Isommat tiedon majakat tilauksessa
Tiede- ja teknologianeuvosto asema
maamme tutkimus- ja innovaatiopolitiikan
suunnannäyttäjänä on viime
vuosina kasvanut. Neuvoston kokoonpanoa
on vahvistettu ja sen kädenjälki
näkyy hallitusten kehyspäätöksissä.
- Suomi tarvitsee nykyistä isompia tiedon
majakoita, neuvoston sihteeristön
jäsenet kiteyttävät uusimman linjaraportin
pääviestin. Juhannuksen jälkeisellä
viikolla julkistetussa raportissa
näitä majakoita etsitään korkeakoulutuksen
rakenteiden uusimisesta ja strategisista
huippuosaamisen keskittymistä.
Myös tutkijanuran kehittämisen tarvetta
korostetaan.
Pääministerin johtaman Valtion tiede- ja teknologianeuvoston
nimi muuttui tämän vuoden alusta Tiedeja
teknologianeuvostoksi. Muita uudistuksia ovat neuvoston
toimikauden pituuden määrittäminen eduskunnan
vaalikauden mittaiseksi, keskeisten sektoritutkimusministeriöiden
painottaminen määrättäessä
ministerijäseniä neuvostoon, työvaliokunnan lakkauttaminen
ja neuvoston sihteeristö vahvistaminen.
Neuvoston pysyviä tehtäviä ovat olleet tutkimusja
innovaatiorahoituksen kehitys, henkisten resurssien
kehittäminen sekä kansainvälinen tiede-, teknologia-
ja innovaatiopolitiikka.
Neuvoston rahoitukseen liittyvät linjaukset ovat
viime vuosina näkyneet selvästi budjettipäätöksissä.
Hallituksen keväällä 2003 tekemä, koko vaalikauden
kattava budjettikehyspäätös perustuu neuvoston joulukuussa
2002 julkistaman linjaraportin suosituksiin.
Uusin linjaraportti “Tiede, teknologia, innovaatiot”
ilmestyi kesäkuun lopussa. Se luotaa tutkimusrahoituksen
kehitystä vuosille 2007-2011 eli seuraavalle
vaalikaudelle.
Valtion tutkimusrahoituksen lisäykset
Tutkimuspolitiikka kulkee norsunpolkua
- Tiede- ja teknologiapolitiikka on kuin norsunpolku,
joka on taaksepäin katsoen kulkenut viivasuoraan
hallituskoalitioista riippumatta, kuvaa neuvoston
pääsihteeri Esko-Olavi Seppälä noin 30 vuoden aikana
tapahtunutta kehitystä.
Norsupolku on vain vähin erin laventunut. Seppälän
mukaan 1980-luvulla alkoi moderni kausi: silloin
tieteen rinnalle tuli teknologiapolitiikka kun Tekes
perustettiin ja 1986 syksyllä hallitus päätti yliopistojen
tutkimusrahoituksen lisäyksestä. Laman jälkeen
1996 tehtiin päätös julkisen tutkimusrahoituksen lisäysohjelmasta
ja muutamaa vuotta myöhemmin tietoteollisuuden
lisäysohjelmasta.
Kansainvälisyyden korostaminen on tullut yhä
keskeisempään asemaan. Suomi on ollut aktiivisesti
mukana EU:n puiteohjelmissa. Kilpailukykyvertailussa
olemme maailman kärkeä.
Suomessa ei ramppaa väkeä pelkästään ihmettelemässä
pärjäämistämme PISA-vertailuissa – delegaatioita
ravaa täällä myös kummastelemassa hyvin
sujuvaa yhteistyön henkeä kansallisessa innovaatiopolitiikassa.
Kyseisen käsitteen neuvosto lanseerasi jo
vuonna 1990.
Näkyvämpiä majakoita kepillä ja
porkkanalla
Ulkomaisten vierailijoiden suitsutukseen ei auta jäädä
paistattelemaan. Kilpailu kiristyy, ikäluokat pienevät,
väestö pakkautuu etelään – kaikki nämä merkitsevät
remontin tarvetta myös tutkimuspolitiikkaan.
Kriittisin kohta koko julkisen tutkimusjärjestelmän
toimintakyvyn kannalta on korkeakoululaitoksen
rakenteellinen uudistaminen niin, että se voi kaikilta
osin toimia täysipainoisesti korkeatasoisena osana
kansallista innovaatiojärjestelmää ja kansainvälistä
koulutus- ja tiedeyhteisöä.
Samaa korostettiin myös keväällä 2005 julkistetussa
valtioneuvoston periaatepäätöksessä julkisen
tutkimusjärjestelmän rakenteellisesta kehittämisestä.
Tiede- ja teknologianeuvosto arvioi periaatepäätöksen
toimeenpanoa eri hallinnonaloilla tämän syksyn
aikana.
- Ammattikorkeakoulujen puolella on jo tehty hyvinkin
radikaaleja rakenteellisia ratkaisuja. Toivottavasti
liikkumista tapahtuu aidosti myös yliopistojen
puolella, neuvoston sihteeristön jäsenet toteavat.
Vähitellen valmisteluun tuleva seuraava koulutuksen-
ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma (Kesu)
on myös rakennemuutosten kannalta oleellinen asiakirja.
- Suomi tarvitsee entistä isompia tiedon majakoita,
jotka näkyvät myös maan rajojen ulkopuolelle.
Vain nykyistä näkyvämmät majakat houkuttelevat tänne enemmän ulkomaisia tutkijoita, Seppälä korostaa.
- Ilman isoja kokonaisuuksia ei myöskään EU-tasolla
ole mahdollista päästä mukaan merkittäviin
hankkeisiin, pääsuunnittelija Kai Husso lisää.
Tiedon majakoita haetaan kepin ja porkkanan keinoin.
Keppiä voi tulla valtionhallinnon tuottavuusohjelmasta
ja tulosohjausjärjestelmän kautta. Porkkanavaikutus
on rahoitusinstrumenteilla, jollainen on esimerkiksi
Suomen Akatemian ja Tekesin yhteinen Fi-
DiPro -ohjelma kansainvälisten huippututkijoiden
saamiseksi Suomeen. Pienehköltä tuntuva 15 miljoonan
euron porkkanaraha pisti vauhtia myös yliopistoihin,
jotka kesähelteillä valmistelivat opetusministeriölle
esityksiään rakennekehityksestä.
Fokusointia huippuosaamisen
keskittymiin
“Tiede, teknologia, innovaatiot” -raportin mukaan pirstaleisuus on tutkimusjärjestelmämme suuria
heikkouksia. Pieniin yksiköihin ei synny riittävää
kriittistä massaa.
Tilannetta parantamaan neuvosto on laatinut esityksen
strategisen huippuosaamisen keskittymistä.
Konkreettisiin toimiin olisi ryhdyttävä seuraavilla aloilla: 1) energia ja ympäristö, 2) metallituotteet ja
koneenrakennus, 3) metsäklusteri, 4) terveys- ja hyvinvointi
sekä 5) tieto- ja viestintäteollisuus ja -palvelut.
Opetusministeriö ja kauppa- ja teollisuusministeriö
ovat asettamassa johtoryhmän ohjaamaan strategian
toteuttamista.
Osaamiskeskittymistä aiotaan tehdä voittoa tavoittelemattomia
osakeyhtiöitä, joiden vuotuinen volyymi
pyörisi 50-100 miljoonan euron kieppeillä. Julkinen
rahoitusvastuu on pääosin Tekesillä.
Lähivuosina resursseja ollaankin suuntaamassa
yhä fokusoidummin. Tärkeitä elementtejä huippuosaamisen
keskittymissä voivat olla tutkimus- ja teknologiaohjelmat,
kansalliset tutkimuksen huippuyksiköt
sekä osaamiskeskukset.
Pääsuunnittelija Husson mukaan osaamiskeskittymien
valmisteluissa pisimmällä on nyt metsäklusteri.
Suuruudesta potkua myös tutkijanuralle
Henkisten resurssien tilanne on ollut tiede- ja teknologianeuvoston
mietintämyssyn keskeisiä aiheita.
Uusimmassakin raportissa uhrataan paljon palstatilaa
tutkijanuran kehittämiselle. Tutkijanuran suurimpia
ongelma-alueita ovat tutkijoiden pätkätyöläisyys,
vaikeus liikkua tutkijanuralla eri sektorien välillä, ulkopuolisen
tutkimusrahoituksen ja urakehityksen hankala
yhdistäminen, naisten hidas eteneminen tutkijanuralla,
kansainvälisen liikkuvuuden vähäisyys, ulkomaisten
tutkijoiden vähäinen määrä, tutkijoiden taloudellinen
asema ja tutkijakoulutuksen mitoitus. Näin
raportissa listataan teemaan liittyviä ongelmia.
Neuvoston linjaraportti tukee kansleri Vuorion
tutkijanuratyöryhmän ehdotuksia neliportaisesta tutkijanurasta.
Lisärahoituksen kohteina pidetään Akatemian
tutkijatohtorijärjestelmän laajentamista, akatemiatutkijoiden
määrän lisäämistä, yliopistojen yliopistotutkijoiden
virkojen perustamista sekä tutkijavirkojen
rahoittamista Akatemian ja yliopistojen
yhteistyötä.
Neuvoston mielestä nykyistä suuremmat kokonaisuudet
ja yliopistojen taloudellisen toimivallan lisääminen
olisivat keinoja helpottaa tutkijan kivikkoista
uraa.
- Rakenteellinen kehittäminen vaikuttaa myös tutkijanuraan,
uskoo pääsuunnittelija Marja Pulkkinen.
- Mitä korkeatasoisempi ja suurempi yksikkö on
sitä enemmän sillä on marginaalia myös ura-aukkojen
paikkaamiseen, Seppälä lisää.
Hänen mielestään toukokuussa julkistetussa selvitysmies
Jääskisen ja Rantasen väliraportissa tehtiin
merkittäviä ehdotuksia yliopistojen taloudellisen toimivallan
laventamiseksi. Kumppaneiden loppuraportti
ilmestyy joulukuussa.
Neuvosto esittää kuten Vuorion työryhmäkin, että
tutkijanuran kehittämistyön etenemisen seurantaa
varten tulee perustaa laajapohjainen yhteistyöryhmä,
joka edustaa eri toimijoiden asiantuntemusta.
- Opetusministeriö odottaa lausuntoja tutkijanuratyöryhmän
raportista ja asettanee vielä tämän
syksyn aikana tällaisen yhteistyöryhmän, toteaa Marja
Pulkkinen.
Linjaraportissa käsitellään myös tohtoreitten
määrää ja tarvetta. Marja Pulkkisen mukaan alakohtaista
tarvetta tulisi miettiä nykyistä enemmän jo siinä
vaiheessa, kun jatko-opiskelijalle myönnetään
opiskeluoikeus.
Raportissa ihmetellään tohtoreitten vähäistä määrää
tutkimushenkilöstössä – tavoitteena on määrän
nostaminen 13 prosentista 20:een. Kai Husson mielestä
tohtoreitten sijoittuminen elinkeinoelämän puolelle
on pattitilanteessa: vikaa on asenteissa puolin ja
toisin.
T & K on EU-puheenjohtajuuskauden
ykkösteema
Tutkimus- ja innovaatiopolitiikka ovat Suomen EUpuheenjohtajuuskauden
ykkösaiheita –vaikkei sitä
julkista sanaa seuraamalla ihan heti huomaakaan.
Media uutisoi heinäkuun helteillä ja vielä jalkapallon
MM-kisojen loppupelien aikaan pidetystä epävirallisesta
kilpailukykyneuvoston kokouksesta Jyväskylässä
lähinnä vain sen, että paikalla oli ministeritason
edustus vain 10 jäsenmaasta.
- Median vire oli turhan negatiivinen. Brysselin
tiedotusvälineissä sävy oli myönteisempi ja siellä noteerattiin
enemmän myös kokouksen sisältö, Husso
huomauttaa. Kauppa- ja teollisuusministeriön vetämän
tapaamisen agendalla oli EU:n tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaan
liittyvän pohjapaperin laatiminen.
- Linjapaperiin sisältyy on kolme keskeistä koria:
t & k -rahoitukseen liittyvät kysymykset (7. puiteohjelma,
rakennerahastot), innovaatioiden tuottamista
tukevien organisaatioiden kehittäminen (esimerkiksi
EIT sekä elinkeinoelämän ja korkeakoulujen laadukkaampi
yhteistyö) sekä säätelyyn liittyvät toimet
(palveludirektiivi, eurooppalainen patenttijärjestelmä),
Husso listaa.
Tavoitteena on saavuttaa yhteisymmärrys, jolla
sitoutettaisiin EU-maat jatkamaan Suomen puheenjohtajuuskauden
linjoilla – myös vuoden vaihtuessa,
kun kapula vaihtuu Saksalle.
Teksti: Kirsti Sintonen
Kuva: Veikko Somerpuro |
