Työ saa olla rankkaakin

– kunhan olosuhteet on kunnossa

Työ saa olla kovaakin, kunhan työskentelyn olosuhteet ovat kunnossa ja työn sisältö mielekäs. “Työn mielekkyys ja mielettömyys” -tutkimuksen tekijä Juha Antila pitää julkisen sektorin organisaatioiden ongelmana resurssipulaa ja byrokratian kasvua. Tulosvastuullisuuden pakkoläpiajaminen on vaikuttanut Antilan mielestä kielteisesti yliopistotyön mielekkyyteen.

Palkansaajat antavat kouluarvosanaksi työn mielekkyydestä 7,6, eli he ovat kohtuullisen tyytyväisiä työhönsä. Julkisen sektorin, järjestöjen ja säätiöiden työntekijät kokevat työnsä mielekkyyden hieman muita paremmaksi. Nämä tiedot ilmenevat työministeriön ja Helsingin yliopiston tutkijan, VTL Juha Antilan työministeriölle tekemästä tutkimuksesta “Työn mielekkyys ja mielettömyys”. Tutkimus julkistettiin 6. huhtikuuta.

Tutkija Juha Antilan mielestä julkisen sektorin organisaatioiden ongelmana on ollut viime aikoina resurssipula, byrokratian lisääntyminen ja valvonnan tiivistyminen. Tutkitussa aineistossa oli mukana myös yliopistoja ja avovastauksiin kirjoitetut yliopistoväen kommentit olivat paljastavaa luettavaa.

- Tulosvastuullisuuden pakkoläpiajaminen sellaisilla kriteeristöillä, jotka eivät vastaa arkea, on vaikuttanut kielteisesti yliopistotyön mielekkyyteen. Arki ja ihanteet ovat joutuneet ristiriitaan, Antila toteaa palautteen pohjalta. Itse hän oli töissä 9 vuotta Helsingin yliopistossa ja nyt siirtynyt muihin tehtäviin.

- Julkista sektoria vaivaa apinoinnin ongelma. Esimerkiksi yliopistoihin on tuotu sellaisia malleja, jotka eivät sinne sovellu. Alaiset syyttävät johtamista, mutta ei esimiehilläkään ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa annettuihin mittareihin.

Työn mielekkyys ja motivaatio ei ole yliopistoissa ongelmana.

- Ihminen tuntee sitoutuvansa tutkimustyöhön, mutta aika menee muuhun. Monesta tuntuu nöyryyttävältä ja kohtuuttomalta tapa, jolla “uudistuksia” viedään läpi. Käsityöläisduuniin on tuotu massatuotannon elementtejä, Antila huomauttaa.

Sekä yksityiseltä että julkiselta sektorilta kerätyn kyselyaineiston mukaan työ koetaan sitä mielekkäämmäksi mitä korkeammalla tasolla organisaatiossa työskennellään. Johtajista ainoastaan kaksi prosenttia koki työn mielekkyyden välttäväksi tai huonoksi, ja 40 prosenttia koki sen kiitettäväksi. Työntekijäasemassa olevista joka viides koki työn mielekkyyden välttäväksi tai huonoksi, mutta yhtä moni koki sen myös kiitettäväksi. Kaikissa henkilöstöryhmissä työn mielekkyys sai useimmiten kohtuullisen arvosanan.

Työpaikan hyvät toimintatavat ja johtamiskäytännöt, kuten positiivinen palaute, avoimuus ja ihmisten ottaminen huomioon, lisäävät työtyytyväisyyttä. Nykyinen, entistä koulutetumpi palkansaajaväestö toivoo esimiehiltään parempaa toimintaa. Esimiehen rajoittuneet tai puutteelliset sosiaaliset taidot ovatkin yksi merkittävä ongelma, joka heijastuu kielteisesti työntekijöiden hyvinvointiin sekä suoraan että välillisesti. Yleisesti palkansaajat toivovat esimiehiltään enemmän palautetta, avoimuutta, kannustamista sekä esittämiensä ideoiden kuuntelemista.

Tiimityöskentelyn ja muiden työn organisoinnin muotikonseptien leviämisestä huolimatta byrokraattinen, alistava ja jopa nöyryyttävä johtamistapa ovat arkipäivää useissa suomalaisissa työpaikoissa. Niissä palkansaajat voivat yleensä huonosti ja työn mielekkyys on kateissa. Vastaavasti hyvin johdetuilla työpaikoilla palkansaajat kokevat työn mielekkyyden selvästi keskimääräistä paremmaksi.

Ihmistä ei saa tuhlata

Juha Antilan tutkimuksen julkaisutilaisuudessa puhuneen työministeri Tarja Filatovin mielestä Suomella ei ole varaa hukata ja tuhlata työpaikoilla olevia inhimillisiä resursseja. Latistavista ja alistavista työkulttuureista pitää päästä eroon.

- Erityisesti julkisen sektorin on aidosti ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta alalla työskentelevien työntekijöiden sitoutumisen ja työmoraalin arvostaminen nousisi. Epävarmat ja kuluttavat pätkätyöt ovat edelleen nimenomaan julkisen sektorin suuri ongelma. Julkisen sektorin ison määräaikaistyövoiman taustalla on välinpitämätön asenne työntekijöitä kohtaan. Arvoasetelma on vinoutunut. Ajatellaan, että rahaa ei saa tuhlata, mutta ihmistä saa, Filatov muistutti.

- Epätarkoituksenmukaisista pätkätöistä päästään eroon hyvällä työnjohtamisella ja paremmalla työn organisoinnilla. Sijaisuuksia voidaan kerätä vakituisiksi työsuhteiksi, vaikka sijaistamisen paikka vaihtelee, kausiluonteisia tehtäviä ja osaamista voidaan sovittaa yhteen ja työaikapankin avulla saadaan joustoa ruuhkahuippuihin, Filatov listaa.

Tutkimuksessa käytettiin kyselyaineistoa, joka kerättiin erikseen yksityiseltä ja julkiselta sektorilta lokakuun 2003 ja huhtikuun 2004 välisenä aikana. Vastauksia oli yhteensä 2856. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös Tilastokeskuksen Työolotutkimusta 2003 ja työministeriön Työolobarometrejä eri vuosilta.

Tutkimus on julkaistu työhallinnon internetsivuilla osoitteessa www.mol.fi/julkaisut.

AKAVA: Perusteettomille määräaikaisuuksille pantava piste

– Määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevien ongelmat ovat akuutteja, eikä niiden ratkaisemisessa pidä enää vetkutella. AKAVA harmittelee sitä, ettei työministeriössä ole ryhdytty jatkotoimiin selvityshenkilö Kirsti Palanko-Laakan jo joulukuussa tekemien toimenpide- ehdotusten pohjalta, sanoo AKAVAn puheenjohtaja Risto Piekka.

– Määräaikaisuuksien osuus ei ole laman jälkeen kymmenessä vuodessa vähentynyt juuri lainkaan. Määräaikaisuuksien käytöstä on tullut maan tapa, jolla kierretään työsuhdeturvaa. Pahimmin ongelmat rehottavat julkisella sektorilla, etenkin yliopistoissa ja korkeakouluissa.

Akavalaisten työurat käynnistyvät vuosi vuodelta yhä useammin määräaikaisina. Alle 30-vuotiaista akavalaisista naisista lähes kolme neljästä ja miehistä puolet aloittaa työuransa määräaikaisina. Kaikista akavalaisista naisista joka viides työskentelee määräaikaisessa työsuhteessa, miesten osuus on kahdeksan prosenttia.

– Tässä on kyse myös miesten ja naisten tasa-arvosta työelämässä, Risto Piekka perustelee.

Piekka ihmetteleekin, miksei löydy todellista halua saada nuorten naisten työmarkkina-asemaa kuntoon. Suurimmat ongelmat ovat sopimusten perustelemisessa tapahtuvat laiminlyönnit ja jatkuvat, ylipitkät ketjutukset.

Palanko-Laakan ehdotukset purisivat hyvin korkeasti koulutettujen keskeisiin ongelmiin:

– Akavalaisten kohdalla työn projektimaisuutta käytetään usein määräaikaisuuden perusteena, vaikka useiden työ koostuu pysyvästi projekteista. Ehdotuksen mukaan laeissa olisi perusteltava yksityiskohtaisesti, milloin projektia voi käyttää määräaikaisuuden perusteena.

Pätkätyön perusteena saatetaan käyttää myös palkkarahojen epävarmuutta.

– Monen korkeasti koulutetun palkkarahat riippuvat ulkopuolisesta rahoituksesta tai ovat budjettisidonnaisia, mutta työ on kuitenkin periaatteessa pysyvää. Erityisen kohtuutonta on, että pätkätyöntekijät joutuvat vielä itse hankkimaan rahoituksen työlleen.

- Työpaikoilla pitäisi järjestelmällisesti käydä läpi määräaikaisuudet ja vakinaistaa ne työntekijät, joiden kohdalla työvoiman tarve on pysyvä. Tämä onnistuu vain, jos luottamusmies saa käyttöönsä määräaikaisuuksien perusteet, totesi Piekka kannanototossaan 29. maaliskuuta.