Hyvällä ohjauksella tehoa
jatko-opintoihin
Helsingin kauppakorkeakoulun professori Pekka Ilmakunnas
pitää väitöskirjojen ohjausta yhtenä työnsä antoisimpana
puolena. Hyvänä jatko-opiskelijoiden ohjaajana palkittu
Ilmakunnas tietää, että monen tutkijan työssä on
vaiheita, jolloin työ on aallonpohjassa ja kannustustakin
kaivataan.
Helsingin kauppakorkeakoulun Kansantaloustieteen laitokselta
on viime vuosien aikana valmistunut 4-5 väitöskirjaa
vuodessa, joista 1-2 professori Pekka Ilmakunnaksen ohjauksessa.
Käytännössä ohjattavia töitä on
paljon enemmän, sillä monet suorittavat jatkotutkintoaan
verkkaiseen tahtiin ansiotyönsä ohessa.
- Tänä päivänä yliopistoilla on selvästi
paineita saada yhä enemmän tohtoreita ulos. Siitä huolimatta
HKKK:ssa on rajoitettu jatko-opiskelijoiden määrää,sillä tarkoituksena
on taata, että opiskelijat saavat riittävästi ohjausta.
Pyrimmekin valitsemaan jatko-opiskelijoiksi
sellaisia, jotka tekevät tutkimustaan aktiivisesti, Ilmakunnas
kertoo.
Taloustieteissä väitöskirjan teko on usein yksinäistä puurtamista
verrattuna esimerkiksi luonnontieteisiin, joissa työ saatetaan
tehdä tutkimusryhmässä, johon myös työn
ohjaaja itse kuuluu. Pienellä laitoksella opettajat joutuvat
väistämättä ohjaamaan myös tutkimuksia,
jotka eivät suoranaisesti liity omiin tutkimusintresseihin.
Kansantaloustieteen laitoksella tämä tosin koskee pikemminkin
graduntekovaihetta. Väitöskirjoja tekevät taas hakeutuvat
nimenomaan oman erityisalansa asiantuntijan ohjattavaksi.
Osallistuminen
väitöskirjojen työstämiseen
saattaa olla hyödyllistä myös ohjaajalle. Viimeaikoina
professorin virkaan liittyvät hallinnolliset tehtävät
ovat lisääntyneet entisestään, mikä taas
vastaavasti vie aikaa muilta tehtäviltä. Väitöskirjojen
kautta myös ohjaaja tulee seuranneeksi, mitä uutta alalla
on julkaistu.
Tavoite selväksi
Ohjaajan työhön kuuluu paljon raakaversioiden lukemista
ja usein myös tekstien stilisointia.
- Opiskelijat haluavat kommentteja nopeasti, joten paperit eivät
saisi jäädä pöydille lojumaan.
Usein omalla kohdallani tekstien lukeminen jääkin työajan
jälkeisiin
tunteihin, Ilmakunnas kertoo.
Hyvä lähtökohta työlle
on yhteisymmärryksen muodostuminen siitä, mihin jatko-opinnoilla
tähdätään. Osa opiskelijoista pyrkii akateemiselle
uralle, jolloin tieteelliselle työlle asetettu tavoite on
korkeampi. Osa taas haluaa saada suoritettua tohtorin tutkinnon
muista syistä ja varsinainen työura on jo yliopistomaailman
ulkopuolella. Varsinkin alkuvaiheessa monet opiskelijoista kaipaavat
tiivistä ohjausta etenkin, jos tutkimusaihe on vielä hieman
jäsentymätön.
- Prosessin aikana ohjaaja saattaa joutua aktiivisemmin osallistumaan
työhön ja osoittamaan, mitä menetelmiä siinä tulisi
käyttää. Toisaalta osa jatkoopiskelijoista tekee
työtä suhteellisen itsenäisesti ja on jo alusta
lähtien
selvillä tutkimuksensa suunnasta. Monet kuitenkin kaipaavat
kannustusta varsinkin, kun työssä tulee aallonpohjia
eikä tutkimus etene,
Ilmakunnas on havainnut.
Selkeästi sanansa asettavan ja rauhallisella äänellä puhuvan
professorin voikin hyvin kuvitella olevan myös oivallinen
rohkaisija hetkinä, jolloin opiskelija tuntee joutuneensa
täydelliseen
umpikujaan työnsä kanssa. Ja varmasti jokaisen väitöskirjaa
valmistelevan eteen sellainen hetki tulee aivan kuin luonnollisena
osana prosessia.
- Työn ohjaajan kannalta on hienoa päästä myös
iloitsemaan menestyksestä opiskelijoiden kanssa. Mielestäni
väitöskirjojen ohjaus on yksi työni
antoisimmista puolista.
Kahvin ja sähköpostin ääressä
Käytännössä Ilmakunnas hoitaa ohjausta paitsi
henkilökohtaisten tapaamisten muodossa myös kommentoimalla
sähköpostitse
saamiaan tekstejä. Kahvipöytäkeskusteluja taas tulee
käytyä tiheämmin niiden tutkijoiden kanssa, jotka
työskentelevät samalla laitoksella. Yhteydenpitotavasta
riippumatta hyvällä, asiantuntevalla ja tehokkaalla ohjauksella
on suuri merkitys. Monilla laitoksilla jatkotutkinnot saattavatkin
viivästyä koska
ohjaajat ovat ylityöllistettyjä eikä tekstien kommentointi
suju riittävän nopeasti.
Varsinkin pienissä yliopistoissa
ohjaajan kiinnostuksen kohde ja osaamisen alueet eivät välttämättä osu
yhteen ohjattavien aiheiden kanssa. Tähän ongelmaan on
pyritty hakemaan ratkaisua yliopistojen välisellä ristiinohjauksella.
Ilmakunnaksen omiin tutkimusintresseihin kuuluvat työmarkkinat
ja niihin liittyvä empiirinen tutkimus. Esimerkiksi juuri
ennen haastattelua hänen kanssaan kävi keskustelemassa
tutkimuksestaan eräs Hankenin jatko-opiskelija.
Määrää ei
ole kasvatettu rimaa laskemalla
Viimeaikoina tiedotusvälineissä esiintyneet
Elinkeinoelämän keskusliiton edustajat ovat erinäisissä haastatteluissaan
arvostelleet suomalaisten insinöörien ja kauppatieteilijöiden
tason laskua. Ilmakunnaksen mukaan ainakaan kauppatieteiden puolella
tohtoreiden määrää ei ole kasvatettu rimaa
laskemalla.
- Meillä, kuten muuallakin, on lisätty graduate schoolien
määrää, mikä on selvästi
tehostanut ohjausta. Opetuksen laatu on muutenkin parantunut eikä opiskelijoiden
tarvitse enää selvitä opinnoistaan
yhtä itsenäisesti kuin aiemmin.
- Helsingin Kauppakorkeakoulussa kansantaloustieteen tohtorituotanto
sujuu tällä hetkellä oikein hyvin, ongelmana sen
sijaan ovat perustutkintoa suorittavat opiskelijat. Alallamme opiskelijat
nimittäin siirtyvät usein työelämään
jo ennen valmistumistaan joten graduntekijöiden ohjaus on
hankalaa. Koetamme aktivoida opiskelijoita muistuttamalla heitä asiasta
sähköpostitse,
mutta usein viesteihin ei edes vastata. Graduprosessin tehostaminen
onkin meidän suurin haasteemme, Ilmakunnas toteaa.
Teksti: Arja-Leena Paavola
Kuvat: Veikko Somerpuro
(painetun lehden s. 5-7) |