Akateeminen vapaus
puhutti pohjoismaisilla
päivillä Islannissa
Yliopistosektorin ammattijärjestöjen
pohjoismainen kokous järjestettiin tänä
vuonna Islannissa 7.-10.6.2006 teemana
akateeminen vapaus. Päiville osallistui
yhteensä 35 osanottajaa viidestä
eri maasta. Suomesta edustettuina olivat
Professoriliitto, Tieteentekijöiden
liitto ja Yliopistonlehtorien liitto.
Thorolfur
Thorlindsson Islannin yliopistosta ja professori
Susan Wright Tanskasta (Danmarks Pedagogiske
Universitet). Professori Thorlindssonin esitelmä Dinosaurus
or Prometheans? käsitteli sitä, millä tavoin
yliopistot kykenevät toisaalta vastaamaan muutospaineisiin
ja toisaalta toteuttamaan perustehtäväänsä.
Thorlindssonin mukaan aikaisemmin yliopisto nähtiin
tutkimusyhteisönä, jossa yliopisto-opettajat ja
opiskelijat olivat osa samaa yhteisöä. Nyt erilaiset
hallintoteoriat ovat saaneet jalansijaa myös yliopistoissa
ja opiskelijat nähdään nykyisin kuluttajina. Yliopistoissa
on vahvistunut “business- ja managementajattelu”,
minkä seurauksena yliopistoja on alettu
markkinoimaan ja kuluttajat (lue opiskelijat) määrittelevät
sen, mikä on hyvää ja arvokasta. Uudessa järjestelmässä
opettajat ovat vastuussa opiskelijoidensa
oppimisesta.
Thorlindsson muistutti, että yliopistot eivät ole
pelkästään akateeminen yhteisö vaan osa markkinavoimiin
perustuvaa yhteiskuntaa. Yliopistoihin kohdistuu
aikaisempaa enemmän taloudellisia paineita
ja esimerkiksi rahoituksen osalta yliopistoilta vaaditaan
yhä enemmän kustannusvastaavuutta. Professori
Thorlindsson totesi lisäksi, että globalisaation seurauksena
markkinat ja kilpailu ovat kasvaneet, mikä
näkyy myös yliopistoissa. Globaalien kilpailumarkkinoiden
seurauksena yliopistoja on ryhdytty aikaisempaa
suuremmassa määrin arvioimaan ja laatimaan
erilaisia rankinglistoja. Talousajattelun lisääntyessä
myös yliopistojen välitason hallinto on kasvanut voimakkaasti
ja byrokratia on sen mukana lisääntynyt.
Thorlindsson käytti kyseisestä kehityksestä termiä
“akateeminen kapitalismi”.
Thorlindsson toi esille, että poliitikot haluavat
kontrolloida tiedettä ja vaativat yhä useammin yliopistoilta
tai akateemisilta yhteisöiltä tuloksellisuutta
kuten esimerkiksi sitä, että tiede johtaa innovaatioihin.
Eri pohjoismaissa politiikkojen osoittama kiinnostus
yliopistojen hallinnoimiseen on hyvinkin erilainen.
Tanskassa ja Ruotsissa akateeminen, perinteinen
johtaminen on heikentynyt ja poliitikkojen asema
yliopistojohdossa on vahvistunut. Suomessa ja
Norjassa tilanne on hieman parempi. Professori Thorlindsson
korosti, että yliopistoväen tulee puolustaa
tieteen arvoja, koska yliopistojen johto välttelee konflikteja
rahoittajien kanssa. Akateemisen yhteisön on
itse puolustettava akateemista vapautta.
Akateeminen vapaus – mitä se on?
Professori Susan Wright otti alustuksessaan University
Independence and Academic Freedom lähtökohdaksi
Tanskan ja Englannin yliopistojärjestelmät. Hän
on tutkinut erilaisia diskursseja puhuttaessa akateemisesta
ja yliopistojen vapaudesta. Wright toi esille,
että puhuttaessa akateemisesta vapaudesta sillä voidaan
tarkoittaa yliopistojen itsenäistä asemaa (institutionaalinen
näkökulma). Yliopistot päättävät pitkälti
omasta toiminnastaan ja painotuksistaan ja lisäksi
päätöksenteko on jossakin määrin kollegiaalista
Sillä voidaan myös tarkoittaa yksittäisen tutkijan
akateemista vapautta (individualistinen näkökulma).
Yksilön oikeutta valita tutkimusongelmansa ja -menetelmänsä
sekä vapautta tai oikeutta julkaista tutkimustuloksensa.
Nämä näkökulmat edustavat akateemisen
vapauden perinteistä diskurssia. Nämä akateemisen
vapauden kaksi ulottuvuutta voivat olla
myös ristiriidassa keskenään, mutta Wright käytti tätä
diskurssia lähinnä lähtö- ja vertailukohtana esityksessään.
Professori Wrightin toisen diskurssin mukaan akateemisella
vapaudella voidaan myös tarkoittaa vapautta toimia taloudellisilla markkinoilla. Wright esitti,
että yritysmaailma on kritisoinut yliopistoja sisäänpäin
kääntyneisyydestä ja siitä, että ne eivät osallistu
globaaliin kilpailuun. Yliopistojen tulisi osallistua
tämän logiikan mukaan osallistua globaaliin talouteen
ja keskeisenä vaateena on mm. se, että korkeakoulutus
tulisi kauppatuotteeksi ja korkeakoulutus
kilpailunalaiseksi.
Susan Wright on havainnut akateemisen vapauden
diskurssia myös Bologna-prosessin yhteydessä. Prosessin
myötä korkeampi koulutus on yhdenmukaistumassa
ja siihen kohdistuu aikaisempaa enemmän
laadunvarmistusta. Bologna on aiheuttanut yliopistojen
hallintojärjestelmissä muutospaineita, koska mm.
yliopistojen opetus- ja tutkimustoiminta eriytyvät.
Rahoituksen osalta seuraus- ja ohjausjärjestelmät
ovat kehittyneet sekä rahoitus- ja tutkimussopimusten
tekeminen on lisääntynyt.
Mielenkiintoisen alustuksen jälkeen pohdimme
ryhmissä mm. sitä, minkälaista ohjausta ja seurantajärjestelmiä
eri maissa / yliopistoissa on otettu käyttöön.
Lisäksi pohdimme sitä, millä tavalla retoriikka on muuttunut ja minkälaisia sisältömuutoksia on tapahtunut
sellaisissa käsitteissä kuin vapaus, laatu,
autonomia ja modernisointi. Kaikissa maissa oli havaittavissa
muutosta sanojen sisällössä ja siinä, miten
sanoja käytetään.
Alustusten ja ryhmätöiden pohjalta virisi vilkas
keskustelu akateemisesta vapaudesta. Syntyi ajatus
luoda yhteinen julkilausuma, jossa korostetaan akateemiseen
vapauteen liittyviä perusajatuksia. Ohessa
julkaistaan päivien osanottajien antama julkilausuma
kokonaisuudessaan.
Pohjoismaisissa yliopistoissa useita
uudistushankkeita
Kolmen päivän aikana saimme tilannekatsauksen
naapurimaidemme tämänhetkisestä tilanteesta ja yliopistohenkilöstön
ongelmista. Kaikkien maiden maaraporteissa
viitattiin Bologna-prosessiin, mutta sitä
toteutetaan eri maissa toisistaan poikkeavalla tavalla
ja edetään eri tahtiin. Norjalaisissa selvityksissä on
ilmennyt, että yhä suurempi osa työajasta kuluu Bologna-
prosessin myötä opetustehtäviin ja hallintoon
tutkimuksen kustannuksella. Ruotsissa keskusteltiin
vielä viime vuoden loppupuolella siitä, onko Bologna-
prosessi haaste, mahdollisuus vai uhka. Suomessahan
hanke on jo toteutusvaiheessa.
Yliopistoissa oli menossa erilaisia uudistushankkeita.
Norjan yliopistoverkko oli laajenemassa. Tanskassa
on meneillään hallinnonuudistus, jossa esitetään,
että sektoritutkimus ja yliopistotutkimus fuusioidaan.
Ammattijärjestö Dansk Magisterforening
katsoo, että sektoritutkijoiden oikeus vapaaseen tutkimukseen
varmistetaan. Tanskalaiset yliopistot ovat
alkaneet tehdä kehityssopimuksia tiedeministeriön
kanssa, joissa määritellään tavoitteet tutkimukselle,
kehitykselle ja opetukselle. Yliopistoja vaaditaan sitoutumaan
aikaisempaan laajemmin yhteistyöhön
elinkeinoelämän kanssa ja lyhempiin koulutusaikoihin.
Tanskalaisten yliopistosektorin ammattijärjestöjen
mukaan Tanskassa oli meneillään monia huolestuttavia
kehityshankkeita.
Ruotsin osuudessa SULF:n varapuheenjohtaja Inger
Wistedt kertoi emeritusprofessoreita koskevasta
selvityksestä. Vastaavanlainen selvitys on tehty myös
Suomessa (ks. www.professoriliitto.fi -> materiaalipankki
-> emeritusraportti), jonka pohjalta vaihdettiin
kokemuksia.
Islannin erityisteemana oli pitkälle viety tulosohjausmalli,
jossa on tarkoin määritelty yliopisto-opettajien
tehtävät pisteineen. Mallista käytiin vilkasta
keskustelua eri pohjoismaiden välillä. Islannin yliopistoissa
uudistettiin hallintoa ja laadunarviointijärjestelmää.
Suomen osalta veimme terveisiä UPJ:n etenemisestä.
Aihe on kiinnostanut muiden pohjoismaiden
yliopistoväkeä ja siitä on pyydetty alustuksia joka
vuosi viimeisenä kolmena vuotena. UPJ:n loppuhuipentumaa
selosti ansiokkaasti YLL:n varapuheenjohtaja
Jan-Håkan Öberg.
Yliopisto-opettajien palkat Pohjoismaissa
Kokouksen asialistalla oli myös katsaus Islannin, Norjan,
Tanskan, Ruotsin ja Suomen yliopistojen opetushenkilöstön
työehtoihin. Perinteistä pohjoismaista palkkavertailua ei tällä kertaa oltu koostettu erikseen,
vaan eri maiden maaraportteihin oli koottu professoreiden,
lehtoreiden ja assistenttien palkkaustiedot.
Eri maissa em. nimikkeet vaihtelevat, lukuun ottamatta
professoreita, joiden vertailtavuus on suhteellisen
hyvä. Oheisessa kuvassa näkyy kooste eri maiden maaraporteissa
olleista palkkatiedoista euroiksi muutettuna.
(On syytä muistaa, että vertailu on kuitenkin ongelmallinen,
koska eri maissa palkkaus määräytyy kirjavin
perustein ja yhteismitallisuutta on siten vaikea
saavuttaa.)
Pintapuolinen (brutto-) palkkavertailu viittaisi
siihen, että parhaat palkat ovat Tanskassa ja Norjassa.
Ruotsi muodostaa keskikastin ja sitten tulevat Islanti
ja Suomi. Näyttäisi siltä, että Tanska johtaa ja
Suomi on palkansaajien peränpitäjänä kaikissa kategorioissa.
On kuitenkin hyvä muistaa, että tässä tarkastellaan
bruttopalkkaa, eikä nettopalkkaa verojen
jälkeen. Palkkavertailua on tarkoitus kehittää SULF:in
neuvottelujohtaja Björn Birathin johdolla siihen suuntaan,
että myös palkan ostovoima huomioidaan paremmin.
Koolla oli 35 edunvalvojaa kaikista pohjoismaista.
Edustettuina olivat islantilaiset isäntäjärjestöt
Félag háskólakennara, Félag prófessora i Háskóla Íslands,
Kennarafélag Kennaraháskóla Íslands, Félag
háskólakennara á Akureyri ja Félag Prófessora á Íslandi.
Muista pohjoismaista olivat mukana SULF (Sveriges
Universitetslärarförbund), Norsk Forskerforbund,
Dansk Magisterforening, Danmarks Jurist- og
Økonomforbund ja Ingeniørforeningen sekä Professoriliitto,
Tieteentekijöiden liitto ja Yliopistonlehtorien
liitto/OAJ. Professoriliittoa edusti tapaamisessa
Juhani Peltonen ja Raija Pyykkö, Tieteentekijöiden liittoa
Ragna Rönnholm ja Riku Matilainen. YLL:n/ OAJ:n
lähettämiä edustajia olivat Tuula Hirvonen, Tiina Saali
ja Jan-Håkan Öberg.
Riku Matilainen, asiamies, Tieteentekijöiden liitto
Raija Pyykkö, asiamies, Professoriliitto
Nordiskt uttalande om akademisk frihet
I samband med det Nordiska universitetslärarmötet
den 7-10 juni 2006 på Island diskuterades den akademiska
friheten. Vid mötet tog den danska delegationen
initiativ till att ett gemensamt Nordiskt ställningstagande
borde utarbetas till försvar för den akademiska
friheten. En arbetsgrupp, bestående av representanter
från de Nordiska universitetslärarorganisationerna,
fick i uppdrag att utarbeta ett utkast till uttalande
om akademisk frihet.
Efter en grundlig debatt av utkastets innehåll
enades de nordiska Universitetslärarförbunden om
följande uttalande:
Försvara den akademiska friheten!
Vi har dryftat tendenser, som präglar utvecklingen
vid universiteten och högskolorna i våra länder.
I korthet innebär dessa:
• Ökad byråkratisering och styrning av universitetslärarnas
forskning och undervisning,
• Minskande demokrati och minskade möjligheter
till medbestämmande för de anställda,
• Ökad politisk styrning av forskningsresurserna,
• Inskränkning i rätten till fri publicering och ökad
vikt vid patentering och sekretess av forskningsresultat.
Detta är en utveckling, som vi ser på med stor oro
och som vi därför vill varna för.
Vår oro grundar sig på det faktum att dessa förändringar
får negativa konsekvenser för universitetens
roll i den framtida samhällsutvecklingen. Vi menar
att det är av avgörande betydelse att universitet
och högskolor behåller förmågan till akademisk un dervisning och forskning på högsta nivå och med den
utgångspunkten fyller sin funktion att åstadkomma
ny kunskap och förmedla denna till övriga delar av
samhället. Förmedling av den kunskap som utvecklas
inom högskolan sker till stor del genom undervisning
av hög kvalitet.
Vår hållning till den framtida utvecklingen av universitetens
och högskolornas forskning och undervisning
är därför baserad på följande:
• Ett helt avgörande element i universitetens och
högskolornas forskning är den akademiska friheten.
Denna innebär bl.a. frihet i val av forskningsområde
och –metod, frihet till och behov av öppen publicering
av forskningsresultat och debatt mellan forskare
som en väsentlig mekanism för kvalitetssäkring samt
frihet till kritisk debatt om samhällsutvecklingen;
• Deltagande i kollegiala diskussioner och ökat inflytande
på beslut om högskolans ledning;
• Universitet och högskolor är inte och skall inte
vara avbilder av näringslivets forskningsavdelningar.
Grundforskningen vid universitet och högskolor har
ett vidare syfte än näringslivets mer omedelbart tillämpbara
forskning;
• Enligt vår uppfattning följer med detta behov av
frihet också ett ansvar för de åligganden universitetslärare
har att ombesörja.
Universitetslärarnas organisationer i Norden vill
med detta bidrag till den pågående debatten peka på
behovet av att vända utvecklingen vid våra universitet
och högskolor och särskilt på behovet av en stärkt
akademisk frihet. Vi tar på oss en väsentlig del av ansvaret
för att bidra till att dessa förändringar kommer
till stånd.
Danmark: DM, IDA och DJÖF; Finland: Professoriliitto, Tieteentekijoidenliitto
och Yliopistonlehtorien liitto; Island: Félag háskólakennara,
Félag prófessora i Háskóla Íslands, Kennarafélag
Kennaraháskóla Íslands, Félag háskólakennara á Akureyri och
Félag Prófessora á Íslandi; Norge: Norsk Forskerförbund och
Sverige: SULF. |