Linjakkuutta pro
gradujen arviointiin

Pro gradu -tutkielmien arvostelussa on jo oikeusturvan vuoksi syytä noudattaa ennalta sovittuja periaatteita, jotka lisäksi on laadittu tieteenteon edistämiseksi. Näistä on kaikkien osapuolten oltava tietoisia etukäteen. Professori Irma Sorvali kirjoittaa Oulun yliopistossa vuosi sitten aloitetusta hankkeesta Pro gradu – tutkielman tavoitteet ja arviointikriteerit.

Pro gradu -tutkielmien laatimisesta ja arvostelusta käydään lähes jatkuvasti keskustelua maassamme. Kuluneen lukuvuoden aikana tähän liittyviä kysymyksiä on pohdittu erityisen paljon suunniteltaessa uutta tutkintorakennetta. Tutkintoasetuksessa tavoitteiksi on jo alempaan korkeakoulututkintoon määritelty valmiudet tieteelliseen ajatteluun ja tieteellisiin työskentelytapoihin. Näitä valmiuksia harjoitellaan uuden tutkintorakenteen kandidaatintutkielmaa ja sen jälkeen pro gradu -tutkielmaa laadittaessa.

Tavoitteita ja arviointikriteereitä

Oulun yliopiston saksan, ranskan ja pohjoismaisten kielten laitoksen oppiaineessa pohjoismainen filologia aloitettiin syyslukukaudella 2004 hanke nimeltä Pro gradu – tutkielman tavoitteet ja arviointikriteerit. Hankkeeseen saatiin rahoitusta yliopiston Korkeakouluopetuksen kehittämistoimikunnalta. Hankkeen tarkoituksena oli kehittää pro gradu -tutkielmien suunnittelua ja laatimista sekä tällä tavoin nopeuttaa niiden valmistumista. Lisäksi haluttiin selvittää tutkielmanteon prosessia alusta alkaen tutkielman arvosteluun saakka sekä tuottaa uudet arvostelukriteerit.

Hanke eteni siten, että tutkielman arvosteluperiaatteita ja laadun kriteereitä selvitettiin aluksi kaikkien yliopistojen kieliaineiden osalta. Tämän selvitystyön teki Jenni Vinkki, joka myös laati tuloksista raportin. Vaikka aivan kaikki kyselyn saaneet eivät toimittaneetkaan vastausta, koottu aineisto antaa kuitenkin selkeitä suuntaviivoja nykytilanteesta. Vinkin tekemän yhteenvedon mukaan yliopistojen kielten oppiaineissa ei ole olemassa yhtenäistä käytäntöä edes saman yliopiston sisällä graduja arvioitaessa. Kieliaineissa käytetään raportin mukaan joko valmista arviointilomaketta tai otsikoin jäsenneltyä tekstipohjaa. Lausunnot voivat olla myös täysin vapaamuotoisia, tai niihin voi liittyä tiettyjä kriteereitä. Lisäksi on oppiaineita, joissa ei ole vakiintunutta käytäntöä.

Intensiiviseminaarista uusiin arviointikriteereihin

Syyslukukaudella 2004 muodostettiin mainitun hankkeen myötä pohjoismaisen filologian opiskelijoista (OY) uudenlainen syventävien opintojen seminaariryhmä, joka työskenteli intensiivisesti vain yhden lukukauden ajan. Samanaikaisesti toinen seminaariryhmä kokoontui perinteiseen tapaan koko lukuvuoden ajan. Intensiiviryhmän jäsenistä kukin laati oman seminaarityönsä osana tulevaa pro gradu -tutkielmaa. Nämä työt tarkastettiin joulukuussa 2004. Monet intensiiviseminaarin osallistujista jatkoivat välittömästi pro gradu -tutkielmansa laatimista. Yksi heistä sai tutkielmansa valmiiksi kevätlukukauden 2005 aikana, jonka lopussa koko lukuvuoden mittaiseen seminaariin osallistuneet päättivät omat seminaariharjoituksensa.

Intensiiviseminaarin yhteydessä laadittiin pro gradu -tutkielmien arvostelua varten uusi arviointilomake, joka otettiin heti koekäyttöön saksan, ranskan ja pohjoismaisten kielten laitoksessa. Lomaketta parannellaan kokemusten pohjalta.

Uuden lomakkeen kohdat pyrkivät noudattamaan tieteellisen työskentelyn prosessia. Näitä ovat ongelmanasettelu, aineisto, menetelmä(t), ongelmanratkaisu ja analyysi, dokumentaatio ja eettiset seikat, kieli, ulkoasu sekä itsenäisyys. Aikaisempaan lomakkeeseen verrattuna kokonaan uusia ovat eettiset seikat ja itsenäisyys. Muitakin kohtia on muotoiltu uudelleen tarkoituksenmukaisemmiksi.

Etiikan mukaantulo yhdeksi kohdaksi on ehdottoman välttämätöntä. Tutkimusetiikan opettaminen on ajankohtaistunut ja lisääntynyt yliopistoissa, ja se kuului luontevana osana myös syksyn seminaariharjoituksiin. Aihe ei ollut opiskelijoille uusi, sillä opiskelun etiikkaa heille on opetettu jo ensimmäisestä opintovuodesta lähtien, ja proseminaareihin on kuulunut eettinen osa. Lomakkeen toinen uusi kohta, itsenäisyys, tarkoittaa opiskelijan itsenäistä työpanosta ja kriittistä suhtautumista työn eri vaiheissa. Tätä ei ole käsitykseni mukaan aiemmin ainakaan riittävästi painotettu.

Tärkeä muutos edelliseen arviointilomakkeeseen verrattuna on lisäksi se, että edellisen numeroidun asteikon (1-5) sijaan nyt käytetään jokaisessa kohdassa latinankielistä kahdeksanportaista asteikkoa (laudatur – improbatur), joka täten suoraan vastaa gradusta annettavaa latinankielistä loppuarvosanaa. Tämä helpottaa olennaisesti paitsi arvostelijoiden myös arvosanasta päättävien työtä. Samalla tällainen moniportaisesti näkyvä arviointi paljastaa opiskelijalle kenties entistä paremmin jotakin tieteellisen työn laatimisesta ja saattaa helpottaa hänen ratkaisuaan jatko-opintoihin siirtymiseksi.

Lopputulos on kaikkein tärkein

Pro gradu -tutkielmien arvostelussa on jo oikeusturvan vuoksi syytä noudattaa ennalta sovittuja periaatteita, jotka lisäksi on laadittu tieteenteon edistämiseksi. Näistä on kaikkien osapuolten oltava tietoisia etukäteen. Arvostelutavat ja -kriteerit voivat vaihdella suurestikin tieteenalojen ja oppiaineiden mukaan. Tärkeintä on kuitenkin lopputulos: peruskriteerit täyttäviä, laadukkaita pro graduja kohtuullisessa ajassa. Edellä esitelty pienimuotoinen hanke on omalta osaltaan käynnistänyt laajemman pohdinnan tieteellisen tutkimuksen päämääristä ja tieteellisyyden opettamisen mahdollisuuksista.

Irma Sorvali
professori, Oulun yliopisto

(painetun lehden s. 24-25)