Haitallinen akateeminen aktiivisuus

Kuten työministeriön ylitarkastaja Korhosen Acatiimille antamistaan vastauksista on luettavissa, Tieteentekijöiden liiton ja työministeriön käsitykset tutkijoiden työttömyysturvasta ovat kaukana toisistaan. Liitto yhtyy työministeriön kantaan siinä, ettei työttömyysetuus ole tutkimusrahoituksen muoto. Tulkintaongelmat ja erilaiset näkemykset kulminoituvat erityisesti sivutoimisen tutkimustyön ja opiskelun määritelmiin sekä tutkimustyön keskeyttämiseen. Erityisesti pää- ja sivutoimisuuden rajanvedossa ratkaisevaan asemaan nouseva tapauskohtainen harkinta ei liiton näkemyksen mukaan toteudu tutkijoiden työttömyysturvan osalta.

Liiton toimistolle tulee enenevässä määrin yhteydenottoja jäseniltä, jotka ovat jääneet työttömyysturvan ulkopuolelle, koska heidän tutkimustyönsä tai jatko-opintonsa on katsottu työvoimatoimikunnassa päätoimisiksi. Sitovat työvoimapoliittiset lausunnot jätetään usein yksityiskohtaisesti perustelematta, jolloin yksittäisen tutkijan on mahdotonta ymmärtää, miksi hänen tutkimustyötään pidetään myös työttömyysaikana päätoimisena. Tietooni ei ole tullut yhtään käytännön tapausta, jossa tutkija olisi kieltäytynyt tarjotusta työstä keskeneräisen väitöskirjatutkimuksen vuoksi. Jos tutkija asettaa omasta tutkimustyöstään johtuvia rajoitteita, on työttömyysetuuden epääminen perusteltu. Näkemykseni mukaan työvoimaviranomaisten ei pitäisi pelkästään oman epäilyksensä perusteella evätä perustoimeentulon saamista. Pelkkä yksittäisen virkailijan oletus siitä, että tutkimus työllistäisi tutkijaa siten, ettei hän tulisi ottamaan vastaan kokoaikatyötä, on ongelmallinen. Useinkaan esittelevien virkamiesten asiantuntemus ei riitä arvioimaan tutkimustyön tosiasiallista työllistävyyttä.

Näkemykseni mukaan työvoimaviranomaisten tulkintalinja ei ole sopusoinnussa työttömyysturvalain tarkoituksen kanssa. Työministeriö ei selvästikään halua tunnistaa tutkijoiden työllistymisen erilaisia muotoja. Tutkijan työllistyminen poikkeaa suuresti perinteistä palkkatyöstä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tutkija tulisi rinnastaa yrittäjään tai muutoin omassa työssä työllistyvään ilman tapauskohtaista arviointia. Tutkijalla ei ole velvollisuutta tehdä tutkimustyötään loppuun, jos rahoitusta tutkimuksen tekemiselle ei löydy. Työministeriön tulkintyölnan heikkoutta kuvastaa hyvin myös se, että samaa tutkimustyötä voidaan tehdä osittain palvelussuhteessa ja osittain apurahoilla. Näiden kausien väliin saattaa jäädä myös työttömyysjaksoja. Vaikka tutkimusrahoitusjärjestelmän epäkohtia ei tulisi siirtää yksin työvoimaviranomaisten harteille, ei työministeriö voi mielestäni paeta vastuuta. Työministeriö ei tunnusta tutkijoiden työttömyyden tosiasiallista syytä, sopivien työpaikkojen puuttumista. Keinotekoinen rajanveto apuraharahoitteisen ja palvelussuhdeperusteisen tutkimuksen välille vaarantaa yksittäisen tutkijan toimeentulon sekä haittaa suomalaisen tutkimuksen kilpailukykyä. Korhonen ei vastauksissaan ole pystynyt perustelemaan miksi apurahoja ja palvelussuhteita tulisi käsitellä eri tavoin. Tutkijalle ne ovat täysin rinnasteisia työllistymisen muotoja. Akateeminen aktiivisuus tutkijan osalta katsotaan erityisen haitalliseksi työttömyysturvan kannalta. Tämä on ristiriitaista, sillä laki asettaa työttömälle velvollisuuden aktiivisesti etsiä työtä tai koulutusta.

Työministeriön käsittämätön viesti tutkijoille on, että tutkijan tulee heittäytyä täysin passiiviseksi työttömyysaikanaan turvatakseen itselleen perustoimeentulon. Vaatimus vähintään 10 kuukautta kestävästä omaan tutkimusalaan liittymättömästä työhistoriasta tuhlaa tutkijaresurssejamme. Työministeriö on esittänyt, että ammatinvaihtoa tulisi harkita työvoimatoimiston asiakaspalvelussa, kun realistisia mahdollisuuksia työllistyä aikaisempaa työtä vastaaviin tehtäviin ei ole. Tutkijoiden työttömyys on usein lyhytkestoista rahoituskausien katkoihin ajoittuvaa. Työttömyys perustuu osittain rahoitusjärjestelmän hajanaisuuteen, eikä sen pitäisi koitua yksittäisten tutkijoiden vahingoksi. Tutkijan syrjäytymistä työmarkkinoilta vauhdittaa työttömyysturvan ulkopuolelle jääminen ennemminkin kuin tilapäinen työttömyys ja sitä maksettava korvaus.

Työministeriön näkemyksen mukaan, jos jatkoopinnot on aloitettu suoraan perustutkinnon suorittamisen jälkeen, ne katsotaan yhdeksi kokonaisuudeksi ja siten päätoimisiksi. Työministeriö vetoaa oikeuskäytäntöön, mutta jättää huomioimatta, että kyseisistä ratkaisusta ei ole suoraan luettavissa, että pelkkä jatko-opintojen aloitusajankohta olisi perusteena kokonaisharkinnan ohittamiseksi. Aloitusajankohta voi olla yksi kokonaisharkinnassa huomioon otettava seikka, mutta se ei yksinään saa olla työttömyysturvan epäämisen peruste ilman näyttöä opintojen työmäärästä. Vähintäänkin aikomus suorittaa opintoja ei ole lain mukainen osoitus opintojen päätoimisuudesta.

Työttömyysturvan osalta Tieteentekijöiden liitolla on vielä paljon tehtävää, jotta tutkijan asema työmarkkinoilla tulisi huomioiduksi sen tosiasioita vastaavalla tavalla.

Tuuli Vänskä
asiamies, OTK, Tieteentekijöiden liitto