Hyvän laitosyhteisön avaintekijät
Avoin ilmapiiri ja luottamuksen
kulttuuri
Yliopistojemme laitoksilla työskentelee
yli 30 000 ihmistä. Laitoksia on monenlaisia
ja henkilöstön joukossa on ehkä
enemmän “primadonnia” kuin keskivertotyöpaikoissa.
Henkilöstön työssäviihtyminen
tulisi kuitenkin nähdä yhdeksi
menestystekijäksi myös tuloksenteossa.
Kuopion yliopiston Tietojenkäsittelytieteen
laitos satsaa avoimeen ilmapiiriin,
luottamuksen kulttuuriin ja kuuntelevaan
johtamiseen. Laitos sai mairittelevan
tuloksen tuoreessa Työtyytyväisyysbarometrissä.
Liian usein korviin kiirii juttuja laitosyhteisöjen
ongelmista: hyytävästä työilmapiiristä, käytäväkyräilystä,
punaisen valon takana istuvista kollegoista, nuivista
esimiehistä. Yliopistoyhteisöjen hengen on jopa
väitetty viilenneen uuteen palkkausjärjestelmään liittyvien
arviointien vuoksi.
Positiivisiakin työkulttuureita yliopistoista onneksi
löytyy. Acatiimi-lehden toimitusneuvostossa heräsi
ajatus jutusta, joka kertoisi laitoksesta. jossa “hommat
toimii”: esimiehen ja alaisten väliset suhteet ovat
mutkattomat ja porukka viihtyy töissä. Tällaisia esimerkillisiä
työyhteisöjä löytyy jokaisesta yliopistosta,
mutta tällä kertaa toimittaja keräsi kimpsunsa ja
suuntasi eräänä keväisen lumiräntäisenä päivänä
Kuopioon.
Uudistuspaineiden alla joustavia
työjärjestelyjä
Kuopion yliopiston Tietojenkäsittelytieteen laitos on
50 hengen työyhteisö. Viimesyksynä tehdyssä Työtyytyväisyysbarometrissä
laitos kiri Kuopion yliopiston
laitosten piikkipaikalle. Esimiehen antamaan tukeen
työnteossa oli erittäin tyytyväisiä puolet laitoksen
väestä, tyytyväisiä oli 38 %; tyytymättömiä tai erittäin
tyytymättömiä ei löytynyt kyselyssä lainkaan.
Töiden yleinen organisointi työyhteisössä tyydytti
yhteensä 71 prosenttia – erittäin tyytymättömiä ei ilmaantunut.
Oikeudenmukaista ja inhimillistä kohtelua
työyhteisössä tunsi saavansa peräti 88 prosenttia
laitoksen väestä.
Laitoksen johtaja Seppo Lammi esittelee hieman
kainosti Työtyytyväisyysbarometrin tuloksia. Mairittelevat
tulokset johtuvat hänen mielestään monesta
eri syystä:
- Olen pyrkinyt olemaan henkilöstöön päin mahdollisimman
avoin ja kaikki tehdyt päätökset on perusteltu
oikeudenmukaisesti.
- Työjärjestelyjen suhteen on pyritty olemaan
joustavia ja ihmisten osaamisalueet on yritetty ottaa
huomioon. Kokonaistyöajan piirissä väki saa järjestellä
työaikansa. Sitä ei seurata ajankäytön vaan tulosten
mukaan. Luottamuksen kulttuuri vallitsee.
- Ilmapiiri on avoin, kaikkia ihmisiä voi helposti
lähestyä, kukaan ei nosta statustaan pitämällä punaista
valoa työhuoneen oven pielessä.
Seppo Lammi on toiminut laitoksen johtajana tai
varajohtajana 1990-luvun puolivälistä. Pari vuotta
sitten hän suoritti 10 opintoviikon johtajuuskurssin.
Seppo Lammin nykyinen nimike on tutkimusjohtaja,
mutta taustavirka on lehtoraatti.
- Laitosjohtajan tehtävät vievät noin kolmanneksen
kokonaistyöajasta. Muu aika koostuu sirpaleisesti
opetuksesta ja jonkin verran tutkimuksesta.
Jatkuvaan uudistuspaineeseen Seppo Lammi toivoo
jarrua. Varsinkin viimeiset pari vuotta ovat olleet
hurjaa myllytystä ja huumorintaju on välillä joutunut
koetukselle.
Laitoksella on pyritty jakamaan tehtäviä siten, että
kaikkia ei rasiteta kaikella.
- Välillä tuntuu siltä, että tekemällä tehdään kiirettä.
Se uhkaa tappaa luovuuden, joka on tutkimuksen
teolle välttämätöntä. Hitaampi tahti olisi enemmän
kuin toivottavaa.
Managementille hankala joukko apinoita
Tietojenkäsittelytieteen laitoksen henkilöstömäärä
kasvoi 1990-luvun lopussa tietoteollisuusohjelman
myötä noin 10 hengen laitoksesta 50 ihmisen työyhteisöksi.
Henkilöstöstä noin 30 on budjettiviroissa,
loput työskentelevät ulkopuolisella rahoituksella projekteissa.
Professoreita on viisi, lehtoreita neljä, yliassistentteja
viisi ja assistentteja kahdeksan.
Laitoksella viisi vuotta professorina toiminut Pekka
Kilpeläinen ei ollut yllättynyt hyvistä tuloksista
työtyytyväisyyskyselyssä.
- Henki on robusti. Se on vakaa – ei horju eikä heilu
– ei edes upj:n takia.
Onkohan savolaishuumorilla selviytymiskeinona
jotain tekemistä asian kanssa? Ainakin savolainen
mentaliteetti helpotti Pekka Kilpeläisen paluumuuttoa
Helsingin yliopistosta kotikonnuille Kuopioon.
Helsingissä hän työskenteli isommassa laitoksessa,
jossa työtoverit eivät kutsuneet toisiaan kotiinsa tupaantuliaisiin
niin kuin Kuopiossa. Hierarkiakorkeus
on pienessä yliopistossa muutenkin matalampi kuin
isossa. Rehtorin viereen voi vapaasti istahtaa ruokalassa.
Kilpeläinen ei ihmeemmin usko hallinnolliseen
ohjaukseen ja käytänteisiin työtyytyväisyyden parantajina.
- Paljon lähtee yksilöistä ja mentaliteetista, joka
vallitsee. Sekä esimiehestä, joka kykenee ylläpitämään
hyvää henkeä.
Yliopistotyö on vaativaan asiantuntijatyötä, jossa
työmotivaation löytäminen ei ole ongelma.
- Managementin kannalta olemme hankala joukko
apinoita, mutta työmotivaation jokainen löytää
itse, Kilpeläinen kiteyttää osuvasti.
Projektitutkijakin on aito yhteisön jäsen
Laitoksella työskentelee kymmenkunta tutkijaa. Tanja
Toroi on tehnyt tutkimusta erilaisissa projekteissa vuodesta 1998 lähtien. Nyt on menossa
Tekesin rahoittama ja VTT:n
koordinoima projekti. Tanja Toroi
kiittelee laitoksen avointa ilmapiiriä.
Kaikki ovat heti sinuja keskenään ja
toisten huoneisiin on ollut aina helppo
pistäytyä.
- Myös laitoksen johtajan huoneeseen
voi mennä koska vain ja saa
jopa hyväksyvän vastaanoton, kun
kertoo esimerkiksi sellaisesta asiasta
kuin tulossa olevansa iloisesta
perhetapahtumasta.
Microteknia-rakennuksen toisessa
kerroksessa sijaitsevan Tietojenkäsittelytieteen
laitoksen tutkijat
työskentelevät toisella käytävällä kuin opetushenkilöstö,
mutta silti Tanja Toroi tuntee, että laitoksella ei
ole “kahden kastin väkeä” – projektitutkijoitakin pidetään
kollegoina siinä missä muitakin. Näin ei välttämättä
ole kaikissa yliopistoyhteisöissä.
- Hyvää meillä on myös se, että tutkijat ovat saaneet
pyhittää aikansa tutkimukseen. Opetus- ja hallinnolliset
työt eivät liiemmin kuormita.
Tyhy-toiminta on muutakin kuin hömppää
Laitoksen väki kokoontuu joka päivä klo 14 yhteiseen
kahvihetkeen. Haastattelupäivänä koolla oli noin 15
henkeä. Kahvihuoneen pöydillä oli keltaisia tipuja ja
seinillä pääsiäisjulisteita. Ilmoitustaululla oli valokuvia
henkilöstön jälkikasvusta ja hääonnesta.
Mitä roolia nämä kotoisuutta luovat seikat tai
tyhy-toiminta näyttelevät laitoshengen luomisessa ja
ylläpitämisessä? Jos ei nyt pääroolia, niin ainakin niillä
on tärkeä merkitys ilmapiirin rakennuspuuna. Tutkimusjohtaja
Erkki Pesonen toimii laitoksen tyhyhenkilönä.
- Laitoksella järjestetään kerran tai pari vuodessa
virkistys- ja strategiapäiviä. On oltu melomassa, laskettu
koskea, kävelty lumikengillä, Pesonen kertoo.
Vielä enemmän vapaamuotoisissa ympyröissä on
esitelty henkilökunnan omia harrasteita, esimerkiksi
jousiammuntaa ja keilailua. Muutaman kerran vuodessa
mennään myös porukalla yhdessä syömään.
Aloite lähtee keneltä milloinkin.
- Ai niin, sitten noin vuosittain annetaan jollekin
henkilökuntaan kuuluvalle TIPLOMI työyhteisön hyvinvointia
edistävästä toiminnasta. Sellaisen on saanut
mm. otsikolla “Stressin poistaja” toimistosihteeri,
joka huolehtii kahvin keitosta ja kahvihuoneen
viihtyisyydestä. Laitosjohtajat saivat omansa otsikolla
“”Laatu” johtaja” (siis laatu lainausmerkeissä). TIPLOMI
on seinälle laitettava “taideteos”, johon on kirjailtu
värikkäästi saajan ansioita, johtajille jokainen
sai lisäksi kirjoittaa oman pikkulappusen, ja mukana
on porukan allekirjoitukset, Erkki Pesonen lisää.
Kerhot auttavat ajatusten vaihdossa. Laitoksella
toimii opetuskerho ja tutkijakerho. Opetuskerhossa
on puhuttu esimerkiksi opetuksen kehittämisestä,
opiskelijoiden aktivoimisesta, harjoitustöiden elävöittämisestä.
- Tutkijakerhossa voitu vaihtaa ajatuksia ihan käytännön
asioista, kuten kielentarkistuksesta ja artikkelien
kirjoittamisesta. Vertaistuki on tärkeää ja kerhot
vähentävät myös mahdollista yksinäisyyden tunnetta,
Tanja Toroi toteaa.
Laitoksella on myös järjestetty puhetyöläisille tärkeää
puheäänen huoltokoulutusta sekä on kiinnitetty
huomiota ergonomia-asioihin.
Ketään ei tarvitse nöyristellä
Assistentti Merja Ek löytyy rakennuksen ensimmäisen
kerroksen pikkuhuoneesta. Hänellä on päivystysvuoro
ohjaushuoneessa. Ek on ollut laitoksella töissä
kahdeksan vuotta. Hänellä on kokemusta myös muista
työpaikoista, muun muassa sairaalasta ja teollisuusyrityksestä.
- Paras työpaikka tämä on missä olen ollut, Merja
Ek hehkuttaa.
Viitisen vuotta Ek on toiminut Kuopion yliopiston
pääluottamusmiehenä. Siinä tehtävässä hän joutuu
tekemisiin myös monenlaisten ongelmatapausten
kanssa. Nämä kumpuavat hänen mielestään yleensä
kehnosta keskusteluilmapiiristä, laitosjohdosta tai lähiesimiehestä.
Laitosjohtajan paikka ei ole useinkaan
kovin haluttu homma ja tehtävän hoitoa haittaa se,
jos siihen “joutuu väkisin”.
Merja Ek pitää ilmapiiriä ja johtamista ratkaisevina
tekijöinä työssäviihtyvyydelle. Jos näissä tekijöissä
on puutteita, se vaikuttaa pääluottamusmiehen
mielestä myös upj-asenteisiin.
- Meidän laitoksella on ollut onni matkassa, että
meillä on ollut aina hyviä laitosjohtajia ja kulttuuri
on ollut keskusteleva. Ketään ei tarvitse nöyristellä.
Noin kerran kuussa pidettävissä laitoskokouksissa
käsitellään yhteisiä asioita. Lähes koko laitoksen
väki on paikalla. Keskustelu on avointa – tieto kulkee
eikä kukaan pönkitä asemaansa tiedon panttaamisella.
Seppo Lammi tuo yleensä laitoskokouksiin terveisiä
hallinnosta. Viimeaikoina on informoitu ja rauhoiteltu
upj:n etenemisestä.
Teksti ja kuvat: Kirsti Sintonen |
