Yliopisto- ja tiedepolitiikka esillä ehdokaspaneelissa:
Tiede- ja korkeakouluministeri
tavoitteeksi
Seuraava hallitus joutuu tekemään niin
suuria yliopisto- ja tiedepoliittisia päätöksiä,
että maahan tarvittaisiin tiedeja
korkeakouluministeri. Tätä kannattivat
lähes yksimielisesti Edistyksellisen
tiedeliiton järjestämään vaalipaneeliin
osallistuneet kansanedustajaehdokkaat.
Opetusministeriön yliopistoyksikön johtaja Markku
Mattila, joka siirtyy 1. maaliskuuta Suomen Akatemian
pääjohtajaksi, luetteli tilaisuuden aluksi niitä
teemoja, joihin seuraava hallitus joutuu ottamaan
kantaa: yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välinen
työnjako, sektoritutkimusjärjestelmän uudistaminen,
yliopistojen rakenteellisen kehittämisen päälinjat,
yliopistojen juridinen asema, kehyspäätökset
sekä tiede- ja teknologianeuvoston rahoitusesitykset,
lahjoitusten verovapaan ylärajan poisto, ETA-alueen
ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden maksut sekä tuleva
koulutusmitoitus.
Turun yliopiston rehtori Keijo Virtanen totesi
oman alustuksensa aluksi, että kaikki yliopistot eivät
pysty jatkossa selviytymään niistä tehtävistä,
jotka niiden kontolle on laitettu. Hän
myös korosti yliopistojen rahoituspohjan
turvaamista edelleen lainsäädännöllä.
Erityisesti Virtanen nosti esille tutkijanuraan
liittyvät ongelmat.
- Seuraavaksi painopiste tulisi siirtää
tutkijakouluista ja tohtoreista post doc -
vaiheeseen. Tätä ei tulisi kuitenkaan miettiä
pelkästään urakehityksen kannalta –
pätkätyöt ovat erittäin suuri ongelma suomalaiselle
tiedejärjestelmälle, Virtanen
tähdensi.
Hänen mielestään muihinkin yliopistoihin
tulisi luoda Helsingin yliopiston kaltainen
tutkijakollegium.
Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja Lasse Männistö kävi läpi
opiskelijoiden kärkitavoitteet tulevaan hallitusohjelmaan:
maksuton koulutus kaikille, opetuksen laatu ja
opiskelija/opettaja -suhde.
- Liian usein puhutaan vain huippututkimuksen
merkityksestä ja yliopistojemme sijoittumisesta kansainvälisillä
ranking-listoilla. Samalla unohdetaan
huippuopetus, Männistö totesi.
Opetuksen tasoon ovat vaikuttaneet resurssitilanne,
holtittomasti kasvaneet sisäänotot ja korkeakoulutuksen
huono läpäisyaste. Männistön mukaan opetukseen
kanavoituu vähemmän rahoitusta kuin tulosohjauksen
mukaan “pitäisi”.
Koulutuspolitiikan momentum
Avauspuheenvuorojen jälkeen panelistit ja eduskuntavaaliehdokkaat
pääsivät vauhtiin. Pääministerin
erityisavustajana toimiva Mikko Alkio (kesk) toivoi,
että koulutuspolitiikka olisi näiden vaalien ykkösteema.
Hän sanoi “kyllä” melkein kaikille viimeaikaisille
opetusministeriön esityksille.
- Onko estettävä se, että yliopistot voisivat myydä
koulutustaan? Mielestäni tätä ei pidä estää, mutta
’sokkona’ maksuja kaikille ETA-alueen ulkopuolelta
tuleville ei pidä laittaa, Alkio sanoi.
Helsingin yliopiston filosofian laitoksen esimies Thomas Wallgren (sd) pohti tiedepolitiikkaa kulttuurifilosofisesta
näkökulmasta ja korosti tieteen autonomiaa.
- Jääskisen ja Rantasen -raportti haisee siltä, että
vaara kaupallistamisen ja markkinaehtoisuudesta
kasvaa.
Wallgren antoi tukensa SYL:n esityksille.
TekniikanAakateemisten liiton yksikönjohtaja
Jukka Mäkelän (kok) mielestä yliopistoissa on kansainvälistytty
kehnosti. Hän satsaisi enemmän perustutkimukseen
ja -opetukseen.
- Ulkopuolisten hallitusten tai johtokuntien jäsenten
lisäämisessä pitää olla tarkkana. Sellaisia moniosaajia
eri juurikaan ole, joissa yhdistyisi tietämys
yritys- ja yliopistomaailmasta, Mäkelä kommentoi.
Helsingin kauppakorkeakoulussa tutkijana toimiva Juho Lindman (vas) oli huolissaan laittomista pätkätöistä
ja peräänkuulutti yliopistoilta vastuullisempaa
työnantajapolitiikkaa. Tähän tarvittaisiin lisärahoitusta.
Vihreiden varapuheenjohtaja Ville Niinistö toivoi
yliopistoille itselleen lisää valtaa sekä kunnianpalautusta
sivistys- ja tiedeyliopistolle. Hän nosti myös
esiin tutkijanuran kehittämisen ja apurahatutkijoiden
aseman. Virkarakenteeseen hän toivoi houkuttelevaa
välitason nimikettä.
Ministeri vai ministeriö
Käydyssä keskustelussa professori Reijo Vihko, joka
on toiminut Itä-Suomen yliopistohankkeen vetäjänä,
toivoi seuraavaan hallitukseen vahvaa opetusministeriä.
Vihko myös lisäisi tohtorikoulutuksen määrää.
- Ruotsissakin 2800 tohtorin vuosittaista tasoa ollaan
nostamassa tuhannella. Siellä tosin 50 % valmistuvista
tohtoreista sijoittuu elinkeinoelämään, Vihko
huomautti.
Professori emeritus Martti Tiuri esitteli kalvoin
opiskelija/opettaja -suhteen kehnoa kehitystä sekä
teki resurssivertailuja sveitsiläiseen tekniikan alan
yliopistoon. Tiuri nosti esiin kokoomuksen tiede- ja
tutkimuspoliittiseen ohjelmaan sisältyvän esityksen
tiedeministeristä. Tämä sijoittuisi valtioneuvoston
kansliaan eikä erillistä tiedeministeriötä tarvittaisi.
Tähän tiedusteltiin panelistien kantoja. Muut paitsi
Wallgren nostivat kätensä.
- Tiede- ja korkeakouluministerin saaminen on iso
projekti seuraavalla vaalikaudella, ennusti Mikko Alkio.
Kirsti Sintonen
Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton
hallitusohjelmatavoitteet
Yliopistokoulutus ja tutkimus ovat Suomen keskeiset menestystekijät. Siksi
niiden tulee olla seuraavan hallituksen ohjelman painopisteitä.
Työmarkkina-, vero- ja
sosiaalipolitiikka
• seuraavan hallituksen tulee luoda
edellytyksiä laajan tulopoliittisen
kokonaisratkaisun syntymiselle
• veropolitiikan tulee olla yliopisto- ja
tutkimuspolitiikkaa suosivaa
• apurahatutkijoiden sosiaaliturvan
parantaminen on otettava nopeasti
uudelleen valmisteluun ja valtion tulee
osallistua apurahansaajien
sosiaaliturvan kustannuksiin
Yliopisto- ja tiedepolitiikka
• korkeakoululaitoksen kehittämislain
voimavarapykälää on jatkettava vuoden
2007 jälkeen
• yliopistorahoituksen volyymiä tulee
kasvattaa vähintään tiede- ja
teknologianeuvoston esitysten
mukaisesti
- viime aikoina täydentävän
rahoituksen osuus on kasvanut liiaksi
perusrahoituksen kustannuksella
- kilpaillun rahoituksen osuuden
lisääminen on pahentanut mm.
yliopistojen määräaikaisten tilannetta
• yliopistojen opettaja/opiskelija
-lukumääräsuhde on saatava
paremmaksi
• ammattimaisen tutkijanuran
kehittämiseen on varattava riittävä
erillisrahoitus, tutkijanuran
kilpailukykyä on lisättävä ja naisten
tutkijanuralla etenemiseen on
kiinnitettävä huomiota
• rakenteellisen kehittämisen myötä
mahdollisesta vapautuvat voimavarat
tulee saada yliopistojen käyttöön
• valtionhallinnon tuottavuusohjelman
ei tule kohdentua yliopistojen
ydintehtäviä tekevään opetus- ja
tutkimushenkilöstöön
• tieteellisen asiantuntemuksen
säilyminen tulee turvata yliopistojen
hallintojen uudistuksessa
• yliopistoja ja ammattikorkeakouluja
tulee kehittää itsenäisinä duaalimallin
pohjalta
|
