Lehtorien näkemys UPJ:n toteuttamisesta Joensuun yliopistossa:

Opetuksen arvostus ei
näy riittävästi

Joensuun yliopiston lehtorit ry:n johtokunta on kartoittanut jäsenistönsä käsityksiä UPJ-keskusteluista ja järjestelmän toimivuudesta. Suurin osa vastaajista koki, että UPJ väheksyy opetusta ja opetuskokemusta.

  Kuluneena keväänä Joensuun yliopistossa on muiden yliopistojen tapaan valmistauduttu uuteen palkkausjärjestelmään (upj) toteuttamalla tehtävien vaativuustason määrittäminen ja henkilökohtaisen työsuorituksen arviointi. Uudistus on herättänyt yliopistopiireissä paljon keskustelua. Joensuun yliopiston lehtorit ry:n johtokunta halusi kartoittaa jäsenistönsä käsityksiä upj-keskusteluista sekä järjestelmän toimivuudesta.

Jäseniltä kysyttiin seuraavia seikkoja:

1) Miten arvelet upj:n vaikuttavan

2) Miten oma keskustelusi sujui?

3) Miten helposti oma vaati-taso löytyi?

4) Mitä tulisi ottaa opiksi tulevia kierroksia ajatellen?

5) Muuta kommentoitavaa?

Kyselyyn vastasi runsaat kaksikymmentä henkeä yhdistyksen runsaasta 140 jäsenestä. Vastausten sekä lehtoriyhdistyksen johtokunnassa käydyn keskustelun perusteella voidaan esittää seuraavat havainnot:

Lehtorien työn arvostus

Suuri osa vastaajista koki, että upj väheksyy opetusta ja opetuskokemusta. Keskusteluissa ja niiden pohjalta tehdyissä etenkin henkilökohtaista suoriutumista koskevissa arvioissa tutkimusta tunnuttiin arvostettavan enemmän kuin opetustehtäviä. Tutkimus näkyy julkaisuina ja laskennallisina tuotoksina, kun taas opetuksen valmistelu, opetus- ja ohjaustilanteet, opetuksen kehittäminen ja kokemus ovat vaikeasti muutettavissa numeerisiksi saavutuksiksi ja näytöiksi.

Opetus on myös alue, jota ulkopuolisen, lähiesimiehenkin, on varsin vaikea objektiivisesti arvioida. Miten esimerkiksi määritellään tai dokumentoidaan sellaista työn laatua ja osaamista, joka toteutuu välittömissä vuorovaikutustilanteissa ja kahdenkeskisissä keskusteluissa? Usea vastaaja katsoikin, että heidän opetustyötään ei arvostettu. Arviointikeskusteluja käytäessä on kuitenkin huomattava, että henkilökohtaisen suoriutumisen arvioinnissa ovat ohjeiden mukaan keskeisesti lähtökohtana työsuunnitelman mukaiset tehtävät. Tutkimusta ei voi edellyttää, jos työ muodostuu voittopuolisesti opetustehtävistä.

Kyselyn vastauksista saattoi havaita, ettei työsuunnitelma yleensä muutenkaan - ohjeista huolimatta - ollut keskusteluissa lähtökohtana. Moni esitti epäilyjä, että opetuksen vähäinen arvostus merkitsee lehtorien palkkatason heikennystä upj:ssä ja lehtorien aseman huonontumista yliopistoyhteisössä.

Upj-keskustelujen toimivuus

Vastaukset osoittivat, että keskustelujen ilmapiirissä oli selviä eroja. Moni koki joutuneensa epäoikeudenmukaisen vallankäytön kohteeksi erityisesti henkilökohtaista työsuoritusta käsiteltäessä, mutta paikoin myös vaativuustasoa määriteltäessä. Joissakin tapauksissa esimies ei pyynnöstä huolimatta esittänyt arviointinsa perusteluja tai suonut mahdollisuutta kommentoida määriteltyä tasoa. Eräissä keskusteluissa esimies oli heti alussa ilmoittanut numeron, joka tullaan papereihin kirjaamaan.

Monet katsoivat, että upj:n nykyvaihetta on toteutettu liian huonosti valmisteltuna, eikä hyväkään koulutus ole kyennyt poistamaan prosessiin liittyviä epäselvyyksiä. Liikkeellä on monenlaisia, osin ristiriitaisia tietoja ja menettelytapoja. Epäselvyydet ovat ilmenneet erityisesti ohjeistuksessa. Vaati- ja henkiosat ovat ohjeiltaan monilta kohdin päällekkäisiä. Lomakkeet koettiin paikoin sekaviksi ja otsikot harhaanjohtaviksi (esim. vaati-lomakkeen otsikoissa ja ohjeissa on ristiriitaisuuksia). Lomakkeet ja ohjeistus eivät kaikin osin tuntuneet soveltuvan riittävän hyvin taiteellisen toiminnan kuvaamiseen ja arviointiin. Ohjeita tarvittaisiin myös siitä, kuinka otetaan huomioon työsuunnitelman ulkopuolinen toiminta. Jo pelkän työsuunnitelman menestyksekkään toteuttamisen tulisi riittää tasokkaaseen arviointiin.

Pelkoja ja uhkakuvia

Uuteen järjestelmään kuuluva arviointi perustuu pitkälti esimiesten ammattitaitoon. Esimiehet ovat kuitenkin erilaisia, eikä järjestelmä takaa tasapuolista kohtelua. Useissa vastauksissa esitettiinkin pelkoja, että upj voi huonontaa työyhteisön ilmapiiriä ja kärjistää entisestään jo esiintyviä ongelmia henkilösuhteissa. Miten välttää suosikkijärjestelmän kehittyminen ja keskinäinen kyräily? Miten välttää liiallinen työtahdin kiristyminen ja kilpailu, mikä voi johtaa uupumukseen? Jos vain tutkimusta palkitaan, on opetus vaarassa jäädä toisarvoiseksi työksi, jonka kehittämiseen ei enää paneuduta.

Yleisiä havaintoja

Hyvin toimivassa työyhteisössä upj ei aiheuttane merkittäviä pulmia, mutta jännitteisessä tai riitaisassa yhteisössä ongelmat saattavat lisääntyä mm. siksi, että järjestelmä ei perustu läpinäkyvyyteen ja avoimuuteen. Se voi ruokkia huhuja ja epäluuloja. Vuosia jatkuneet riitatilanteet kärjistyvät ja henkilöityvät. Useiden vastaajien mielestä upj ei sovi yliopistomaailmaan. Se ei kannusta yhteistyöhön, vaan voi lisätä instituution vanhoja vinoutumia. Laitosten välillekin saattaa syntyä epätervettä kilpailua. Voi myös kysyä, antaako yhden henkilön, esimiehen, suhteellisen subjektiivinen näkemys oikean kuvan työntekijän työsuorituksesta.

Huomiota herättää, että lehtoriyhdistyksen tekemän kyselyn vastauksissa mainittiin melko vähän positiivisia seikkoja, joskin eräät totesivat, että upj voisi oikein toteutettuna johtaa yliopisto-sektorilla myönteiseen kehitykseen. On todennäköistä, että kyselyyn vastasivat etupäässä henkilöt, joilla on tähänastisesta upj-prosessista voittopuolisesti kielteisiä kokemuksia tai epäilyjä hankkeen onnistumisesta.

Ehdotuksia jatkokehittelyyn

Joensuun yliopiston lehtorit ry katsoo, että koulutusta on lisättävä, ja esimiesten henkilöstöjohtamis- ja ihmissuhdetaitoja kehitettävä. Upj:n on oltava sellainen, ettei yliopisto-opetusta väheksytä tutkimuksen kustannuksella ja ettei se tee mahdolliseksi mielivaltaa ja suosikkijärjestelmän muodostumista. Henkilökohtaisen työsuorituksen arvioinnin lähtökohtana tulee ensisijaisesti olla työsuunnitelman. Ohjeita on selkeytettävä, ja on pyrittävä poistamaan sekaannuksia aiheuttava vaati- ja henki-ohjeistuksen päällekkäisyys. Järjestelmän läpinäkyvyyttä ja avoimuutta tulee lisätä. Yliopisto-opetuksen asema ei saa heikentyä, kuuluuhan opetus säädösten mukaan tutkimuksen ohella yliopiston perustehtäviin. Ilman korkeatasoisia opettajia ja hyvää opetusta on mahdotonta kouluttaa hyviä tutkijoita. Varsinainen upj-virkaehtosopimus on aikanaan laadittava sellaiseksi, ettei yliopistojen houkuttelevuus työyhteisönä vaarannu.

Hannu Remes, Merja Korhonen, Esko Ryökäs ja Eeva Kuusela

(painetun lehden s. 23-24)