Työaika – oikeus ja kohtuus

Acatiimin tämän numeron teema on työaika, jota voi tarkastella lainsäädännön, virkaehtosopimusten, koulutuspolitiikan tai työntekijän hyvinvoinnin kannalta. Yliopiston opetushenkilökunnan työaika määrittyy1600 tunnin tarkentavan virkaehtosopimuksen kautta, mutta työaikaan liittyy monia muita kysymyksiä yliopistotyöstä elämäntapana

ja työn merkityksestä yliopiston opetushenkilökunnalle. 1600 tunnin sopimus on yksi keskeinen edunvalvonnan väline ja siitä tulee pitää kiinni. Kaikki mitä siitä on sovittu on edelleen voimassa eikä missään pidä hyväksyä sopimuksesta poikkeavia käytänteitä tai omia paikallisia tulkintoja, jotka eivät perustu sopimustekstiin. Tällaisia aika ajoin esiin nousevia käytänteitä ja tulkintoja ovat yritykset alistaa opettajat työajanseurantaan, ottaa laitoksella käyttöön kertoimet opetuksen määrästä päätettäessä tai määrätä opettajakunta ilmoittamaan vuosiloma-aikansa. Nämä ovat esimerkkejä asioista, joista on sovittu, että ne eivät ole käytössä tai joista ei ole sanottu mitään tarkentavassa virkaehtosopimuksessa, ja näin ne eivät ole osa sopimusta.

Virkaehtosopimuksen mukaan opettajan työaikaa ei seurata siihen käytetyn ajan tai ajanjaksojen mukaan vaan työsuoritusten ja -tulosten perusteella. JUKO on tänä keväänä lähettänyt yliopistoille asiasta kirjelmän, joka esiteltiin viime Acatiimin numerossa. Tämän jälkeen yliopistoissa pitää huolehtia siitä, että myös laitostasolla esimiehillä on tieto virkaehtosopimuksen sisällöstä. Samoin kuin työajanseuranta ei kuulu opetushenkilökunnan sopimuksiin, opettajat eivät kuulu vuosilomalain piiriin. Me olemme vapaalla silloin kun opiskelijat eivät ole paikalla tai meillä ei ole muita virkatehtäviä eikä meidän tarvitse ilmoittaa päiviä, jolloin olemme lomalla.

Kuten kuluneena keväänä on koettu, työsuunnitelmat ovat tulleet tärkeäksi välineeksi osoittaa sekä tehtävien vaativuutta että henkilökohtaista suoriutumista. Työsuunnitelma tulee laatia virkaehtosopimuksen mukaisesti yhteistoimintamenettelyä noudattaen ja sen tulee realistisesti heijastaa virkatehtäviä. Opetuksen määrää ei saa myöskään kertoimia käyttämällä keinotekoisesti lisätä yli vanhan virkaehtosopimuksen määräysten. Nämä tunnit ovat edelleen olemassa taustalla suojalausekkeena kohtuuttoman suuria opetustuntimääriä vastaan. Kertoimista ei ole olemassa sopimusta, jonka mukaan niitä voitaisiin käyttää opetuksen määrästä päätettäessä. Työsuunnitelma ei siis enää ole paperi, joka on pakko tehdä, mutta jolla ei kuitenkaan ole mitään merkitystä. Se on käytössä henkiarvioinnissa, jonka pitää perustua 1600 tunnin työmäärään. On kuitenkin vaara, että hyvään henkiarviointiin vaaditaan kohtuuton määrä suorituksia, joita ei käytännössä voi tehdä 1600 tunnin puitteissa. Tämä on seikka, jota järjestöjen pitää seurata ja jos on tarpeen, asiaan pitää puuttua.

Työajan vastapuoli on vapaa-aika ja akateemisen työn yksi piirre on se, että näitä kahta on vaikea erottaa. Sitoutunut henkilökunta tekee töitä tunteja laskematta ja päätyy tekemään ylitöitä, joista joko kuuluisi saada asiaankuuluva korvaus tai vastaavasti vapaata. Työ on siis elämäntapa, joka tuottaa tyydytystä, mutta saattaa myös johtaa väsymiseen, jos siitä ei pysty irrottautumaan riittävästi. Vaikka emme kuulukaan vuosilomalain piiriin, meille kaikille kuuluu riittävä vapaa-aika, josta osa pitää voida pitää pidempänä ajanjaksona kesällä, jolloin ei ole työsuunnitelman mukaisia virkatehtäviä. Kulunut vuosi on ollut yhtä vaativa kuin edellinenkin lukuvuosi ja jokainen meistä on oikeutettu lomaan ja vapaaseen, jolloin voi irrottautua työstä ja kerätä voimia seuraavaa vuotta varten.

Toivotan Acatiimin lukijoille hyvää kesää, kauniita kesäpäiviä ja virkistystä, jonka jokainen hakee omalla tavallaan, omista lähteistään.

Tuula Hirvonen
puheenjohtaja
Yliopistonlehtorien liitto