Yliopistolakiarvio paljastaa kollegiaalisuusvajeen

Henkilöstöjärjestöt vaativat yliopistolain muuttamista ja kollegion aseman vahvistamista.

Yliopistolakiuudistuksen vaikutusten arviointi osoittaa kiistatta sen, että yliopistojen johdon ja henkilöstön näkemyserot ovat kärjistyneet. ”Yliopistoyhteisön kokemusta päätöksenteosta etääntymisenä ei voi sivuuttaa pelkkänä normaalina muutosvastarintana. … Yksi avainhaaste on tulevaisuudessa varmistaa yliopistoyhteisön vahvempi kokemus osallisuudesta”, todetaan loppuraportin johtopäätöksissä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön Owal Group Oy:ltä tilaamaan raportin mukaan peräti 72 prosenttia professoreista ja muusta opetus- ja tutkimushenkilöstöstä oli täysin tai jokseenkin eri mieltä väittämästä ”Yliopiston eri tason yksiköt voivat riittävästi vaikuttaa yliopistomme strategian sisältöön”.

Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto lähettivät raportin julkistuspäivänä tiedotteen, jossa ne pitivät välttämättömänä, että henkilöstön osallistumisja vaikutusmahdollisuuksia parannetaan yliopistoja koskevassa strategisessa suunnittelussa. Yliopistojen hallinnossa tulee lisätä kollegion painoarvoa. Arvioraportin mukaan yliopistokollegion rooli on monissa yliopistoissa epäselvä ja jäsentymätön. Nykyisen lain mukaan kollegion tehtäviä ovat tilinpäätösten ja toimintakertomuksen vahvistaminen.

—Yliopistolakia tulee muuttaa siten, että kollegion tehtäviin lisätään yliopiston strategian, hallituksen laatimien talousarvion sekä toiminta- ja taloussuunnitelman hyväksyminen ja johtosääntöjen vahvistaminen, liitot vaativat.

Vuoden 2010 alusta voimaan astuneesta yliopistolaista on nyt teetetty kaksi arviota. Edellisen (2012) arvioinnin jälkeen eduskunnan sivistysvaliokunta totesi: ”Yliopistojen päätöksenteossa tulisi nykyistä enemmän hyödyntää yliopistoissa olevaa laajaa asiantuntemusta. Ylätason strategiset ratkaisut ja pidemmän aikavälin suunnitelmat vaativat toteutuakseen yliopistoyhteisön laajan tuen ja tavoitteiden sisäistämisen, joka saavutetaan vain riittävällä henkilöstön kuulemisella ja toimivalla yhteistoimintamenettelyllä.”

—Kuinka monta arvioita yliopistolaista pitää tehdä ennen kuin tämä viesti otetaan tosissaan? Tilanne on kolmen vuoden aikana vain kärjistynyt. Yliopistoyhteisön ja sen toimielinten pitäisi pystyä käsittelemään myös yhteisön ristiriitatilanteita kuten luottamuspulaa, koska muuten niitä puidaan yleisessä julkisuudessa tai muuten hankalasti ennustettavilla tavoilla, totesi Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Petri Koikkalainen tiedotteessa (15.9.).

Myös Yliopistojen opetusalan liiton YLL:n puheenjohtaja Seppo Sainio katsoo, että yliopistolakia on muutettava yliopistokollegion roolin vahvistamiseksi. Hänen mielestään tällaiset konkreettiset toimenpiteet ovat paras tapa parantaa henkilöstön asemaa ja saada lisää vuorovaikutusta päätöksenteon valmisteluun.

Vakavia viestejä työmotivaatiosta

Yliopistojen hallintoon liittyvien epäkohtien lisäksi arvioraportti antoi vakavaa palautetta myös yliopistotyön kuormittavuudesta, työssä jaksamisesta ja työmotivaatiosta.

Professoreista ja muusta opetus- ja tutkimushenkilöstöstä 64 prosenttia katsoi, että uudella yliopistolailla on ollut työn kuormittavuuteen erittäin tai melko negatiivinen vaikutus. 60 prosenttia heistä piti yliopistolain vaikutusta työmotivaatioon erittäin tai melko negatiivisena.

Avoimissa kysymyksissä henkilöstöltä kysyttiin, mikä on yksittäinen tekijä, joka on aiheuttanut eniten muutoksia omassa työhyvinvoinnissa. Työmäärän kasvu sai 164, vaikutusmahdollisuuksien heikentyminen 115, rahoitukseen liittyvät muutokset 96, epävarmuus omasta työstä 69 ja yhteistoimintaneuvottelut 60 mainintaa. Kaikkiaan 690 yli viisi vuotta samassa yliopistossa työskennellyttä henkilöä vastasi kysymykseen.

—Arvioraportissa todetaan useaan kertaan, että henkilöstön lisääntynyt kritiikki johtuu osin yleisestä taloudellisesta tilanteesta ja yliopistojen yt-neuvotteluista. Se pitää varmaan paikkaansa, mutta tämähän pitää ottaa eräänlaisena stressitestinä. Lain ja yliopistojen uuden olomuodon testaus näissä oloissa paljasti heikkoudet ja ne olisi syytä korjata mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, Professoriliiton puheenjohtaja Kaarle Hämeri huomautti liittojen tiedotteessa.

Kokoonnutaanko kollegiossa vai Senaatintorilla?

Yliopistolakiuudistuksen vaikutusten arviointiraportti julkistettiin 15. syyskuuta seminaarissa Finlandia- talolla. Ennen kuin Owal Groupin toimitusjohtaja Mikko Wennberg esitteli raportin keskeisestä sisältöä, opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen ehti toteamaan omassa puheenvuorossaan, että lain muuttamiselle ei ole tarvetta. Hän katsoi, että toimintakulttuuria ja johtamista ei ratkaista lailla vaan vuorovaikutuksen lisäämisellä.

— Arviointi osoittaa, että yliopistojen toimintakulttuurin uudistaminen on vielä kesken. Viesti yliopistoyhteisön etääntymisestä päätöksenteosta on otettava vakavasti. Johtamiskulttuuria, vuorovaikutusta ja osallistamista on syytä kehittää. Henkilöstö ja opiskelijat on saatava nykyistä vahvemmin mukaan erityisesti muutostilanteissa, sanoi Grahn- Laasonen.

Käydyssä keskustelussa Professoriliiton toiminnanjohtaja Tarja Niemelä totesi, että Tanskassa yliopistolain väliarvioinnin jälkeen lakia muutettiin ja henkilöstön vaikutusmahdollisuuksien lisääminen kirjattiin lakiin. (Katso juttu) Hän toivoi, että asiasta voitaisiin keskustella.

Helsingin yliopiston kollegion puheenjohtaja professori Markku Kulmala halusi kollegion aseman selkeyttämistä.

—Kyse on siitä, miten henkilöstö kokee osallisuutensa. On iso ero siinä, kokoonnummeko kollegiossa vai Senaatintorilla. Siksi laki pitäisi avata mahdollisimman pian, Kulmala tähdensi.

—Tämän hallituksen aikana — siis hallituksen joka on tehnyt rahoitukseen jättileikkaukset ja alentanut koulutuksen tasoa — yliopistolain avaaminen on pähkähullua, jyrähti Helsingin yliopiston kansleri Thomas Wilhelmsson.

Kanslerin lisäksi seminaarissa ei juurikaan näkynyt yliopistojen johtoa. Tampereen yliopiston rehtori Liisa Laakso oli ainoa varsinainen rehtori, ja hänet oli pyydetty kommenttipuheenvuoron pitäjäksi. Hänen mielestään yliopistolakia tulisi muuttaa.

—Ylimmän johdon vastuuvelvollisuus vaaleilla valituille edustuksellisille elimille tulisi säätää lailla – mitä pikemmin sen parempi ja sekä julkisoikeudellisissa että säätiöyliopistoissa, Laakso painotti.

Suomen yliopistot UNIFIn sivuilla julkaisussa rehtoriblogissa hän jatkoi aiheesta:

”Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn- Laasonen on todennut, että johtamista ei ratkaista lailla, vaan vuorovaikutuksen lisäämisellä. On totta, että laki ei estä yhteisön osallistumista: yliopistot voivat itse päättää siitä, kuinka yhteisöä osallistetaan. Mutta ketä nämä päättäjät oikein ovat?

Esimerkiksi kokonaan ulkopuolisista muodostuva hallitus tai vain yksi henkilö eli rehtori. Eivät he ole yliopisto. Juuri tässä on ongelman ydin. Käytännössä yliopiston ylin johto on tällä hetkellä hieman arvaamattomin seurauksin vastuussa vain siihen löyhästi kytkeytyvälle ainoalle asiakkaalle eli opetus- ja kulttuuriministeriölle ja vieläkin löyhemmin kytkeytyville niin sanotuille sidosryhmille.

Nykyisen yliopistolain pohjalta toimivat edustukselliset elimet voivat jäädä lähinnä keskustelufoorumeiksi tai johdon työrukkasiksi. Ne käyttävät merkittävää valtaa vain hallituksen jäseniä valitessaan. Tosin tätäkään mekanismia ei ole käytetty kunnolla. Hallitusten jäsenten toimikaudet olisi järkevää rajata kerrallaan vain vuoden mittaisiksi, kuten pörssiyhtiöissäkin tehdään, tulos tai ulos -periaatteella. Tämän vaaleilla valitut yliopistokollegiot tai monijäseniset hallintoelimet voisivat päättää aivan itse ja välittömästi. Siihen ei lakimuutosta tarvita.”

STTK-laisen YHL:n Yliopistopäivä-seminaarissa (16.9.) puheenjohtaja Satu Henttonen ilmoitti yhtyvänsä Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton tiedotteessa (15.9.) olevaan vaatimukseen yliopistolain avaamisesta.

Eduskunnan sivistysvaliokunta on edellyttänyt yliopistolakiuudistuksen vaikutusten arviointia. OKM antaa eduskunnalle selvityksen lakiuudistuksen vaikutuksista tämän vuoden aikana.

---