JUKOn vastaus opetusministeriön asiakirjaan 16.9.2005
yliopistojen uudeksi palkkausjärjestelmäksi
Uuden palkkausjärjestelmän rakentaminen voi tapahtua
ainoastaan yhteistyössä työnantajan ja järjestöjen
välillä. Keskeinen neuvotteluelin yliopistojen
palkkausuudistuksessa on opetusministeriön tasolla
toimiva neuvotteluryhmä. Opetusministeriö on kuitenkin
28.9.2005 yksipuolisesti lähettänyt ohjeen UPJ
-arviointien tarkastamisesta yliopistoille. Neuvotteluryhmän
kokouksessa 26.9.2005 järjestöjen edustajat
toivat selvästi esiin, että opetusministeriön ohje yliopistoille
tulisi lähteä vasta sen jälkeen, kun järjestöt
ovat antaneet vastauksen opetusministeriön tarjoukseen
5.10.2005 mennessä. Tällainen yksipuolinen menettely
ei edistä yhteisymmärrystä UPJ:n rakentamisessa.
JUKO harkitsee saattavansa opetusministeriön
menettelytavan uusien palkkausjärjestelmien kattavasta
toteutuksesta valtionhallinnossa 14.2.2004 tehdyn
virka- ja työehtosopimuksen 5 §:n tarkoittamiin
keskustason neuvotteluihin.
Opetusministeriön 16.9.2005 antama asiakirja yliopistojen
uudeksi palkkausjärjestelmäksi ei täytä tarjoukselle
asetettuja tunnusmerkkejä. Tarjouksesta
puuttuu mm. rahoitussuunnitelma. Opetusministeriön
asiakirjaan 16.9.2005 sisältyy mm. opetus- ja tutkimushenkilöstön
vaativuustasokartta, jota JUKO ei
ole hyväksynyt. Opetusministeriön ohje yliopistoille
28.9.2005 rakentuu suurelta osin tämän hyväksymättömän
vaativuustasokartan varaan. Tämän takia
JUKO katsoo, että asiakirjaa 16.9.2005 ei voida pitää
varsinaisena tarjouksena vaan pikemminkin esityksenä
uuteen palkkausjärjestelmään liittyvien neuvottelujen
pohjaksi.
Tarjouksen kustannusvaikutus 7, 19 % yliopistojen
palkkasummasta ei vastaa JUKO ry:n näkemystä
uuden palkkausjärjestelmän vastaukseksi yliopistojen
palkkakilpailukyvyn parantamiseen.
Valtiotyönantajan selvitysten perusteella on voitu
osoittaa, että erityisesti yliopistojen johto- ja asiantuntijatehtävissä
toimivien palkat ovat kilpailukyvyltään
jääneet selkeästi jälkeen verrattuna valtion muuhun
hallintoon. JUKO ry edellyttää, että uuden palkkausjärjestelmän
avulla parannetaan johto- ja asiantuntijatehtävissä
toimivien palkkauksen suhteellista
kilpailukykyä.
Tarjouksen lähtökohta lisärahoituksen suuntaamisesta
kaikille yliopistoille samansuuruisena ei poista
palkkauksellisia epäkohtia ja yliopistojen välisiä palkkauksellisia
eroja. JUKO ry katsoo, että yliopistojen
tulee voida korjata näitä epäkohtia myös omarahoitusosuudellaan.
JUKO on 13.9.2005 toimittanut opetusministeriön
neuvottelijoille näkemyksensä vaativuustasokartan
muuttamiseksi. JUKO tekee asiakirjassa 13.9.2005
mainituin perustein esityksen uudeksi opetus- ja tutkimushenkilöstön
vaativuustasokartaksi. JUKO esittää,
että neuvottelut esityksen pohjalta aloitettaisiin
välittömästi.
Asiakirja 16.9.2005 sisältää kaksi erillistä arviointijärjestelmää
sekä tehtävien vaativuuden että henkilökohtaisen
työsuorituksen arvioinnin osalta. Tämän
takia JUKOn mielestä tulee palkkausjärjestelmäuudistusta
tarkastella myös kahtena erillisenä palkkausjärjestelmämahdollisuutena.
JUKO katsoo, että pääsopijoiden valmistelema
mallisopimus uusiksi palkkausjärjestelmiksi tulee
olla lähtökohtana yliopistojen palkkausjärjestelmäsopimukselle.
Mallisopimusta voidaan täydentää yliopistojen
erityispiirteet huomioon ottaen.
Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö
JUKO ry.
Erkki Kangasniemi
puheenjohtaja
Pekka Hemmilä
neuvottelujohtaja
JUKOn vastaus opetusministeriön asiakirjaan 16.9.2005
yliopistojen uudeksi palkkausjärjestelmäksi
JUKOn vastaukseen sisältyi myös esitys uudesta vaativuustasokartasta
sekä yksityiskohtaisempi muistio työnantajan
asiakirjan (16.9.) sisällöstä.
Mitä odotettavissa professoreille?
Kuluva vuosi on ollut yliopistojen työmarkkinakentässä
kiireinen, erityisesti uuden palkkausjärjestelmän
valmistelujen johdosta. Viime keväänä yliopistossa
toteutettiin henkilökunnan tehtävien vaativuuden
ja henkilökohtaisen suoriutumisen arviointi. Tähän
liittyi monia ongelmia ja puutteita, jotka aiheuttivat
myös professorikunnassa ymmärrettävää kritiikkiä.
Työnantaja julkisti tarjouksen yliopistojen uudesta
palkkausjärjestelmästä syyskuun puolivälissä. Se
jättää monia yksityiskohtia avoimeksi, mutta määrittää
hinnat vaati- ja henkitasoille ja esittää järjestelmän
kustannusvaikutuksen 7,19% korotustasolle.
Tämä antaa mahdollisuuden tarkastella palkkausjärjestelmää
myös edunvalvonnan kannalta.
Kevään arviointien tilastollinen analyysi on osoittanut
suuria yliopistokohtaisia, henkilöstöryhmien välisiä ja myös saman
henkilöstöryhmän sisäisiä
vaihteluja. Jos
kevään arviointi toteutettaisiin
sellaisenaan,
johtaisi se hyvin suuriin takuupalkkamääriin
(takuupalkka = nykypalkka, jos se on UPJ:n mukaista
palkkaa korkeampi) ja toisaalta suuriin palkankorotuksiin. Kevään arviointeja joudutaan siis tarkistamaan
yliopistoissa.
JUKO:n vastauksessa 5.10.2005 opetusministeriölle
korostetaan lisärahoituksen välttämättömyyttä,
ja myös keinoja takuupalkkaongelman poistamiseen.
Ongelma lisää tarvetta myös vaativuustasokartan tarkennuksiin.
Suuri osa professoreista toimii myös esimiehinä,
lähiesimiehinä ja siten muiden arvioijina. Professoriliiton
mielestä on erityisen tärkeää, että UPJ ei vaikeuta
liiaksi professorien varsinaista työtä; tutkimusta
ja opetusta. Esimiesaseman muutos luo selviä paineita
myös esimiespalkkioiden tarkistamiseen.
Tässä vaiheessa ei voida vielä tarkasti arvioida,
miten UPJ tulee loppujen lopuksi vaikuttamaan professorien
palkkaukseen. Työmarkkinarealismi sanelee,
että Professoriliiton tulee olla mukana vaikuttamassa
UPJ:n rakentamiseen yliopistojen, professorien
ja muun henkilöstön kannalta hyvän ratkaisun
saavuttamiseksi.
Jorma Virkkala
Professoriliiton toiminnanjohtaja
7.10.2005
Työnantaja ei näytä arvostavan tutkijan
työtä
Palkkausjärjestelmäuudistuksen edetessä arviointivaiheesta
toiseen on tutkijan tehtävien arvioitu taso
madaltunut trendimäisesti. Jo ensimmäisessä vaiheessa
parin suuren yliopiston ohjeistus kyseenalaisti
tutkijoiden aseman yliopistoissa. Sen jälkeen yliopistojen
omissa arvioinneissa alennettiin useimpien tutkimustehtävien
vaativuustasoja, mikä jatkui vielä
opetusministeriön tehtäväryhmittäisissä ja yliopistokohtaisissa
skaalamuutoksissa. Opetusministeriön
ohjeistama arviointien tarkistus näyttää jatkavan samaan
suuntaan. Näin päädytään siihen, että useimpien
tutkijoiden työtehtävät rinnastetaan enemmän
yliopiston tukitehtäviin kuin muihin akateemisiin
asiantuntijatehtäviin.
Tällainen linjaus irrottaa yliopistojen tutkimus- ja
kehitystoiminnan vastoin valtiotyönantajan tahtoa
EU:n ja Suomen kehitykselle asetetuista tavoitteista.
Tutkimuksen ja kehitystoiminnan
tasoa ja kehitystä
ei varmisteta väheksymällä
tutkimustehtäviä ja tutkijoita.
Miksi ollaan hakoteillä?
Siksikö, ettei mutkikkaassa neuvottelutoiminnassa
ole perehdytty yliopistojen perustehtäviin ja niiden
asettamiin vaatimuksiin. “Kaikki tutkii ja kaikki opettaa”
-toteamus ei jäsennä riittävästi tutkimuksen, siihen
perustuvan opetuksen ja palvelutehtävien keskinäisiä
suhteita, joihin myös yliopistojen hallintotehtävät
tulee suhteuttaa.
Yliopistojen pyrkimykset muuttaa yksittäisiä työtehtäviä
ja koko tehtävärakennetta eivät sisälly palkkausjärjestelmän
uudistuksen mukaiseen tehtävien
vaativuuden ja suorittamisen arviointiin. Nyt työnantaja
on kuitenkin niputtamassa yhdeksi suureksi
ryhmäksi tutkijakoulutettavat, projektitutkijat ja
-johtajat sekä koko opetushenkilökunnan, ja jopa
osan tutkimuksen tukihenkilökuntaa tehtävien ja palvelussuhteiden
laadullisista eroista piittaamatta. Tilanteen
omituisuutta ilmentävät mm. KOTA 2004 -tiedot
(ks. oheiset taulukot).
Nämä rautalankataulukot osoittavat, että KOTAtiedoissa
muuhun henkilökuntaan kuuluvalla tutki ja -nimikkeellä on lähes 8000 henkilöä, mikä vastaa
koko opetushenkilökunnan määrää. Edelleen näistä
tutkijoista vain noin neljännes työskentelee tutkijakoulutettava
-nimikkeellä. Tietysti moni muukin tutkija
harjoittaa jatko-opintojaan varsinaisten työtehtäviensä
rinnalla. Noin puolet tutkijoista työskentelee
sellaisella ulkopuolisella rahoituksella, jossa toimeksiannossa
ei välttämättä edes mainita jatko-opintoja.
Nyt työnantaja on vaatimassa heiltä vielä opetusta,
jotta he voisivat edetä edes hieman tutkijan
urallaan.
Tutkijoiden tehtävien aliarviointi ja samalla opetustehtävien
lisääminen vaikuttaa tietysti muihin yliopiston
tehtäviin ja muiden tehtäväryhmien palkkaukseen.
Varsinaisen opetushenkilökunnan nykyinen
kuorma kevenee, kun osa siitä siirtyy tutkijoille. Tehtävien
aliarviointi vie monen tutkijan takuupalkalle,
jolloin UPJ- ja muut tulevat palkankorotukset ohjautuvat
muille kuin takuupalkkalaisille, lähinnä varsinaiselle
opetushenkilökunnalle ja muuhun henkilökuntaan
kuuluvilla akateemiselle asiantuntijoille.
Loppuvuoden UPJ-tarkistuksissa tulisi korjata
tutkijoiden tehtävien väärät arvioinnit. Arvioinnin
tulee kattaa nykyiset tehtävät ja johtaa niitä vastaavalle
vaativuustasolle, vaikka arvioinnissa käytettäisiin
tällä kertaa vielä heikosti soveltuvaa opetushenkilökunnan
vaativuuskarttaa.
Oikein arvioidut tutkijan tehtävät pohjustavat tutkimuksen
laadun ja tutkijakunnan kehitystä, mikä on
sekä valtiovallan että yliopistojen strategisen toiminnan
keskeinen tavoite.
Hannu Jalkanen
varapuheenjohtaja, Tieteentekijöiden liitto
UPJ-tarjous ei turvaa lehtoreiden palkkakehitystä
UPJ:n tavoitteeksi on asetettu oikeudenmukainen,
tehtävien vaativuuden mukainen palkkaus ja yliopistojen
palkkakilpailukyvyn parantaminen. Lähtökohta
oli, että kaikkien henkilöstöryhmien palkkauskehitys
on turvattava. Takuupalkkaa saavien osuus ei saa
tulla liian suureksi eikä missään ryhmässä selvästi
muita suuremmaksi.
Yliopistonlehtorien liiton tavoitteena on ollut, että
lehtorin tehtävän vaativuutta ja henkilökohtaista suoriutumista
arvioitaessa kokemuksen on näyttävä riittävällä
painoarvolla arviointikriteereissä. Samoin tehtävien
arviointi on tehtävä niin, että arvioinnissa otetaan
huomioon henkilön tekemät tosiasialliset tehtävät
ilman, että nimike asettaa lasikaton vaativuustasolle.
Tärkeintä on, että arvioinnit on tehty oikein ja
oikeudenmukaisesti.
Viime kevään arvioinneissa lehtoreiden kokemus
korreloi vain osittain arvioidun vaativuustason kanssa:
kokemus on otettu huomioon vain tohtoreilla. Tuloksellisuuslisä
korreloi voimakkaasti vaativuustason
kanssa, vaikka tuloksellisuuden pitäisi olla osa henkilökohtaista
suoriutumista. Lisäksi osa lehtoreita,
jotka tekevät tasojen 7 ja 8 tehtäviä, eivät ole päässeet
näille tasoille.
Jos arvioinnit jäävät voimaan ja lehtoreiden palkkaus
määräytyy näillä kriteereillä, lehtoreiden palkkaus
ei asettuisi oikealle tasolle vaan kestämättömän
suuri osa lehtoreista olisi jäämässä takuupalkalle.
Samoin ne lehtorit, jotka tekevät muita vaativampia
tehtäviä, eivät pääsisi oikealle tasolle.
Kenenkään palkan ei pidä laskea. Tämän takia YLL
pitää kynnyskysymyksenä, että takuupalkkaa saavien
palkkaan lasketaan mukaan heidän nyt saamansa
tuloksellisuuslisä. Toinen keskeinen kysymys on kalleusluokitusten
poistaminen. Sen rahoitus pitää ratkaista
erillisenä kysymyksenä, muuten Turussa ja
Lappeenrannassa ei voida päästä järkevään tulokseen.
Olemme arvioineet kriittisesti käytössä ollutta
opetushenkilöstön vaativuustasokarttaa. Kartta on
pitkän työn tulos ja sisältää väistämättä kompromisseja,
joiden avulla on sovitettu yhteen monien ryhmien
tavoitteita. Jos karttaa kuitenkin käytetään siinä
hengessä, missä neuvottelijat sen olivat tarkoittaneet,
sen avulla päästään oikeudenmukaisiin arviointeihin.
Kun näin ei kuitenkaan ole käynyt, karttaa on korjattava.
Siihen on myös sisällytettävä riittävän sitovat
soveltamisohjeet.
Tuula Hirvonen
puheenjohtaja,
Yliopistonlehtorien liitto
(painetun lehden s. 13-16) |