Shanghai-lista ja tuottavuusohjelma värittivät avajaispuheita
Rehtoreilta vastaisku
mutasarja-väitteille
Loppukesän ja alkusyksyn vilkas mediakirjoittelu
suomalaisten
yliopistojen tasosta takasi sen, että rehtoreilta ei puuttunut
jutunjuurta lukuvuoden avajaispuheiden laadinnassa. Yliopistojemme
sijoittuminen mutasarjaan (väitteen esitti Teknologiateollisuuden
toimitusjohtaja Martti Mäenpää lehtihaastattelussa)
torjuttiin yksituumaisesti. Toinen puhuttanut asia oli tuottavuusohjelma
ja sen lähes katastrofaaliset vaikutukset tutkimukseen ja
opetukseen.
Joensuun yliopiston rehtori Perttu Vartiainen antoi huutia elinkeinoelämän
pomojen esittämille väitteille.
- Pelkästään tiedotusvälineitä seuraamalla
suomalainen yliopistolaitos
näyttää olevan suuressa kriisissä. Vahvimmin
tätä kriisiä ovat julkisuudessa hehkuttaneet elinkeinoelämän
järjestöjohtajat. Heille ei näytä riittävän
reformit, vaan koko rakenteen uusiminen. Eräiden keskustelijoiden
ilmaisut ovat olleet, etenkin asemaansa nähden, harvinaisen
värikkäitä, jos ei jopa alatyylisiä. Päällimmäisenä
vaateena on ollut maamme korkeakouluverkon raju karsiminen tai
ainakin kokoaminen suurempiin yksikköihin. Vain osaa yliopistoista
tulisi kehittää ns. kansainvälisen tason huippuyliopistoina;
muut voisivat keskittyä koulutustehtävään
ja aluevaikuttavuuteen.
- Näistä vaateista saa helposti kuvan, että Suomessa
olisi viime vuosikymmeninä harjoitettu vahvaa suurten keskusten
ulkopuolella sijaitsevien yliopistojen tukipolitiikkaa. Oletus
ei vastaa tosiasioita. Sen sijaan teollisuuden vaatimuksesta
viime vuosikymmenen lopulla käynnistettiin vahva tietoteollisuusohjelma,
jolla pyrittiin hakemaan esiin kaikki alan kannalta käyttökelpoiset
reservit asuinpaikasta riippumatta. Se oli
yksi syy eräiden, myös monien
suurempien yliopistojen, hakeutumiseen
yhä uusille paikkakunnille,
mitä osaltaan ovat tukeneet
EU:n rakennerahastot sekä sijaintikaupunkien
ja paikallisten yritysten
panostukset. Siksi uusinta
hajautumisen aaltoa voi kuvata
ammattikorkeakoulu- ja yliopistokeskusten
vahvistumisen aalloksi.
Rankinglistat ja Euroviisut
Elinkeinoelämän johto perustaa
väitteensä pitkälti mm. Shanghain
Jiao Tong -yliopiston laatimaan listaan.
Rehtori Vartiaisen mielestä
rankingit voisi hyvin jättää omaan
rauhaansa, ihan niin kuin vaikkapa
Euroviisut.
- Rankingien varsinainen merkitys
perustuu lähinnä niiden julkisuusarvoon
ja korkeakoulupolitiikan
pinnallistumiseen. Yksinkertaisimmillaan
niistä on vedetty
johtopäätös: Kun mikään suomalainen
yliopisto ei ole noussut
niissä kovin korkealle, niin asian
korjaamiseksi Suomeen on saatava
yksi tai pari “nobeltasoista” yliopistoa.
Se, mitä tämä merkitsisi
koko korkeakoulu- ja innovaatiojärjestelmän
kilpailukyvylle, jää
vaille huomiota.
- “Shanghain listassa” painottuvat
yliopiston tutkijoiden saamat
Nobelin palkinnot, Naturessa ja
Sciencessä julkaistujen artikkelien
määrä sekä muu kansainvälinen
julkaisutoiminta. On ilmiselvää,
että tällainen mittaus suosii englanninkielisiä,
luonnon- ja lääketieteisiin
profiloituneita yliopistoja.
Vertailussa ei ole juurikaan vakioitu
myöskään yksittäisen yliopiston
kokoa.
Vartiaisen mielestä valtioneuvoston
huhtikuussa tekemä periaatepäätös
tutkimusjärjestelmän
kehittämisestä antaa yhden hyvän
lähtökohdan maamme yliopistolaitoksen
uudistamiselle.
- Se vaatisi rinnalleen kuitenkin
samankaltaisen korkeakoulutuksen
kehittämisohjelman ja asianmukaiset hallinnan kehitystä tukevat
lainsäädännölliset
ratkaisut.
Yliopisto ei ole yhden alan tuotantolaitos
Turun yliopiston
rehtori Keijo Virtanen korosti tutkijoiden ja tutkimusryhmien
merkitystä yliopisto-jen
pärjäämiselle.
- Maailmanlaajuisten, eurooppalaisten ja kansallisten ohjausten
kehyksissä yksittäinen
yliopisto tutkijoineen ja tutkijaryhmineen on lopulta se toimija,
jossa konkreettiset tulokset tehdään. Yliopiston
pitää pystyä profiloitumaan ja sen pitää kyetä kriittiseen
harkintaan
siitä, mitkä toiminnot ovat aikansa eläneitä.
Muuten emme kykene rajallisilla voimavaroillamme uusiin avauksiin.
- Kun nyt perätään kolmea tai viittä huippuyliopistoa,
unohdetaan, että yliopisto
ei ole eikä sen tule olla pelkkä yhteen, nopeasti tuotekehitettävään
alaan keskittyvä tuotantolaitos. Sellainen ei sitä paitsi
menestyisi kansainvälisissä yliopistovertailuissa.
Virtanen piti menestymisen tärkeänä tekijänä panostamista
hyvään tutkijakoulutukseen ja väitelleisiin nuoriin
tutkijoihin.
- Heistä nousee kriittisen massan kotimainen perusta, jota
täydennetään ulkomaisilla tutkijoilla ja kansainvälisillä tutkijakouluilla.
Tutkimuksen
laatu rahoitusmittariksi
Oulun yliopiston rehtorin Lauri Lajusen
mukaan huippuyliopistoja ei tule nimetä hallinnollisin päätöksin,
sillä yhdessäkään
yliopistossa eivät kaikki alat yllä maailman huippuun.
- Jokaisessa yliopistossa on kuitenkin mahdollista osan laitoksista
ja tutkimusryhmistä nousta huipulle, jos sitä tuetaan.
Lajusen mielestä yliopistojen perusrahoitusmallia tulisi
muut-taa niin, että tutkimuksen
laatu otetaan rahoituksessa nykyistä selvemmin huomioon.
- Kansainvälisissä arvioissa keskeinen tutkimuksen
laadun mitta ovat yliopistotutkijoiden tuottamat tieteelliset
julkaisut. Onkin toivottavaa, että vuonna 2007 käyttöönotettavassa
uudessa yliopistojen määrärahojen jakomallissa
tuloksellisuuskriteereinä käytettäisiin myös
tieteellisiä julkaisuja nykyisten tohtorintutkintomäärien
lisäksi.
Kuopion yliopiston rehtori Matti Uusitupa puuttui
myös valmisteilla olevaan rahoitusmalliin. Hänen mukaansa
opetusministeriön kiinnostus yliopistojen kanssa käytävissä tuloskeskusteluissa
yliopistotutkimuksen kehittämiseen ja tuloksellisuuteen
on jäänyt ohueksi. – Tutkimusaktiviteetti ei
näy
myöskään yliopistojen voimavarojen jakomallissa.
Mallia ollaan parhaillaan uudistamassa ja toivon tältä osin
siihen korjausta. Pelkkä tohtoritutkintojen määrä ei
ole riittävä tutkimusaktiviteetin
indikaattori.
– Suomessa on tämän tästä haikailtu
myös erillistä tiedeministeriä. Kun valtiovalta
linjaa Suomen menestymisen tulevaisuudessa tutkimukseen, osaamiseen
ja innovaatioihin, kaukana ei voi olla ajatus siitä, että maassamme
edelleen vahvistettaisiin tieteen, tutkimuksen ja innovaatiojärjestelmän
asemaa myös poliittisesti. Se olisi todellinen poliittinen
linjaus Suomen tulevaisuuteen ja tukisi Suomen pyrkimyksiä vankentaa
tutkimus- ja innovaatiojärjestelmäämme, Uusitupa
sanoi.
Tuottavuusohjelmalla tuhoisa vaikutus
Rehtori Lauri Lajunen
käsitteli puheessaan myös valtioneuvoston tavoitetta
tehostaa valtion toimintaa ja parantaa sen tuottavuuttavähentämällä henkilöstöä.
Tavoitteen toteutuessa yliopistoista vähenisi Lajusen mukaan
vuoteen 2011 mennessä noin 10 000 työntekijää.
- Voimme monin järkevin toimenpitein tehostaa toimintaa.
Sen sijaan yliopistojen tutkimuksen ja opetuksen laadun ja tuottavuuden
parantaminen henkilöstöä vähentämällä on
mahdoton tehtävä. Opettajien ja tutkijoiden määrien
vähentämisellä olisi
tuhoisa vaikutus opetuksen laatuun ja yliopistojen kansainväliseen
kilpailukykyyn, Lajunen sanoi.
Jyväskylän yliopiston
rehtori Aino Sallinen toivoi, että tuottavuuden toimenpideohjelman
soveltamisessa otettaisiin huomioon yhteiskunnan prioriteetit
ja yliopistojen erityisluonteen työvoimavaltaisina asiantuntijaorganisaatioina.
- Yliopistot ovat yltäneet viime vuosien aikana sellaiseen
tehokkuuteen ja tuottavuuden kasvuun, joka kestää vertailun.
Niiden tuloksellisuutta
ei pidä nyt vaarantaa seurauksia ennakoimatta.
- Onko tuottavuushankkeen vaatimus lainkaan yhteensopiva Suomen
valitsemien menestystekijöiden kanssa. Jos yliopistoilta
edellytetään profiloitumista ja painopisteiden valintaa,
samaa harkintaa on odotettava myös maan hallitukselta, totesi
rehtori Ilkka Niiniluoto Helsingin yliopiston avajaisissa.
- Tuottavuushankkeen kirjaimellinen toteuttaminen merkitsisi
yliopistoyhteisön
kohtalokasta ylikuormittamista, yliopistojen kilpailukyvyn alasajoa
ja yliopistojen toimintakyvyn lamauttamista, Niiniluoto tähdensi.
Rehtorien puheet koosti
Kirsti Sintonen
Forskargrupper står för resultaten
Åbo Akademis rektor Gustav Björkstrand betonade att
framstående
forskargrupper kan finnas vid alla universitet.
- Finland har upprepade gånger ansetts vara det mest konkurrenskraftiga
landet i världen. Förklaringarna är inte svåra
att finna. Vi har ett brett och mångsidigt universitets-
och högskolnätverk, som har haft en central betydelse
för den regionala utvecklingen. Universiteten har ansvarat
resultatrikt för den högre utbildningen, vilket är
den kanske viktigaste faktorn bakom framgångarna för
vårt skolsystem. Våra lärare är ju universitetsutbildade.
Vi hör till de länder som i relation till befolkningen
utbildar mest doktorer tack vare våra forskarskolor. Vi
har mest forskare i relation till befolkningen i hela världen.
Vi befinner oss bland de tre främsta länderna när
det gäller satsningen på forskning och utveckling
i relation till bruttonationalprodukten. Finland placerar sig
väl när det gäller de flesta forskningsindikatorer:
citationsindex, antal inhemska och utländska publikationer,
antal registrerade patent samt samarbetet
mellan forskningsenheter och näringslivet.
- Och kanske viktigast av allt – det är inte universiteten,
utan forskargrupperna som står för resultaten. Det
innebär att framstående forskargrupper kan finnas
vid alla universitet, också de mindre, om de har profilerat
sin verksamhet och satsat på sina mest framstående
grupper. Det har man inte beaktat tillräckligt i det senaste
betänkandet
om den tekniska utbildningen i landet.
- Svagheterna i det finländska högskolsystemet är
uppenbara. Vi har för många enheter. Resurseringen är
otillräcklig och kommer till uttryck t.ex. i relationstalet
mellan lärare och studerande som i Finland är betydligt
högre än vid de internationellt ledande univer-siteten.
Detta gäller alla
vetenskapsområden, inte bara tekniken. Den ekonomiska autonomin är
obetydlig och finansieringen alltför starkt knuten till det
offentliga. Taket för de skattefria donationerna borde höjas
väsentligt. Lönemässigt kan vi inte konkurrera om
de bästa förmågorna. Vi har få internationella
toppförmågor och
toppenheter.
- Om vi skall kunna hävda oss i den allt skarpare internationella
konkurrensen bör vi ha åtminstone lika goda strukturella,
administrativa och ekonomiska villkor som konkurrenterna. Statsrådets
principbeslut innehåller en rad förslag som förverkligade
kunde råda bot på flera av dessa svagheter. Insikten
om vad som borde göras finns alltså, det gåtfulla är
att ingenting ändå sker vare sig på ministerie-
eller regeringsnivå. Tyvärr innehåller t.ex. inte
budgetförslaget några förslag om att höja
taket för skattefria donationer.
(painetun lehden s. 18-20) |