Muiden tahojen UPJ-kommentteja
Arja Vehmas
neuvottelupäällikkö
JUKO ry
1) Mitä pidät syntyneen UPJ-sopimuksen
keskeisimpinä kohtina
akavalaisen yliopistoväen
kannalta ?
Mielestäni keskeisin asia oli se,
että saimme opetus- ja tutkimushenkilöstölle
omat järjestelmät,
joita saimme olla myös konkreettisesti
rakentamassa. Sopimuksessa
on myös otettu huomioon yliopistoille
ominaisia toimintamuotoja,
joista yhtenä keskeisenä avauksena
sopimuksessa pidän apurahakauden
rinnastamista keskeytysaikaan.
Sopimus koskee myös
työsuhteisia akavalaisia, joiden
osalta aikaisemmin ei ollut kollektiivisopimusta.
2) Mikä oli pitkällisessä prosessissa
mielestäsi kaikkein haasteellisinta?
Haasteellisena koin edellä mainitsemani
opetus- ja tutkimushenkilöstön
arviointijärjestelmien
irrottamisen omaksi kokonaisuudekseen.
Kahdenkymmenen erilaisen
yliopiston saattaminen samaan
palkkausjärjestelmään ja yhteisten ohjeistojen aikaansaaminen
on edelleen haasteellista.
Myös yhteisymmärrykseen pääsy
oman järjestön sisällä luo aina
oman haasteensa yliopistosektorilla.
3) Millaista seurantaa ja jatkokehittelyä
palkkausuudistus
edellyttää?
Nyt heti alkuun tulemme painottamaan
yhdenmukaisia perusohjeistuksia
paikallisen neuvottelutoiminnan
tueksi. Luottamusmiehiltä
vaaditaan perusteellisuutta
paikallisen palkkauksen kehittymisen
seurannassa tilastoyhteistyön
suomissa puitteissa. Erityisesti
käyttöönottoaikana tulee
tarkastella miten arviointijärjestelmät
vastaavat tehtävien sijoitteluun
ja minkälaisia tarkennuksia
järjestelmiin tulee mahdollisesti
tehdä. Paikallista neuvottelutoimintaa
ja siihen tarvittavia valmiuksia
niin henkilöstön kuin
myös esimiesten osalta tulee jatkuvasti
kehittää.
Teuvo Metsäpelto
Valtion työmarkkinajohtaja
Valtion työmarkkinalaitos
1. Mitä pidätte syntyneen yliopistojen
UPJ-sopimuksen keskeisimpinä
kohtina valtiotyönantajan
vinkkelistä katsottuna?
Valtiotyönantajan tavoitteena
on ollut ammattimaiseen johtamisen
kehittymiseen, toiminnan tukemiseen
ja kannustavaan työyhteisöön
sekä motivoituneeseen
henkilöstöön johtava uudistusprosessi.
Kannustejärjestelmien tulee
seurata tehtävien vaativuuden
sekä henkilön suoritustason kehittymistä.
Olemme erittäin tyytyväisiä
yliopistoja koskevan sopimuksen
laatutasoon ja siihen, että yliopistomaailman
erityispiirteet on suhteellisen
hyvin pystytty sisään rakentamaan
itse järjestelmään ja
arviointimenettelyyn. Tämä tulee
helpottamaan järjestelmien soveltamista
ja parantaa mahdollisuuksia
sen jatkokehittämiseen.
2. Mikä oli pitkällisessä prosessissa
kaikkein haasteellisinta?
Yliopistojen palkkausjärjestelmähanke ei ehkä sinänsä ollut sen
vaikeampana kuin muutkaan valmisteluprosessit.
Järjestelmien
alakohtaiseen räätälöintiin on aina
pyritty ja pääosin pystytty. Yliopistojen
hanke oli toki volyymiltaan
massiivinen ja kaikille valmistelussa
ja neuvotteluissa mukana olijoille
työläs. Myös Valtion työmarkkinalaitos
panosti tähän
hankkeeseen tavanomaista enemmän
resursseja johtuen hankkeen
merkittävyydestä ja kokoluokasta.
Haasteista voidaan mainita
akateemisen maailman erikoispiirteiden
huomioiminen sekä yliopisto-
organisaatioiden johtamisjärjestelmä,
jota ei alun perin ole
rakennettu vastaamaan nykypäivän
henkilöstöjohtamista ja kannustejärjestelmien
esimiestyölle asettamia vaatimuksia. Yliopistojen
rahoitusmaailma täydentävine
rahoituslähteineen aiheutti pohdintaa
läpi koko prosessin.
3. Millaista seurantaa ja jatkokehittelyä
palkkausuudistus edellyttää?
Valtiotyönantajan katseet ovat
jo jonkin aikaa olleet olemassa olevien
uusien palkkausjärjestelmien
toimivuuden kehittämisessä sekä
toisaalta kannustejärjestelmien
kokonaisuuden kehittämisessä.
Peruspalkkajärjestelmien ja muiden
palkintatapojen tasapainoinen
käyttö on tavoitteena. Toivomme
voivamme valtiosektorilla laajentaa
tulospalkkioiden käyttöön ottoa
ja tarkastella mm. henkilöstörahastojen
perustamisen edistämistä
aineettomia kannusteita
unohtamatta.
Syntyneiden valtion uusimuotoisten
palkkausjärjestelmien toimivuuden
ja soveltamisen arviointia
tehdään sekä konsernitasoisesti
että sopimusalakohtaisesti. Järjestelmien
kehittämistyö tulee
nähdä jatkuvana prosessina. Tätä
edellyttävät myös palkkausjärjestelmistä
tehdyt virka- ja työehtosopimukset.
Juhani Dammert
opetusneuvos, OPM
UPJ-neuvotteluryhmän
puheenjohtaja
1. Mitä pidät syntyneen UPJ-sopimuksen
keskeisimpinä kohtina
ministeriön vinkkelistä katsottuna?
Keskeisintä tietysti oli, että sopimukseen
päästiin. Opetusministeriön
näkökulmasta uusi järjestelmä
oikein sovellettuna kohtelee
yliopistojen henkilöstöä entistä tasapuolisemmin
ja toisaalta sen
avulla on mahdollisuus palkita hyvistä
suorituksista. On myös tärkeää,
että järjestelmä on sama kaikissa
yliopistoissa, jolloin alueellinen
tasapuolisuus säilytetään.
Uusi järjestelmä parantaa toivottavasti
myös yliopistojen kilpailukykyä
pätevää henkilöstöä rekrytoitaessa
tulevaisuudessa.
2. Mikä oli pitkällisessä prosessissa
mielestäsi kaikkein haasteellisinta?
Haasteellisinta oli varmasti eri intressien yhteensovittaminen ja
kompromissien löytäminen tietyissä
vaikeissa asioissa. Yliopistojen
henkilöstö on varsin heterogeeninen
ja ammattiryhmittäin jakautunut.
Myös yliopistojen johdolla
on ollut omat palkkausjärjestelmää
koskevat tavoitteensa.
Yliopistojen henkilöstö
on kriittistä ja asioita kyseenalaistavaa.
Näin kuuluu tietysti ollakin.
Osapuolet ovat joutuneet tekemään
kovasti töitä järjestelmän
markkinoimiseksi ja prosessin
kuluessa syntyneiden eräiden väärinkäsitysten
korjaamiseksi.
Koko prosessi kesti varsin pitkään.
Tämä johtui siitä, että yliopistoihin
soveltuvia valmiita järjestelmämalleja
ei ollut, neuvottelijoiden
oli itse ne luotava. Järjestelmän
alkuunsaattaminen yliopistoissa
arviointikierroksineen
on varmasti ollut raskas ja vaativa
tehtävä siihen osallistuneille. Töitä
riittää vielä järjestelmäpuolellakin,
ennen kuin ensimmäiset upjpalkat
tulevat maksuun.
3. Millaista seurantaa ja jatkokehittelyä
palkkausuudistus edellyttää?
Jokainen järjestelmä on niin
hyvä kuin sen käyttäjät. Sen soveltaminen
edellyttää paitsi vastuuntuntoa
myös esimiesten ja luottamusmiesten
koulutusta, uutta toimintakulttuuriakin
perinteisissä
akateemisissa yhteisöissä. Neuvotteluryhmä
tulee toimimaan järjestelmän
toimivuutta ja palkkakehitystä
tarkastelevana seurantaryhmänä.
Työskentelytavasta tullaan
sopimaan erikseen. Havaittuja
epäkohtia voidaan poistaa ja järjestelmää
kehittää yhteisesti siitä
sopimalla, tuskin se vielä aivan
valmis on.
Kari Suokko
hallintojohtaja
Helsingin yliopisto
1) Mitä pidätte syntyneen UPJsopimuksen
keskeisimpinä kohtina
yliopistotyönantajan vinkkelistä
katsottuna?
Tärkeintä yliopistoja ajatellen
oli se, että opetus- ja tutkimushenkilöstölle
saatiin oma järjestelmä.
Alkuperäinen suunnitelma erottaa
opettajat omaan järjestelmäänsä
ja arvioida tutkijat muun henkilöstön
järjestelmässä ei vastannut
lainkaan akateemisen yhteisön todellista
tilannetta. On myös hyvä,
että opetus- ja tutkimushenkilöstön
osalta on mahdollista toteuttaa
arvioinnit kolmen vuoden välein.
Helsingin yliopistossa sovelletaan
myös sopimuksen sallimaa
menettelyä, jossa professorien arvioinnissa
käytetään apuna asiantuntijaryhmää.
Tämä on perintönä
yliopistossa jo aikaisemmin
käytössä olleesta akateemisen pätevyyden
arvioinnista.
2) Mikä oli pitkällisessä prosessissa
mielestänne kaikkein
haasteellisinta?
Ensinnäkin haasteellista oli
kaikkien kahdenkymmenen yliopiston
ja yli 30 000 hengen saaminen
saman järjestelmän piiriin.
Tällaista ei aikaisemmin ole tehty.
Lisää haasteellisuutta toi akateemisen
vapauden huomioiminen
arviointimenettelyjä laadittaessa.
Vaikka tutkimuksen ja tieteellisen
työn arviointiin on totuttu yliopistoissa,
ei henkilöiden työsuoriutumisen
arviointi ole kuulunut kulttuuriin
UPJ:n edellyttämällä tavalla.
Jo esimiehen määrittely oli joissakin
tapauksissa vaikeaa.
3) Millaista seurantaa ja jatkokehittelyä
palkkausuudistus
edellyttää?
Eri yliopistojen ja yliopistoissa
eri henkilöstöryhmien palkkojen
kehittyminen on mielenkiintoista.
Asioita on luonnollisesti seurattava
myös eri sukupuolten osalta
tasa-arvonäkökulmasta. Palkkausuudistus
saattaa vaikuttaa
myös henkilöstön määrään. Jos
palkat paranevat, mutta rahoitus
ei kasva, pienenee henkilöstön kokonaismäärä.
Tämä voi heijastua
erityisesti määräaikaisen henkilöstön
tilanteeseen. |