajan kanssa
kypsyttelemään yhä vaikeampia ja monitahoisempia
asioita, Yeung kuvailee.
Osa historian ketjua
Tällä hetkellä työn alla on viimeistely Suomen osuudesta
kansainväliseen projektiin Uskonto ja hyvinvointi.
Tutkimuksen ydinkysymys on keiden vastuulla
ihmisten hyvinvointi on ja mikä kirkon rooli on siinä.
- Olen aloittelemassa myös laajempaa omaa tutkimusta
altruismista, joka toivoakseni tulee kytkeytymään
useampaan kansainväliseen hankkeeseen.
Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta viettää
tohtoripromootiotaan 13.5. Anne Birgitta Yeung on
valittu teologisen tiedekunnan priimustohtoriksi, jolle
promootioaktissa esitetään tohtorinkysymys. Tämä
kunnia lankesi hänelle viimesyksynä tarkastetun laudaturarvosanaan
yltäneen väitöskirjan myötä.
Akateemiset traditiot ovat tärkeitä, sillä ne todistavat
kuulumista historian ketjuun ja olemista osa
jotakin itseään suurempaa, hieman samalla tavoin
kuin riitit uskonnollisessa elämässä. Yeung tunnustaa
olevansa tunne-ihminen, ja saavansa kylmiä väreitä
jo pelkästään monista yliopiston rakennuksista ja niiden
saleista.
- Väitöskirjan jälkeinen elämä on hieman hämmentävää
sikäli, ettei alallani ole vielä oikeastaan ollut
post-doc vaiheen tutkijoita. Pioneerina on hyvä
olla, kun yliopisto juuri parhaillaan miettii ja kehittää
tämän vaiheen tutkimusta. Arvostan suuresti
myös uusia hankkeita, kuten Tutkijakollegiumia. Itselleni
kaikki on tavallaan aivan uutta, ja mahdollisuuksia
on paljon enemmän kuin väitöskirjaa aloittaessa.
Jännittävä elämänvaihe kerrassaan!
Teksti: Arja-Leena Paavola
Kuvat: Veikko Somerpuro
(painetun lehden s. 5-7) |
