Liikkuvuus nostaa kuntoa

Aikana, jona moni nuori tutkija empii ulkomaille lähtöään, vakituinen virka jumiuttaa haltijansa usein vielä syvemmin omaan oppituoliin. On perhe, talo, velat, ystävät, projektit, opiskelijat, neuvottelukunnat ja monenlaista muuta puuhaa. Meidän perheemme oli kuitenkin niin lopussa, että voimavaroja ja uusia tuulia oli pakko lähteä etsimään. Päätimme elää matkalaukkujen varassa yhdeksän kuukautta, uuden odotuksen ajan. Sapattimatkasta kirjoittaa ohessa professori Erkki Sutinen.

Ensimmäinen kohde oli Etelä- Afrikka, jonne saavuimme juuri sopivasti syyskuussa eteläisen pallonpuoliskon alkukesästä nauttimaan. Itse olin CIMO:n North- South-ohjelmaan liittyvässä opettajavaihdossa pari kuukautta Pretorian yliopiston Groenkloofin kampuksella, kasvatustieteen puolella – virkistävää vaihtelua sekin!

Paikallinen isäntäni, professori Johannes Cronjé, kuuluu myös vetämäni opetusteknologian tohtoriohjelman (www.impdet.org) tieteelliseen neuvottelukuntaan. Etelä-Afrikka on myös oivallinen solmukohta huipputeknologian ja kehitysmaiden tarpeiden kohdata. CSIR:n Meraka-instituutissa kehitetään luovia ICT-ratkaisuja köyhien alueiden lapsille. Tässä tutkimuksessa olemme kiinteästi mukana.

Not a charity organization?

Groenkloofin kampus sijaitsee massiivisen University of South African alapuolella, mutta myös aivan Suomen suurlähetystön läheisyydessä. Sijainti osoittautui käteväksi. UNISAssa pidin vierailuluennon. Suurlähetystöön saimme lainapaperit, jotka helpottivat maailmanympärilippujen maksamista ratkaisevasti!

Perhe nautti niin vapaa-ajasta kampuksen uima-altaalla kuin erityisesti poikamme Martti, 17, ja Anton, 13, uusista kokemuksista kunnianarvoisassa Pretoria Boys High Schoolissa, josta rehtori osuvasti totesi: “This is a not a charity organization.”

Vaimoni Päivi, Pohjois-Karjalan keskussairaalan fysiatrian ylilääkäri, laajensi näkökulmaansa tutustumalla maan lähes epätoivoiseen AIDS-tilanteeseen. Lääketieteenkin opiskelijoista noin neljännes on HIV-positiivisia. Saattohoitokoteihin pääsevät vain onnellisimmat.

Matkalaukkuperhe ilman matkalaukkua

Etelä-Afrikasta matkamme jatkui Aasian suurkaupunkeihin, Singaporeen, Hongkongiin ja Kaohsiungiin, yhteensä kolmeksi viikoksi. Olimme kerrankin suunnitellet asian etukäteen kunnolla ja pakanneet kaikki kriittiset matkatavaramme yhteen kahdeksasta matkalaukusta.

Smart move osoittautui vähemmän onnistuneeksi, koska strategisesti valittu lentoyhtiömme Singapore Airlines keksi laittaa laukun taggaamatta hihnalleen Johannesburgissa. Nyt sen verenpainemittarit, hajuvedet ja Päivin kaikki vaatteet – jokainen niistä oli kuulemma kriittinen! – palvellevat uusia käyttäjäryhmiä. Mutta lentoyhtiö ja suomalainen vakuuttaja hoitivat korvaukset mallikelpoisesti; jäimme kaipaamaan vain Suomeen jääneiden tyttäriemme ylioppilaskuvia.

Aasian kasvoja

Singaporen ICCE-konferenssi pidettiin Nanyang Technological Universityn upealla, mutta ah niin viimeisen päälle ajatellulla kampuksella. Huolimatta joka puolella liehuvista banderolleista – Imagine! Create! Invent! – äärimmilleen viety kilpailu voi myös tukahduttaa. Kanadalainen kollega kertoi ensimmäisenä työviikkonaan nähneensä opiskelijan yrittävän hypätä asuntolan katolta, mutta turvallisuusjoukot pystyivät estämään teon.

Paikalliset kuulijat joutuivatkin hämmennyksen valtaan, kun kerroin että PISA-Suomessa on vain yksi standardoitu testi, ylioppilaskirjoitukset, eikä sekään enää ole niin vakava koitos.

Ankkalinnan oloisesta Singaporesta oli hyvä saapua Hongkongiin. Pitkään maassa ollut Suomen Lähetysseuran työntekijä Hannu Lätti tutustutti meidät huumeidenkäyttäjien kuntoutukseen. Kiinalaisopiskelija kertoi, miten hänen perheensä palasi Australiasta takaisin, jotta hän pääsisi irti siellä alkaneesta huumeriippuvuudestaan. Päätimme tutkia, millaisia mahdollisuuksia opetusteknologialla voisi olla pitkäaikaisessa kuntoutusprosessissa.

Kullervo ja kuumat lähteet

Suomen Hongkongin pääkonsuli Pauli Mäkelä oli kutsunut meidät suomalaisen siirtokunnan mukana itsenäisyyspäiväjuhliin residenssiinsä. Päivi edusti Pohjois- Karjalaa Singaporen basaarista hankkimassaan, riittävän suuressa sarissa. Victoria Peakilla nautimme illallista kansallishenkisesti. Tohtori Chapman Chen kertoi juuri päättyneestä projektistaan: Kullervon käännös kiinaksi. Onhan meillä sinne vietävääkin.

Taiwanilaisten vieraanvaraisuus ja ystävällisyys on omaa luokkaansa. Koska tulin perheeni kanssa, isäntäni professori Nian-Shing Chen pyysi minulta vain yhtä luentoa; sopimamme kurssi olisi vienyt hänen mielestään liikaa aikaa perheeltäni! Itse hän puolestaan ehtii tavata Australian Brisbanessa asuvaa perheettään vain muutamia kuukausia vuodessa, silloin kun hän hoitaa sikäläistä professuuriaan. Nyt perhe oli kuitenkin lomalla kotimaassaan, mutta silti isäntäni halusi viedä molempien perheet Hengchunin seudulle luonnosta, upeasta akvaariosta ja kuumista lähteistä nauttimaan.

Publication: Joulu teltassa

Jotkut matkan vaiheista innostivat Anton-poikaamme julkaisemaan kokemuksiaan paikallislehdessä. ADHD ei estänyt häntä saamasta artikkeliaan Karjalan Heiliin aiheesta Joulu teltassa. Olin nimittäin unohtanut varmistaa Uuden- Seelannin vuokra-asuntomme varauksen ja niinpä ainoa mahdollisuus oli lähteä kahdeksi viikoksi telttailemaan kesäiseen, joskin viileään Eteläsaareen.

Anton ilmoitti kirjoituksessaan myös kaupunkilaisille että vanhemmat ovat ryhtyneet laihdutusprojektiin, ja tuloksia odoteltaneen uteliaassa Joensuussa heinäkuun puolivälistä lähtien.

Opiskelijat valvomassa etujaan

Omat opiskelijani osoittautuivat liikkuviksi hekin. Pretoriassa mukanani oli kaksi opiskelijaa, toinen opiskelijavaihdossa, toinen CSIR:n tutkijana. Singaporen kongressissa tapasin nykyisen sijaiseni. Eräs vietti Hongkongin Baptist Universityssä jatko-opintovuottaan. Muuan opiskelija oli tullut Uuden- Seelannin Palmerston Northiin vuodeksi tyttöystävänsä kanssa, toinen kahdeksi kuukaudeksi ja kolmatta vielä odottelen! Heidän ohjauksensa professori Kinshukin kanssa on yhteistyötä parhaimmillaan.

Jossain vaiheessa paljastui että kyseessä oli harkittu suunnitelma. Kyllähän ohjaajan on töitään tehtävä. Fyysinen valvonta on edelleen Skypeä tehokkaampaa. Ja itsekin tuntui mukavammalta keskustella rauhassa opiskelijoiden kanssa tutun työhuoneen ulkopuolella.

Välillä tuntui myös siltä että Skype ja VoipBusterin mahdollistamat ilmaispuhelut suomalaisiin lankapuhelimiin toivat koti-Suomen monet haasteet uuden laitosjohtajan valintaa myöten liiankin lähelle.

Martti unelmoi Suomen koulusta

Kysytyin asia vuoden aikana: Miten lasten koulu? Kollegani, kasvatustieteen professori ja entinen Boys High’n opettaja Johannes Cronjé totesi, että kouluthan on kehitetty pääasiassa lasten pitämiseksi poissa vanhempia häiritsemästä. Pohdimme sitä vaihtoehdottomuutta, mikä liittyy keskusteluun suomalaisten kyläkoulujen sulkemisesta.

Poikamme kävivät koulua sekä Etelä-Afrikassa että Uudessa-Seelannissa. Iso osa aikaa oli etelän kesää, ja opiskelu jäikin aika lyhyeksi. Mutta toivottavasti kokemus rohkaisee heitä myös tulevaisuudessa muutoksiin, joita elämä tuo tullessaan, uteliaisuuteen ja suomalaista luokkahenkeen perustuvaa sosiaalista mallia kevyempään tutustumisprosessiin.

Joka tapauksessa Martti laittoi Fidziltä kortin opettajalleen Heikki Saarelle Joensuun normaalikouluun; totesi jo näkevänsä unta palaamisesta suomalaiseen kouluun!

Sapattivuosi subjektiiviseksi oikeudeksi

Yhdeksän kuukauden ajasta on tähän mennessä kulunut yli seitsemän. Alkaa olla aika valmistautua uuden elämänvaiheen syntymään. Uusia haasteita ja tehtäviä on helpompi ottaa vastaan tällaisen vuoden jälkeen, antaa itselleenkin luvan muuttua ja tehdä töitään uudella tavalla. Oman itsen muutosvastarinta on vaikein murtaa.

Mitä vuosi antoi? Aikaa perheelle, uutta näkökulmaa työhön, ammatillista otetta. Sen lohdun, että muuallakin on ongelmia. Oma työpaikka ja sen työtoverit voivat olla onnellisten unien lähde. Fidzin rannat voivat jäädä tsunamin alle, mutta Koli vielä kestää.

Sapattivuoden soisi vakiintuvan ainakin professorikunnan velvollisuudeksi, liikkuvuutta lisäämään niin kansainvälisesti kuin Suomen sisällä, yliopistojen ja laitosten välillä. Tässä olisi Professoriliitolle haastetta: senioritutkijat parempaan kuntoon!

Teksti ja kuvat: Erkki Sutinen

Kirjoittaja on Joensuun yliopiston tietojenkäsittelytieteen professori. Tutkimusryhmän kotisivu: www.cs.joensuu.fi/edtech