Tiedefoorumissa pohdittiin
tutkimuksen laatua
Jokakeväiseksi traditioksi muotoutuneessa
Tiedefoorumissa puitiin tutkimuksen
laatua, vaikuttavuutta ja tuottavuutta.
Paneelissa pohdittiin tutkijanuran
dilemmoja. Samana päivänä julkistetussa
raportissa ehdotetaan tutkijoille
nykyistä ennustettavampaa uramallia.
Opetusministeri Antti Kalliomäki piti opetusministeriön
ja Suomen Akatemian Tiedefoorumissa 3.
toukokuuta laatua, vaikuttavuutta ja tuottavuutta tämän
hetken tiedepolitiikkaa ohjaavina käsitteinä.
Hänen mielestään nämä eivät ole ollenkaan toisiaan
poissulkevia.
- Tuottavuuden ja tehokkuuden lisääminen antaa
tarvittavaa pelivaraa laatuun ja vaikuttavuuteen panostamiseen,
ministeri totesi.
Kalliomäen mukaan Suomi ei ole menestynyt riittävän
hyvin ulkomaisten tutkijoiden houkuttelemisessa.
- Asian korjaamiseksi on tehtävä työtä paitsi yliopistoissa
ja tutkimuslaitoksissa myös hallituksen ja
viranomaisten piirissä osaajien maahantulon helpottamiseksi.
Emme ole myöskään erityisen hyviä sektorien
välisessä liikkuvuudessa. Tohtoritasoisten tutkijoiden
määrä elinkeinoelämän tutkimustehtävissä
on aivan liian pieni. Siirtyminen tehtävistä toisiin yliopistojen,
tutkimuslaitosten ja elinkeinoelämän välillä
on liian vähäistä. Asian korjaaminen vaatii yhteisiä
ponnistuksia, opetusministeri painotti.
Suomen Akatemian pääjohtaja Raimo Väyrynen
edellytti omassa puheenvuorossaan, että nyt olisi aika
tuoda yhteen hallituksen, yliopistojen rehtorien neuvoston
ja työmarkkinajärjestöjen näkökulmat tiedeja
teknologiapolitiikan painopisteistä ja tulevaisuuden
tavoitteista.
Väyrynen korosti, että suomalaisen tiedepolitiikan
hyvä kansainvälinen maine on instituutioiden toimivuuden
ohella perustunut rahoituksen johdonmukaisuuteen
ja jatkuvuuteen.
- On vaikea uskoa, että hallituksen asettama tavoite
t&k-menojen nostamisesta 4 prosenttiin bkt:sta
olisi saavutettavissa pelkästään yritysten panosta lisäämällä.
Useat suomalaiset suuryritykset ovat kansainvälisen
kilpailun paineessa supistaneet ja ulkoistaneet
tutkimustoimintaansa.
Väyrynen oli huolissaan siitä, että julkisen vallan
luopuminen omista tavoitteistaan lähettää kansallisesti
ja kansainvälisesti väärän signaalin. Vuoden 2007
budjettia koskeva hallituksen päätös merkitsee noin
16 miljoonan euron supistusta yliopistojen tutkimusrahoituksessa.
- Haluamme Akatemiassa uskoa, että päätös tutkimusrahoituksesta
ei ole vielä lopullinen. Siksi toivomme,
että kehysriihessä esitetty näkemys tutkimusja
teknologiabudjetin kasvattamisesta vuosittain 5
prosentilla vuosina 2008-11 realisoituisi seuraavan
hallituksen ohjelmassa ja toiminnassa, Väyrynen huomautti.
Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto piti
yliopistokoulutuksen ja -tutkimuksen laadun puolustuspuheen.
Hän suhteutti tieteellisen julkaisutoimintamme
volyymiä ja viittausten määrää maailman
mittakaavaan.
- Olemme maailman väestöstä 0,09 prosenttia,
mutta tieteellistä julkaisuista 0,96 ja viittauksista 1,14
prosenttia. Suomi on maailman kärkimaita, kun lasketaan
viittauksen suhteessa BKT:hen.
Niiniluodon mielestä julkista keskustelua aiheesta
on haitannut se, ettei yliopistokoulutuksen laatua
ole arvioitu PISA-tutkimuksen tapaan. Hän korosti
myös, että laadun kohottaminen ei onnistu samaan
aikaan henkilöstövähennysten kanssa.
- Jos elinkeinoelämällä menee huonommin, sitä ei
pidä heti pistää yliopistojen syyksi. Yrityksillä tulee
olla itsekritiikkiä kantaa itse vastuunsa, Niiniluoto
totesi.
Kalliomäen, Väyrysen ja Niiniluodon puheenvuorojen
jälkeen käydyssä keskustelussa puututtiin mm.
tuottavuusohjelmaan. Stakesin pääjohtaja Vappu Taipale
totesi, että korkeimman tuottavuuden vanhainkodeissa on eniten makuuhaavoja. Hän piti tuottavuudesta
puhumista demoralisoivana ja kaipasi enemmän
riskirahoitusta.
Professori Leena Palotie katsoi rahoittajien suuntaan
ja oli huolissaan tutkijoitten urasta. Palotie pelkäsi,
että Suomessa menetetään kohta tulevaisuuteen
uskova tutkijasukupolvi.
Myös tutkijalla on ylikunnon uhka
Tiedefoorumin paneelissa keskityttiin tutkijanuran
dilemmoihin – olihan tutkijanuratyöryhmän raportti
luovutettu opetusministerille samaisena päivänä.
Paneelistien kannanottojen painavuutta ja uutisarvoa
olisi lisännyt se, että he olisivat voineet ottaa tuoreeltaan
kantaa raportissa tehtyihin ehdotuksiin. Nyt keskustelu
jäi hieman hajanaiseksi, koska paneelin jäsenet
eivät olleet saaneet etukäteen raportin tekstiä.
Tutkijanuratyöryhmän puheenjohtajan, Turun yliopiston
kanslerin Eero Vuorion mielestä nuorten tutkijoiden
tilanne on liiaksi unohdettu. Kilpailtavaa tutkimusrahoitusta
ja ennakoitavaa etenemistä tutkijan
uralla on vaikea yhdistää.
Tutkija Johanna Hakala kertoi, että 7360 tutkijaa
työskentelee yliopistoissa ulkopuolisella rahoituksella.
Tästä joukosta on väitellyt noin 20 prosenttia.
- He ovat ottaneet vastuulleen tehtäviä, jotka eivät
heille niin kuulu, muun muassa rahoituksen hankkimisessa.
Onko heillä riittävästi kiinnostusta väitöskirjan
tekemiseen, jos se ei johda mihinkään, Hakala
kysyi.
Akatemiaprofessori Markku Kulmalan mielestä
tutkijanuran ei pitäisi loppua siihen, että henkilö saa
ensimmäisen vakinaisen viran. Nykysysteemillä näin
näyttää käyvän.
Akatemiatutkija Pirjo Markkola toi mukaan tasaarvonäkökulman.
Esimerkiksi hänen oma alansa historia
on ollut kautta aikojen kovin miehinen – vasta
vuonna 2003 nimitettiin ensimmäinen naisprofessori
Suomen historiaan. Nuoria lahjakkaita miestohtoreita
kehotetaan innokkaasti hakemaan dosentuureja
– naistohtoreita tästä harvemmin muistutetaan
.
Joensuun yliopiston rehtori Perttu Vartiainen toi
keskusteluun mukaan yliopistojen virkarakenneuudistuksen,
johon hän toivoi päästävän heti upj:n jälkeen.
Valion tutkimus- ja tuotekehitysjohtaja Tiina
Mattila-Sandholm liputti nuoruuden puolesta. Itse
hän väitteli 25-vuotiaana eläinlääketieteestä. - Jos ei
nuorena venyttele, ei tule myöhemminkään mitään.
Mattila-Sandholm ei myöskään tunnustanut tuntevansa
yhtään tutkijaa, joka olisi menestynyt pelkällä
työajalla tehdyllä työllä. Markku Kulmala totesi tähän,
että myös tutkijalla on ylikunnon uhka - lepo ja jopa
vapaapäivät ovat välttämättömiä.
Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Antero Puhakka
valotti pätkätyöläisen arkea ja kertoi, että liiton
jäsenistä 80 prosenttia on määräaikaisissa palvelussuhteissa.
Hänen mielestään tutkijoiden työttömyysturva
on retuperällä. Liitto oli jättänyt samana
päivänä 3.5. eduskunnan oikeusasiamiehille kantelun
asiasta (ks. lehden sivu 28).
Kirsti Sintonen
Tutkijoille neliportainen uramalli
Tutkijanuran kehittämistä ja houkuttelevuutta pohtinut
työryhmä ehdottaa, että Suomeen luotaisiin neliportainen
tutkijanuramalli. Mallissa tutkijanura etenee
tohtorikoulutettavasta tutkijatohtoriksi, jonka
jälkeen seuraa akatemia- ja yliopistotutkijavaihe ja
lopuksi akatemiaprofessorin, professorin ja tutkimusprofessorin
virat.
- Omalla urallani haastavin tehtävä, kommentoi
puheenjohtajana toiminut kansleri Eero Vuorio työryhmän
työtä. Jotain asian vaikeudesta kuvaa aika,
jonka uraongelmien pohdinta otti – opetusministeriö
asetti työryhmän jo lokakuussa 2004.
Vuorion mielestä tutkijan urakehitys on unohdettu
etenkin yliopistoissa. Monissa OECD-maissa on
huolestuttu tutkijanammatin houkuttelevuudesta.
Vuorio näki myös Suomessa merkkejä tämän uravalinnan
suosion hiipumisesta. Osaltaan tähän ovat vaikuttaneet
pätkätyöläisyys ja uranäkymien epävarmuus.
Myös ulkomaisten tutkijoiden vähäinen määrä
antaa aihetta huoleen.
Vuorio erotti kolme kriittistä kohtaa tutkijanuralla:
tohtorintutkintoa seuraava vaihe, ulkomailta palaaminen
ja itsenäistymisen vaihe.
Nimikkeisiin työryhmän ei ottanut kantaa. Vuorion
mielestä nimikkeistöä pitäisi kuitenkin yksinkertaistaa
jo kansainvälisen vertailtavuuden takia. Muistion
luovutustilaisuudessa paikalla ollut työryhmän
jäsen, Joensuun yliopiston rehtori Perttu Vartiainen
piti esillä rehtorien neuvoston virkarakenne-esitystä.
- Kun UPJ:hin on saatu rauha, niin sitten siirrytään
virkarakenneremontin kimppuun, Vartiainen ennakoi.
Tutkijanuramallin rahoitus perustuisi yhteisrahoitteisuuteen,
joka takaisi resurssit uuden tutkijanuramallin
kehittämiseen ja vähentäisi rahoituksen hajanaisuudesta
johtuvaa pätkätyöläisyyttä.
Neliportainen tutkijanuramalli kattaa yliopistojen
ja valtion tutkimuslaitosten ohella soveltuvin osin
tutkijanuran myös muilla sektoreilla. Työryhmä esittää,
että tutkijanuramalli rakentuisi Suomen Akatemian,
Tekesin ja myös säätiöiden rahoitusinstrumenttien
sekä yliopistojen ja tutkimuslaitosten virkarakenteen
rinnakkaiseen kehittämiseen. Työryhmä esittää
lisärahoitusta Suomen Akatemialle ja yliopistoille.
Työryhmä korostaa, että tutkijoiden mahdollisuuksia
liikkua sektorilta toiselle tulee lisätä sekä
uran alkuvaiheessa että myöhemmin uralla. Tämä
edellyttää tutkimuksen suorittajilta (yliopistoilta, tutkimuslaitoksilta
ja yrityksiltä) uudenlaista suhtautumista
tutkijanuraan ja rahoittajilta keskinäisen yhteistyön
lisäämistä ja huomion kiinnittämistä tutkijanuran
edellytysten parantamiseen. Yliopistojen tulee
luoda nykyistä enemmän osa-aikaisia tai yhteisrahoitteisia
professuureja, joissa yrityksissä ja julkisella
sektorilla työskentelevät henkilöt voivat tuoda
erilaista osaamistaan yliopistojen tutkimukseen ja
opetukseen. Työryhmän mukaan eri sektoreiden välistä
vuorovaikutusta voidaan lisätä myös kehittämällä
korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yritysten yhteistä
kampustoimintaa.
Tutkijanuran kehittäminen vaatii tiiviimpää yhteistyötä
eri tutkimusrahoittajien välillä. Yliopistojen
edellytyksiä tukea ammattimaista tutkijanuraa budjettirahoituksen
ja ulkopuolisen tutkimusrahoituksen yhdistämisen avulla tulee kehittää. Esimerkiksi rahoituslähteitä
yhdistämällä ja varoja rahastoimalla yliopistojen
tulee kyetä luomaan lisää tutkijatohtorivaiheen
ja sen jälkeisen tutkijauran kannalta keskeisiä
yliopistotutkijan virkoja. Lisäksi yliopistojen, tutkimuslaitosten
ja yritysten tulee perustaa yhteisrahoitteisia
tutkijan palvelussuhteita eri urakategorioihin.
Työryhmän mukaan tohtorin tutkinnon suorittaneiden
osuutta tutkimus- ja kehittämistoiminnan
henkilöstöstä tulee lisätä. Maamme tutkimus- ja kehittämistoiminnan
bkt-osuuden kasvaessa suunnitellulla
tavalla 4 prosenttiin tohtorin tutkinnon suorittaneiden
osuuden tutkimus- ja kehittämistoiminnan
henkilöstöstä tulee nousta ainakin 20 prosenttiin.
Työryhmä esittää toimia, joiden avulla tasa-arvoa
tutkijanuralla voidaan edistää. Naisten tutkijanuraa
tulee työryhmän mukaan tukea erityisesti tohtorintutkinnon
jälkeisenä aikana sekä itsenäistymisvaiheessa
esimerkiksi tutkijanaisten mentoriohjelmien
avulla. Lisäksi tasa-arvonäkökulma tulee ottaa huomioon
kaikessa tiede- ja korkeakoulupoliittisessa päätöksenteossa.
Raportissa korostetaan kansainvälisen liikkuvuuden
lisäämistä: lähes kaikkien tutkijanuralle tähtäävien
tulisi työskennellä ulkomailla joko jatko-opintotai
tutkijatohtorivaiheessa. Suomessa tulisi työskennellä
kaikissa tutkijanuran eri vaiheissa olevia ulkomaalaisia.
Työryhmä toteaa, että tutkimusorganisaatioiden
rekrytointia tulee aktiivisesti tehdä kansainväliseksi
ja opetus- ja tutkimustehtävien haku tulee
toteuttaa kansainvälisenä aina, kun se on tarkoituksenmukaista.
|