 
|
|||||||||||||
|
Harjoittelijat, oppisopimussuhteiset ja tukityöllistetyt!Yliopistojen epäonnistuneen rahoitusjärjestelmän vuoksi kuutisenkymmentä prosenttia henkilöstöstä on työskennellyt määräaikaisissa palvelussuhteissa. Nyt tilanne näyttäisi kuitenkin olevan muuttumassa, ainakin jos tilastoihin on uskominen. Varsinaisten määräaikaisten määrä on nimittäin vähentynyt vuodesta 2003 vuoteen 2004 tultaessa lähes viidellä tuhannella hengellä. Kun henkilöstön määrä ei ole laskenut, voisi äkkinäisempi ajatella, että vakinaisten määrä olisi lisääntynyt yhtä paljon. Mutta tästä ei suinkaan ole kysymys. Valitettavasti valtion henkilöstöpoliittisen linjan ohjaaja, valtion työmarkkinalaitos, valitsi helpoimman tien ongelmalliseksi koetun tilanteen ratkaisemiseksi. Hyvänä työnantajana mielellään esiintyvän valtion kilpeen yliopistojen määräaikaisten palvelussuhteiden suuri määrä muodosti tahran, joka täytyi saada pestyä pois. Keskeisenä huolenaiheena ei kuitenkaan ollut ongelmallinen tilanne, vaan se että tilastot näyttävät huonoilta. Kun tilastointitapaa sitten muutettiin, niin johan tilanne alkoikin näyttää paremmalta. Neropatit oivalsivat, että kun yliopistojen henkilöstön palvelussuhdetta tarkastellaan yhtä aikaa yliopistojen jatko-opiskelurekisterin kanssa, saadaan “varsinaisten” tai “aitojen” määräaikaisten lukumäärä selvästi pienemmäksi. Tämän seurauksena luotiin uusi määritys valtiolla työskenteleville määräaikaisille nimittäin yliopisto- ja korkeakouluopiskelijat, jonka ansiosta varsinaiset määräaikaisuudet vähenivät yliopistoissa 17 prosenttia. Tämä opiskelija-luokitus liitettiin kuitenkin vain yliopistojen palkkalistoilla oleviin määräaikaisiin henkilöihin. “Opiskelijoiksi” luokiteltiin niin perustutkintoa kuin väitöskirjaa päätyökseen tekevät samoin kuin kaikki ne määräaikaiset, joilla oli jatko-opiskeluoikeus. Huvittavaa tässä on se, että sillä mitä henkilö teki yliopistossa ei ollut merkitystä, vaan keskeistä oli, että hän oli joskus kirjautunut jatko-opiskelijaksi. Tilastoa tehtäessä kukaan ei selvittänyt sitä, mitä tehtäviä henkilöt tekevät tai edes sitä voivatko he tehdä väitöskirjaansa työaikana. Tärkeää oli vain se, että luokittelemalla heidät opiskelijoiksi voitiin keinotekoisesti pienentää “varsinaisten” määräaikaisten määrää. Kornia tilastointiperusteessa on se, että esimerkiksi ministeriöiden tai tutkimuslaitosten määräaikaisten osalta ei ole tarkasteltu, ovatko he jatko-opiskelijoita, jolloin heidätkin olisi tullut tilastoida “opiskelijoiksi”. Väitöskirjaa tekevien henkilöiden luokitus riippuikin siten työpaikasta, eikä tehtävistä. Tutkimuslaitoksessa väitöskirjaa tekevä on “varsinainen” määräaikainen, mutta samassa projektissa työskentelevä henkilö onkin opiskelija, jos palkan maksajana toimii yliopisto. Ei kai se nyt ihan näinkään voi mennä? Samat lait kuitenkin säätelevät määräaikaisten palvelussuhteiden käytön edellytyksiä molemmissa valtionvirastoissa. Entistä kafkamaisemmaksi tilanne yliopistoissa työskentelevien määräaikaisten osalta muuttuu kun tarkastellaan valtion henkilöstötilinpäätöstä vuotta 2004 koskien. Alkupuolella julkaisua esiintyy tuo edellä mainittu yliopisto-opiskelija-luokitus, mutta varsinaiset huiput saavutetaan kun tilastotiivistyksen takia ne yliopistoon palkkasuhteessa olevat määräaikaiset, joilla on jatko-opinto-oikeus, tilastoidaan uudestaan harjoittelijoiksi ja oppisopimussuhteisiksi. Ja vielä tätäkin paremmaksi tilastontekijä panee kuviossaan, jossa hän surutta tiivistää määräaikaisuudet kahteen luokkaan varsinaisiin määräaikaisiin ja harjoittelijoihin, oppisopimussuhteisiin ja tukityöllistettyihin. Näin pelkällä tilastoluokittelun muutoksella edellisenä vuonna vielä yliopistojen palkkalistoilla olleet määräaikaiset väitöskirjan tekijät onkin nyt sitten luokiteltu yhteen tukityöllistettyjenkin kanssa. Toivottavasti kyse on vain tilastontekijän ajattelemattomuudesta ja virheestä. Pelkkä ajatuskin siitä, että kyse olisi todellisesta tulkinnan muutoksesta on liian pelottava ajateltavaksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että nämä nyt virheellisesti harjoittelijoiksi, oppisopimussuhteisiksi tai tukityöllistetyiksi luokitellut henkilöt tekevät valtaosan suomalaisen yhteiskunnan tieteellisestä tutkimuksesta.
Antero Puhakka | ||||||||||||
