Tohtorikoulutuksen tulevaisuus
valokeilassa
Tohtorikoulutuksen kehittäminen
nousi valokeilaan
tammi- helmikuun
vaihteessa, jolloin asiasta
ilmestyi kaksi merkittävää
raporttia. Niin kansainvälisen
arviointipaneelin
kuin opetusministeriönkin
raporteissa korostetaan
nelivuotisen
rahoituksen turvaamisen
tärkeyttä.
Korkeakoulujen arviointineuvoston
nimeämä kansainvälinen
arviointiryhmä julkisti 31. tammikuuta
raporttinsa ’PhD Training
and the Knowledge-Based Society:
An Evaluation of Doctoral Education
in Finland - Tohtorikoulutus
ja tietointensiivinen yhteiskunta:
Suomalaisen tohtorikoulutuksen
arviointi’.
Arviointiryhmä suosittaa, että
tutkijakouluissa pyrittäisiin tarjoamaan
mahdollisimman monelle
neljän vuoden rahoitus luomalla
kansallisia tutkijantoimia. Tutkijakoulujen
opiskelijoita tulisi ryhmän
mukaan tukea aiempaa paremmin,
jotta passiivisten opiskelijoiden
ongelmat voitaisiin tunnistaa
varhemmin ja heidän tilannettaan
voitaisiin parantaa.
Ryhmän mielestä niille jatkoopiskelijoille,
jotka eivät edisty
opinnoissaan, voitaisiin asettaa
maksuja. Niin sanotut passiiviopiskelijat
vievät arviointoryhmän
mielestä yliopistojen voimavaroja
tuottamatta tutkintoja. Maksujen
Tohtorikoulutuksen tulevaisuus
valokeilassa
lisäksi yliopistolla pitäisi olla mahdollisuus
lopettaa jatko-opinnot
tietyn määräajan kuten 3-7 vuoden
jälkeen, mikäli tuloksia ei ala
kuulua.
Tohtorikoulutukseen tulisi ryhmän
mukaan saada yhtenäiset
menettelyohjeet, jotka perustuisivat
kansainväliseen vertaisarviointiin.
Arvioinnissa tuli esille hyviä
käytänteitä, joita tohtorikoulutuksessa
on toteutettu. Korkean laadun
ja tuloksellisuuden yhteys korostui
niissä tohtorikouluissa, joissa
oli tarjolla selkeää informaatiota,
kurssiaineistoja, rekrytointiaineistoa,
raportteja vuosittaisista
konferensseista sekä informatiivisia
webbisivuja. Arvioinnin mukaan
tohtorikoulutukset, joilla oli
vahva johtaja ja selkeästi määritelty
tehtävä ja tarkoitus, toimivat
tehokkaasti.
Arviointiin osallistui tohtorikouluja
ja tutkijakouluja lähes kaikista
yliopistoista. Arviointiryhmällä
oli käytettävissään taustaaineistona
mm. vararehtorikysely,
opiskelijakysely ja arviointiin osallistuvien
koulutusten (25) itsearviointiraportit.
Arviointiryhmän
puheenjohtajana toimi David D.
Dill North Carolina Chapel-Hill
-yliopistosta Yhdysvalloista.
Mihin unohtui
työllistyminen?
Tieteentekijöiden liitto kommentoi
tuoreeltaan arviointiraporttia.
Liiton mielestä kansainvälinen paneeli
unohti tohtoreitten työllistymiseen
vaikuttavat tekijät. Korkeakoulujen
arviointineuvoston nimeämän
kansainvälisen työryhmän
yhtenä tehtävänä oli tohtorikoulutuksen
työelämäyhteyksien parantamisen
miettiminen.
- Vuosittain valmistuvista 1400
uudesta tohtorista vain noin kolmannes
työllistyy akateemiselle
uralle. Valtionhallinnon tuottavuusohjelman
myötä yliopistoihin
sijoittuvien määrä uhkaa pienentyä
edelleen, joten nyt olisi korkea
aika ottaa erilaiset uravaihtoehdot
paremmin esille jo tohtorikoulutusvaiheessa.
Tämä puoli jäi työryhmän
työssä tyystin lapsipuolen
asemaan, totesi Tieteentekijöiden
liiton puheenjohtaja Antero Puhakka.
Lisäksi raportissa keskityttiin
Tieteentekijöiden liiton mielestä
aivan liikaa tutkijakoulujen tilanteeseen.
Kuitenkin edelleen valtaosa
tohtorintutkinnoista syntyy
tutkijakoulujen ulkopuolella. Suurimmat
ongelmat koskevat juuri
näitä väitöskirjantekijöitä.
Tieteentekijöiden liiton näkemyksen
mukaan lukukausimaksujen
käyttöönotto ei ole ratkaisu
tohtoritehtailun ongelmiin. Syyt
mahdollisiin viivästymisiin eivät
ACATIIMI 2/ 2006 13
löydy liian helposta sisäänpääsystä,
kuten raportissa väitetään, vaan
rahoituksen epävarmuudesta ja
pirstaleisuudesta sekä siitä, että
väitöskirjaa tehdään muiden töiden
ohella.
- Raportissa olikin kannatettavaa
ehdotus siitä, että mahdollisimman
monelle tutkijakoulutettavalle
tarjottaisiin neljän vuoden
rahoitus luomalla kansallisia tutkijantoimia.
Nytkin tutkijakoulurahoitus
on periaatteessa nelivuotinen,
mutta silti liian monien tutkijakoulutettavien
määräykset
pätkitään vuoden pätkiin. Tähän
ovat niin liitto kuin Suomen Akatemiakin
puuttuneet monissa yhteyksissä,
Puhakka huomautti.
Tohtorien sijoittumisen seuranta ajan tasalle
Tutkijankoulutuksen kehittämistyöryhmä
luovutti 52 suositusta
sisältävän muistionsa opetusministeri
Antti Kalliomäelle tiistaina
7. helmikuuta. Opetusministeriön
tiedepolitiikan yksikön johtaja
ja työryhmän puheenjohtajana
toiminut Sakari Karjalainen totesi
luovutuspuheessaan, että työryhmä
valmisteli asiaa “pitkään,
hartaasti ja rakkaudella”. Opetusministeriö
oli asettanut ryhmän
vuonna 2002.
Tutkijakoulupaikkojen määrää
tulisi työryhmän mukaan nostaa
asteittain 2000 paikkaan vuoteen
2012 mennessä. Tohtorikoulutuksen
tehostamista tulisi jatkaa niin,
että tohtorin tutkinto suoritetaan
pääsääntöisesti neljässä vuodessa.
Työryhmä ehdottaa keinoja ohjauksen
tehostamiseksi ja kehittämiseksi,
jotta valmistumisajat pysyisivät
kohtuullisina. Tohtorikoulutettaville
tulisi sisäänottovaiheessa
laatia henkilökohtainen
tutkimus- ja opintosuunnitelma,
joka ottaa huomioon tohtorikoulutettavan
taustat ja motiivit.
TUKO-työryhmän raportti
paikkasi työllistymiseen liittyvän
näkökulman, joka oli päässyt
unohtumaan kansainväliseltä arviointipaneelilta.
Opetusministeriön
työryhmän mukaan yliopistojen
tohtorikoulutuksen pitäisi olla
entistä vahvemmassa yhteistyössä
tutkimuslaitosten ja elinkeinoelämän
kanssa. Yhteistyö voisi toteutua
yhteisten tutkijakoulujen ja
muun koulutuksen kautta sekä lisäämällä
tutkimusyhteistyötä ja
tohtorikoulutettavien liikkuvuutta.
Tohtorin tutkinnon tulee työryhmän
mukaan antaa hyvät valmiudet
tutkijan tehtäviin sekä julkisella
että yksityisellä sektorilla.
Lisäksi tohtorikoulutetulla pitää
olla valmiudet myös muihin vaativiin
asiantuntijatehtäviin.
Työryhmä katsoo, että tohtorikoulutuksen
tulisi huomioida nykyistä
paremmin tohtoreiden sijoittuminen
valmistumisen jälkeen
erilaisiin tutkijan ja muihin
tehtäviin sekä työelämän asettamat
odotukset tohtoreiden osaamiselle.
Työryhmä suosittaa, että
tohtoreiden sosiaalisten taitojen ja
muiden työelämävalmiuksien parantaminen
otetaan huomioon
koulutuksessa ja tohtorikoulutettavia
tuetaan urasuunnittelussa
opintojen alusta lähtien. Lisäksi
tohtorikoulutettavia tulisi rohkaista
pohtimaan erilaisia uravaihtoehtoja
ja kannustaa heitä jo koulutuksen
aikana rakentamaan yhteistyösuhteita,
jotka tukevat tohtorin
sijoittumista osaamistaan
vastaaviin tehtäviin työelämässä.
- Tohtorien työllisyys on säilynyt
hyvänä, mutta enemmän heitä
saisi kuitenkin työllistyä yksityisen
sektorin puolelle, totesi opetusministeri
Kalliomäki luovutustilaisuudessa.
Sijoittumisen seurantaa
hän piti välttämättömänä.
Miksei nimeä muuteta
tohtoriohjelmaksi?
Tieteentekijöiden liitto antoi
TUKO-työryhmän raportin julkistuspäivänä
tiedotteen, jossa liitto
tukee suosituksia, jotka liittyvät
nelivuotisen rahoituksen turvaamiseen
sekä tohtorien työllistymisen
aktiivisempaan seurantaan.
Myös tohtoritarpeen ennakointiin
ja alakohtaisen tarpeeseen aiotaan
kehittää entistä tarkempia ennustemalleja.
- Tieteentekijöiden liitto on jo
pitkään edellyttänyt, että tohtoritehtailua
pitäisi tarkastella alakohtaisesti.
Eniten työllistymisvaikeuksia
on biologian ja ympäristöalan
tohtoreilla – joka kuudes työtön
tohtori on juuri näiltä aloilta,
puheenjohtaja Puhakka huomautti
liiton tiedotteessa.
Työryhmä ehdottaa, että tutkijakoulujen
englanninkielinen nimi
’graduate school’ muutetaan muotoon
’doctoral programme’. Tieteentekijöiden
liitto ihmettelee,
miksei suomenkielistä nimitystä
esitetä muutettavaksi.
Tutkijakoulu-sanan käyttöön
sisältyy monia epäkohtia. Se haittaa niistä valmistuneiden tohtoreiden
työllistymistä elinkeinoelämän
puolelle, koska monet työnantajat
pitävät heitä “koululaisina”.
Liitto muistuttaa, että tohtorikoulutettavat
eivät ole opiskelijoita tai
koululaisia, vaan he ovat palvelussuhteessa
tai apurahalla työskenteleviä
tutkijoita. Tutkijakoulunimi
aiheuttaa sekaannusta myös
työvoimatoimistoissa ja nimitys
voi olla työttömäksi jäävälle tohtorille
työttömyysturvan este.
- Euroopan komissio on suosituksessaan
korostanut, että tohtorikoulutettavia
kutsuttaisiin tutkijoiksi
(’early stage researchers’).
Tätä suositusta pitäisi ehdottomasti
noudattaa myös Suomessa,
totesi Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja
Antero Puhakka.
Tutkijakoulun nimiongelma
nousi esille myös luovutustilaisuudessa.
Sakari Karjalaisen mukaan
aiheesta käytiin työryhmässä perusteellinen
keskustelu.
- Tutkijakoulu on kuitenkin jo
muodostunut brändiksi. Suurimmat
ongelmat ovat juuri englanninkielisessä
nimessä, koska joissain
maissa graduate school -laitoksissa
koulutetaan paitsi tohtoreita
myös maistereita.
- Valmistuneiden tohtoreiden
sosiaaliset valmiudet pitää olla sellaisia,
että he työllistyvät tutkijakoulunimikkeestä
huolimatta,
Karjalainen lisäsi.
Luovutustilaisuudessa oli paikalla
useita työryhmän jäseninä.
Professori Yrjö Neuvo totesi, että
nimiasia on sellainen, joka kyllä kannattaa
pitää mietinnässä myös jatkossa.
Kirsti Sintonen
|