Vuoden Professori Niklas Bruun:
Immateriaalioikeusasioiden
tulisi kuulua
tutkijoiden yleissivistykseen
- Teknologian kehityksen kärjessä olevan maan on oltava
kärjessä myös IPR-osaamisessa. Immateriaalioikeuden
perusteiden pitäisi kuulua jokaisen tutkijan
yleissivistykseen ja niitä tulisi tutkimusetiikan ohella
pakollisina opettaa kaikissa maan tutkijakouluissa,
korostaa professori Niklas Bruun.
Professoriliitto palkitsi Hankenin kauppaoikeuden
professori Niklas Bruunin Vuoden 2005 Professorina.
Nimitys julkistettiin Communicatio Academica
-tapahtumassa 20. tammikuuta.
Professori Niklas Bruunia voi tituleerata vuonna 2000
perustetun IPR University Centerin isäksi. Hän on johtanut
instituuttia alusta alkaen. Mukana yhteistyössä
on viisi yliopistoa: Helsingin yliopisto, Turun yliopisto,
Hanken, Helsingin kauppakorkeakoulu ja Teknillinen
korkeakoulu.
Lyhenne IPR tarkoittaa “Intellectual Property
Rights”. Kyse on innovaatio- ja luovan toiminnan sekä
tunnusmerkkien oikeussuojasta eli immateriaalioikeuksista
(tekijänoikeus, patentit, mallisuoja jne).
Instituutin tarkoituksena on edistää immateriaalioikeuden
tutkimusta ja opetusta. Se on myös ryhtynyt
aktiivisesti ajamaan yliopisto-opettajien, tutkijoiden
ja hallintohenkilöstön kouluttamista immateriaalioikeusasioissa.
Ensi syksynä alkaakin Helsingin yliopistossa
näille kohderyhmille suunnattu koulutusohjelma.
- Yliopistojen yhteistyön merkitystä koulutuksen
järjestämisessä ei voi liikaa korostaa. Jokaiseen yliopistoon
ei voi luoda omaa organisaatiota, vaan immateriaalioikeuksia
koskeva koulutus kannattaa hoitaa
yhteistyönä.
Bruunin mielestä opetusministeriön tuki yhteistyölle
olisi ensiarvoisen tärkeää. Tällä hetkellä IPR
University Center ei saa lainkaan OPM:n suoraa tukea,
vaan perusrahoituksesta huolehtivat jäseninä olevat
yliopistot. Tämä vaikeuttaa koulutuksen tarjoamista
tasapuolisesti kaikille yliopistoille.
- Instituutti on valmis organisaatio, jonka avulla
opetusministeriön olisi helppo käytännössä edistää
yliopistojen yhteistyötä, Bruun toteaa.
Viime vuosina immateriaalioikeuksien tärkeys on
tiedostettu myös yliopistoissa ja niihin on perustettu
innovaatioasiamiesten virkoja. Immateriaalioikeusalan
kehitys on kuitenkin niin kiivasta, että on väärin
tuudittautua uskomaan, että yksi henkilö kykenisi
siitä selviytymään.
- Lainsäädäntö muuttuu koko ajan ja sen vaikutusten
arviointi vaikeutuu. Informaation ja koulutuksen
tarve kasvaa samaa tahtia. Vielä on matkaa siihen,
että immateriaalioikeuksien tuntemus kuuluisi
jokaisen tutkijan yleissivistykseen.
IPR-asiat esillä puheenjohtajuuskaudella
Suomen heinäkuussa alkavalla EU:n puheenjohtajuuskaudella
IPR University Center järjestää immateriaalioikeuksiin
liittyvän kansainvälisen konferenssin.
Kauppa- ja teollisuusministeriön ja Teknologiateollisuuden
100-vuotissäätiön tuella syyskuussa pidettävään
tapahtumaan odotetaan ministeriöiden,
lainsäätäjien ja tutkijoiden edustajia eri maista lähes
200. Tarkoituksena on käsitellä muun muassa EU:n
yhteisiä linjauksia ja immateriaalioikeuksien sääntelyn
toimivuutta.
Bruun tietää hyvin, missä jamassa EU:ssa ollaan
immateriaalioikeuksiin liittyvissä kysymyksissä. Varsinkin
tavaramerkkejä ja tekijänoikeutta koskevaa
lainsäädäntöä on harmonisoitu runsaasti. EU-patentistakin
on ollut puhetta, mutta hanke on ainakin
toistaiseksi kariutunut muun muassa kielikysymykseen:
mitä patenttiasiakirjoja tarvitsee kääntää ja
mille kielille. Käytännön tasolla kysymys on kustannuksista
ja periaatteellisesti kansallisten kielten asemasta
EU:ssa.
Tutkijoiden oikeuksia tutkimustuloksiin ei ole
harmonisoitu EU:n alueella. Korkeakoulukeksintöjä
koskeva uudistus on Suomen lisäksi esillä esimerkiksi
Ruotsissa, jossa asiaa koskeva komiteamietintö valmistui
juuri ennen joulua.
- Saksassa, Tanskassa ja Norjassa lainsäädäntöä on
jo muutettu helpottamaan korkeakoulujen mahdollisuuksia
hyödyntää tutkimuksen yhteydessä syntyviä
keksintöjä.
Korkeakoulukeksintölakiehdotuksessa
vielä puutteita
Syksyllä 2004 annettu hallituksen esitys korkeakoulukeksintölaista
on edelleen eduskunnan sivistysvaliokunnassa.
Asiantuntijoiden kuuleminen on kesken ja
Bruunia kuultiin marraskuussa. Nyt arvioidaan, että
eduskunnan pitäisi käsitellä ehdotus helmi- maaliskuussa,
jolloin laki tulisi voimaan ehkä 1. 8.2006.
Eduskunnassa käsiteltävänä olevassa esityksessä
on edelleen ongelmakohtia.
- Yliopiston saama hyöty, josta keksijän korvaus
määräytyy, on ilmaistu epämääräisesti. On epärealistista
miettiä yliopiston keksinnöstä saamaa hyötyä vasta silloin, kun siitä ryhdytään neuvottelemaan keksinnön
tehneen tutkijan kanssa.
- Pitäisi olla erilaisia menettelytapoja neuvotella
keksinnön arvosta – tällä hetkellä yliopistoilla ei ole
tähän perinnettä eikä tietotaitoa. Jotta lain tarkoitus
saavutettaisiin, tulisi yliopistoilla olla toimivat työkalut.
Uuden järjestelmän toimivuus edellyttää uudenlaista
ajattelua.
Bruun korostaa, että korkeakoulukeksintölaki
edellyttää myös tutkimussopimuskäytäntöjen muuttamista.
Verkkoympäristön hankalat
tekijänoikeudet
Viime vuosina internet on luonut tutkimus- ja opetusjulkaisuille
uuden jakelukanavan. Tämän myötä
tekijänoikeusasiat koskevat nykyisin suoraan jokaista
kuluttajaa – aiemmin ne olivat lähinnä vain kirjoittajan
ja kustantajan välisiä. Tekijänoikeusneuvoston
puheenjohtajana verkkoympäristöön liittyvät tekijänoikeusongelmat
ovat tulleet Bruunille tutuiksi.
- Kukaan ei oikein tunnu tietävän, mitä verkkoympäristössä
saa tehdä. Esimerkiksi mitä aineistoa
saa linkittää omaan aineistoonsa, kun valmistelee
kursseja jne. Ala hakee vielä muotoaan.
Haaste on iso varsinkin tieteelliselle julkaisutoiminnalle.
- Yliopistoväki kirjoittaa suurella vaivalla tieteellisiä
artikkeleita, toimittaa niitä tieteellisiin lehtiin ja
toimii review-tehtävissä. Sitten näiden samojen julkaisujen
saaminen elektronisessa muodossa verkkoon
yliopistojen käyttöön maksaa niille hirveästi.
- Ilman kaupallisia kustantajia ei pärjätä, mutta
pelisääntöjä tulisi muuttaa. Pitäisi pyrkiä siihen, että
kaikki aineisto ei edellyttäisi kalliita lisenssejä. Ainakin
oman yliopiston sisällä aineiston saatavuutta tulisi
lisätä.
- Ongelmaan on onneksi ryhdytty kiinnittämään
huomiota. Muun muassa opetusministeriön Open
Access eli avointa tieteellistä julkaisutoimintaa koskevan
työryhmämietinnön suositukset ovat hyvä ensi
askel uuden tyyppiselle käytännölle.
Yhdistymisoikeutta kansallisesti ja
kansainvälisesti
Niklas Bruunin kädenjälki näkyy lähes kaikissa viime
aikoina valmistuneissa työelämän lainsäädännön
uudistuksissa. Hän toimi puheenjohtajana tasa-arvolain
uudistustyössä ja oli mukana sekä työsopimusettä
vuosilomalain remonteissa. Parhaillaan hän on
yhteistoimintalain uudistusta pohtivassa komiteassa,
jonka työ valmistunee toukokuussa.
- Yhteistoimintalaki on saanut huonon maineen,
kun se on liitetty lähinnä irtisanomistilanteisiin. Ytsanasta
on tullut lähes kirosana ja silloin on vaarana,
että koko asia menee metsään.
Komitean tehtävänä on miettiä, miten yhteistoiminnan
asemaa voisi vahvistaa ja parantaa niin, että
se palvelisi aitoa vuorovaikutusta ja työyhteisön kehittämistä
eikä liittyisi pelkkiin ikäviin tilanteisiin.
Vaikka synkkiä tilanteita syntyy monilla suomalaisillakin
työpaikoilla, toisenlaista perspektiiviä löytyy
kansainvälisistä ympyröistä. Kansainvälisen työjärjestön
ILOn arvostetun yhdistymisvapauskomitean
jäsenenä Bruun on joutunut tutustumaan ay-aktiivien
murhatapauksiin mm. Kolumbiassa.
Vuonna 2004 hän toimi jäsenenä ILOn korkean
tason tutkimuskomissiossa, joka selvitti ammattiyhdistysloukkauksia
Valko-Venäjällä. Siellä ay-toiminta
on presidentin toimenpitein lähes tukahdutettu. Tutkimuskomission
raportti jätettiin Valko-Venäjän johdolle
syksyllä 2004. Koska Valko-Venäjä ei valittanut
siitä Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen, valtio
on nyt sidottu raportin suosituksiin.
Jäsenyydestä haetaan vakuutusturvaa
Professori Bruunilla on yhdistymisoikeudesta ja aytoiminnasta
tietoa ja taitoa teorian lisäksi myös käytännössä.
Hän oli 1970-80 -lukujen taitteessa Tieteentekijöiden
liiton edeltäjän Korkeakoulualan assistenttien
ja tutkijain liiton KATL ry:n hallituksen jäsen ja
toimi liiton edustajana neuvoteltaessa assistenttiohjesäännöstä
opetusministeriön kanssa.
Nykyiset ammattijärjestöt ovat hänen mielestään
muuttuneet ennen kaikkea vakuutustoiminnan kaltaista
turvaa antaviksi organisaatioiksi sen seurauksena,
että suurin osa jäsenistöstä ei erityisemmin
halua osallistua arkipäivän edunvalvontaan. Liiton
jäsenyydellä haetaan turvaa hankaliin ja yllättäviin
muutostilanteisiin.
- Työelämän riskialttius on lisääntynyt, joten jäsenet
hakevat liitoista vakuutusten tapaista turvaa
mahdollisesti eteen tuleviin ongelmatilanteisiin. Pelkän
työttömyyskassaedun takia liittoihin ei liitytä,
vaikka jäsenistöistä suurin osa onkin passiivijäseniä.
Ammattijärjestöjä tarvitaan sen vuoksi jatkossakin,
Bruun uskoo.
Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Veikko Somerpuro
|
