Tutkijoiden tacsvärkki Tampereella

Tutkimuksen poliittisuus ja rahoitus pohdituttavat

Tampereen yliopistolla järjestetyssä tutkijoiden tacsvärkissä pohdittiin tutkimuksen poliittisuutta ja rahoitusongelmia. Ulkopuolisella rahoituksella työskentelevien tutkijoiden määrä on kolminkertaistunut vuosina 1990-2004. Väki yliopistoissa on yhä heterogeenisempää. Kilpailu viroista kovenee koko ajan. Miten käy uran houkuttelevuudelle?

Tutkijoiden tacsvärkki järjestettiin Tampereen yliopistossa 15.9. teemanaan tiede, tutkimus ja politiikka. Tapaamiseen osallistui tutkijoita mm. tiedotusopista, poliittisesta maantieteestä, sosiologiasta, historiatieteestä ja lääketieteestä. Yleisluennot pitivät professori Anu Koivunen ja professori Hanna Suutela. Paneelissa istuivat tutkija Johanna Hakala, professori Mikko Lehtonen ja kehittämispäällikkö Jarmo Wahlfors.

Tacsvärkki on kulttuurintutkimuksen keskuksen järjestämä tutkijatapaaminen, joka tuo yhteen Tampereen yliopistossa työskenteleviä eri tieteenalojen tutkijoita keskustelemaan omasta työstään sekä pohtimaan teoreettisia, metodologisia ja kysymyksenasettelujen ongelmia. Tavoitteena on tuoda yhteen tutkijoita, joiden tutkimukset voidaan joltain osin sovittaa kuuluviksi kulttuurisen tutkimuksen alaan. Ensimmäinen tacsvärkki järjestettiin keväällä ja tarkoitus on jatkaa ensimmäisen vuoden mallia kaksi kertaa vuodessa järjestetyistä tapaamisista.

Tacsin johtoryhmään kuuluva Kaarina Nikunen toivoi jo esityksiä ensi kevään tacksvärkin teemoista ja työryhmistä.

Kokoontumisen aikana muodostetut työryhmät voivat jatkaa toimintaansa itsenäisesti niin halutessaan lukuvuoden ajan.

Nikunen piti myös ehdotuksia lukupiireistä tervetulleina.

Tutkijoiden tacsvärkki on tarkoitettu Tampereen yliopistolaisille, mutta ideana se on lainattavissa myös muihin yliopistoihin.

Mitä on tutkimuksen poliittisuus?

Kun politiikalla tavataan viitata myös yhteisten asioiden tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen, niin silloin viitataan valintojen tekemiseen kannatettavan ja ei-kannatettavan mallin välillä. Tällöin politiikassa on aina erottamattomasti mukana eettinen toiminta eli valintojen tekeminen oikean ja väärän välillä.

- Minun on hyvin vaikea puhua tutkimuksestani poliittisena tutkimuksena erotuksena eettisestä tutkimuksesta tai eettisestä tutkimuksesta erotuksena poliittisesta tutkimuksesta, aloitti Anna Rastas alustuksensa Tieteen politiikat -työryhmässä. Rastaan mielestä eettinen ja poliittinen limittyvät niin toisiinsa, että olisi hyvä pohtia niiden välille eron tekemisen asianmukaisuutta.

Rastaan eettinen ja poliittinen tutkimus viitannee hänen antirasistiseen tutkimusagendaan, jota hän on pyrkinyt etsimään ja kehittelemään.

- Antirasistinen tutkimusagenda tarkoittaa rasismin vastustamista kaikissa muodoissa, sen selvittämistä, missä ja miten rasismi ilmenee, Rastas tarkentaa. Tutkimusagenda ei kuitenkaan Rastaalle ole mikään valmis apparaatti, vaan se pitää sisällään sen jatkuvaa hakemista.

- Tutkijana olen osa tutkimusprosessia ja siten minun tulee jatkuvasti koetella ja kyseenalaistaa kaikkia mahdollisia käsitteitä, haastaa Rastas muita tutkijoita.

Työryhmässä käsiteltiin lisäksi professori Jouni Häklin johdolla Kirsi Pauliina Kallion paperia lasten poliittisuudesta sekä Maarit Jaakkolan paperia kulttuuijournalistisesta identiteettipolitiikasta.

- Voitaisiin laittaa sellainen Call for porukka -kutsu liikkeelle, ehdotti Nikunen, kun työryhmä olisi keskustellut tutkimuksen poliittisuudesta vielä paljon yli sille varatun ajan.

Miten tutkimuksia rahoitetaan?

Iltapäivän paneelikeskustelussa keskityttiin puhumaan tutkimuksen poliittisuuden lisäksi tutkimuksen tekemisen ehdoista.

- Tutkimuksen rahoituksessa on tapahtunut hirveän suuria muutoksia, totesi Johanna Hakala alustuksensa aluksi. Kun kuulee jonkun olevan tutkijana yliopistossa, ei yhtään tiedä, minkälaisiin käytäntöihin kytkeytyneenä hän yliopistossa tutkijana toimii.

- Väki yliopistotutkijoissa on huomattavasti heterogeenistynyt, jatkoi Hakala. Ulkopuolisella rahoituksella olevien tutkijoiden määrä on kolminkertaistunut vuosina 1990-2004.

- Yliopistotutkijoista vain 23% on väitelleitä tutkijoita, Hakala täsmensi. Meillä tehtävästä tutkimuksesta suuri osa tehdään siis jatko-opiskelijavoimin.

- Rahoituskäytäntöjen on jatkossa pakko muuttua, kun nykyiset tutkijat väittelevät, Hakala huomauttaa.

Hakala on omassa tutkimuksessaan myös eritellyt uudehkon projektitutkijan kategorian ilmaantumista yliopistoon.

- Apurahatutkijoita ei edes näy tilastoissa, joissa kuvataan tutkimuksen rahoitusmuotoja, Hakala kertoo osoittaen, miten tilastot usein laahaavat todellisuuden perässä sitä vielä tavoittamatta.

- Tampereen yliopiston nykyinen henkilöstöstrategia unohtaa kokonaan määräaikaiset tutkijat, Hakala jatkaa jo huvituksen sekaista ihmetystä kuulijoissa herättäen.

Mutta nuorilla tutkijoilla ei välttämättä kuitenkaan ole nostalgiaa joitakin entisiä ja parempia tutkimuksentekomahdollisuuksia kohtaan, kun heillä ei sellaisista ole kokemuksia.

- Nuoret tutkijat voivat olla hyvinkin tyytyväisiä tilanteeseensa, vaikka tulevaisuus on heille täysi arvoitus, Hakala selvittää. Tyytyväisyydestä huolimatta Hakala toivoisi, että tutkijan urasta haaveilevien kanssa käytäisiin keskusteluja siitä, mihin he ovat valmiita. Tämän päivän jatko-opiskelijoiden tulevaisuuden työskentelymahdollisuudet väitelleinä tutkijoina eivät ole millään lailla itsestään selvästi jokaisen osalle tulevia mahdollisuuksia.

Sen lisäksi, että tilastot ja strategiat laahaavat todellisuuden perässä ja tulevaisuudesta vaietaan, on rahoitusmuutosten vaikutusten analysointi lähes olematonta.

- Olisi jo aika herätä katsomaan, mitä suuret rahoitusmuutokset ovat saaneet aikaan, Hakala esittää.

Houkutteleeko akateeminen ura?

Paneelissa istunut Jarmo Wahlfors tarttui myös Hakalan avaamaan aiheeseen määräaikaisuuksista ja tulevaisuuden arvoituksellisuudesta.

- Tohtoreita tuotetaan lisää, mutta virat eivät lisäänny. Kilpailu on jo nyt äärimmäisen kovaa ja kovenee koko ajan, Wahlfors kuvaa. Tilastojen valossa tilanne tulee vain pahenemaan suhteessa akateemisiin työpaikkoihin.

Houkutteleeko tällainen tilanne lukiolaisia, jotka tekevät uravalintoja?

- Tutkijoiden työ nuorten haaveammattina on tipahtanut sijoituksissa alaspäin, totesi Wahlfors viitaten viimeaikaisiin keskusteluihin haaveammattilistoista. Hieman yllättäen Wahlfors kysyi provosoiden, että ajautuuko tulevaisuudessa yliopistoihin tutkijan uraa tavoittelemaan vain jonkin sortin luuserit, jotka suostuvat surkeisiin palkkoihin ja huonoihin työehtoihin.

Sillä yhtä lailla voidaan provosoiden kärjistäen kysyä, että ajautuuko tulevaisuudessa yliopistoihin tutkijan uraa tavoittelemaan tutkimuksen tekemiseen intohimoisesti suhtautuvat henkilöt, jotka luovuusprofessorin luovuuskriteerien mukaan tekevät tutkimusta sen itsensä tähden eivätkä uran tähden.

- Henkilö voi jättää parempipalkkaisen vakituisen viran tutkijan uran tähden, vaikka hyvin tuntee tutkijan uran epäkohdat palkkauksessa ja työsuhdemuodoissa, muistutti Anna Rastas yleisön joukosta.

Yhtä mieltä tutkijatapaamisen päättyessä taidettiin kuitenkin olla siitä, että tutkijoiden työsuhdemuotoja ja palkkauksia tulisi parantaa ja keinoista, joilla parannuksia voitaisiin aikaan saada, tulisi käydä keskusteluja.

Mia Hemming
FM, jatko-opiskelija Tampereen yliopiston
historian laitoksella