”Johtamisen kehittäminen ei pelkästään riitä”

Yliopistolakiin pitää tehdä kollegion asemaa vahvistavia muutoksia. Liittojen mielestä henkilöstön ja johdon näkemyserojen kärjistymistä ei voida korjata pelkästään johtamista kehittämällä.

Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton edustajat olivat maaliskuun alussa eduskunnan sivistysvaliokunnan kuultavina yliopistolakiuudistuksen vaikutusten arvioinnista.

Opetus- ja kulttuuriministeriö oli lähettänyt sivistysvaliokunnalle selvityksen viime vuoden syyskuussa julkistetusta yliopistolakiuudistuksen arvioinnista. Hyväksyessään yliopistolain eduskunta edellytti, että sen vaikutuksista tehdään arviointi 2012. Kun tämän tulokset olivat sivistysvaliokunnan käsittelyssä, se edellytti lausunnossaan, että seuraava arvio toteutetaan vuoden 2016 loppuun mennessä.

Viime vuoden lopulla sivistysvaliokunnalle toimittamassaan selvityksessä OKM yrittää selittää uusimman yliopistolakiarvion tuloksia hieman myönteisemmässä sävyssä kuin ne itse asiassa olivat.

Uusin yliopistolakiarvio, kuten aiempikin, paljasti selvän kollegiaalisuusvajeen. Johdon ja henkilöstön näkemyserot ovat entisestään kärjistyneet. (Tästä oli juttua Acatiimissa 7/2016.) Erityisesti professoreiden ja muun opetus- ja tutkimushenkilöstön mielipiteet eroavat selvästi yliopistojohdon näkemyksistä.

— Johtamista voidaan kehittää, mutta tämä ei pelkästään riitä. Yliopistolakia tulee muuttaa siten, että kollegion tehtäviin lisätään muun muassa strategian hyväksyminen. Yliopistolakia tulee muuttaa myös siltä osin, että kollegio voi vapauttaa hallituksen jäsenen tehtävistään myös ilman, että hallitus tekee esityksen vapauttamisesta, Professoriliitto edellyttää lausunnossaan sivistysvaliokunnalle.

OKM:n Owal Groupilla teettämän arvion mukaan kollegion rooli on monissa yliopistoissa epäselvä ja jäsentymätön. Kollegio on julkisoikeudellisissa yliopistoissa. Liitot katsovat lausunnoissaan, että säätiöyliopistojen puolella akateemisten asiain komitean/ konsistorin asemaa tulee vahvistaa yliopistolaissa sekä säätiön säännöissä.

Professoriliiton viime lokakuussa julkistama Yliopisto professorin työnantajana -selvitys antaa yliopistolakiarvion kanssa samansuuntaisen palautteen: vain joka neljäs vastaaja katsoo, että yliopiston ylin johto on kiinnostunut professorin mielipiteistä ja vain noin kolmannes kertoo saavansa riittävästi tietoa yliopistonsa ylimmän johdon toiminnasta. (Professoriliiton selvitys löytyy liiton verkkosivuilta ja siitä oli juttua Acatiimissa 7/2016.)

Myös Tieteentekijöiden liitto katsoo lausunnossaan, että yliopistolakia tulee muuttaa siten, että kollegion tehtäviin lisätään yliopiston strategian, hallituksen laatimien talousarvion sekä toiminta- ja taloussuunnitelmien hyväksyminen ja johtosääntöjen vahvistaminen.

Tieteentekijöiden liiton mielestä yliopistoyhteisön ja sen toimielinten pitäisi pystyä käsittelemään myös yhteisön ristiriitatilanteita kuten luottamuspulaa, koska muuten niitä puidaan yleisesti julkisuudessa tai muuten hankalasti ennustettavilla tavoilla.

Yliopistolakiarvio antoi huolestuttavaa palautetta myös henkilöstön työmotivaatiosta. Professoreista ja muusta opetus- ja tutkimushenkilöstöstä 64 prosenttia katsoi, että uudella yliopistolailla on ollut työn kuormittavuuteen erittäin tai melko negatiivinen vaikutus.

Tieteentekijöiden liitto katsoo, että yliopistojen henkilöstöpolitiikka ei ole muuttunut aiempaa kannustavammaksi ja palkitsevammaksi, kuten lakia uudistettaessa odotettiin. Määräaikaisia on opetus- ja tutkimushenkilöstöstä edelleenkin 70 prosenttia.

Professoreiden työhyvinvointi on laskenut vaikutusmahdollisuuksien vähenemisen, johdon ja professorikunnan välisen luottamuspulan sekä lukuisten yhteistoimintaneuvottelujen seurauksena.

Rahoitus ennustettavammalle pohjalle

Yliopistolakiarviossa ja OKM:n sivistysvaliokunnalle toimittamassa selvityksessä on käsitelty myös rahoitustason ja -järjestelmän muutosten vaikutuksia.

Kun yliopistot eivät ole uuden yliopistolain myötä enää valtion tilivirastoja, valtio ohjaa niitä uusilla ja entistä yksityiskohtaisemmilla indikaattoreilla ja rahoitusinstrumenteilla. Tämä on johtanut rahoituksen sirpaloitumiseen ja yliopistojen sekä tutkimusryhmien taloudellisten riskien kasvamiseen.

Liitot katsovat lausunnoissaan, että rahoituksen strateginen ja poliittinen ohjaus voi hämärtää rahoituspäätösten läpinäkyvyyttä ja politisoida tutkimusrahoitusta. Professoriliitto pitää liian suurta strategiaperusteista rahoitusosuutta yliopistojen autonomiaa loukkaavana.

Tieteentekijöiden liitto pitää välttämättömänä, että yliopistojen rahoitusta ei jatkossa kehitetä pelkästään kertaluonteisten kärkihankkeiden kautta ja että yliopistoille annetaan todellinen mahdollisuus suunnitella ja kehittää toimintaansa pitkäjänteisesti.

Molemmat liitot edellyttävät, että tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen resursseja vahvistetaan hallituksen puolivälitarkastelussa huhtikuussa.



teksti Kirsti Sintonen

Painetussa lehdessä sivu 18