Mitä enemmän yliopisto on alueellaan ”ylimitoitettu”, sitä enemmän sieltä valmistuneet jäävät työttömiksi. Kirjoittaja diplomi-insinööri Arto Salmela pitää yliopistojen kehittämispolitiikkaa outona: mitä enemmän maakunnan väkiluku on vähentynyt, sitä enemmän yliopisto on kasvanut ja päinvastoin.
| Maakunta | Uusia ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita % alueen kaikista ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista | Edellinen niin muutettuna, että ei-yliopistomaakuntien määrät jaettu luontaisten vaikutusalueiden mukaan | Ylemmän korkeak. tutkinnon suorittaneista työttömänä vuosi valmistumisesta 2015 % |
|---|---|---|---|
| Uusimaa | Uusia ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita % alueen kaikista ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 0,951 % | Edellinen niin muutettuna, että ei-yliopistomaakuntien määrät jaettu luontaisten vaikutusalueiden mukaan 0,850 % | Ylemmän korkeak. tutkinnon suorittaneista työttömänä vuosi valmistumisesta 2015 % 7,4 % |
| Pirkanmaa | Uusia ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita % alueen kaikista ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 1,473 % | Edellinen niin muutettuna, että ei-yliopistomaakuntien määrät jaettu luontaisten vaikutusalueiden mukaan 1,017 % | Ylemmän korkeak. tutkinnon suorittaneista työttömänä vuosi valmistumisesta 2015 % 11,0 % |
| Varsinais-Suomi | Uusia ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita % alueen kaikista ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 1,602 % | Edellinen niin muutettuna, että ei-yliopistomaakuntien määrät jaettu luontaisten vaikutusalueiden mukaan 1,382 % | Ylemmän korkeak. tutkinnon suorittaneista työttömänä vuosi valmistumisesta 2015 % 11,2 % |
| Pohj.-Pohjanmaa | Uusia ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita % alueen kaikista ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 1,503 % | Edellinen niin muutettuna, että ei-yliopistomaakuntien määrät jaettu luontaisten vaikutusalueiden mukaan 1,298 % | Ylemmän korkeak. tutkinnon suorittaneista työttömänä vuosi valmistumisesta 2015 % 11,7 % |
| Keski-Suomi | Uusia ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita % alueen kaikista ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 2,093 % | Edellinen niin muutettuna, että ei-yliopistomaakuntien määrät jaettu luontaisten vaikutusalueiden mukaan 1,658 % | Ylemmän korkeak. tutkinnon suorittaneista työttömänä vuosi valmistumisesta 2015 % 13,2 % |
| Pohjois-Savo | Uusia ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita % alueen kaikista ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 1,095 % | Edellinen niin muutettuna, että ei-yliopistomaakuntien määrät jaettu luontaisten vaikutusalueiden mukaan 0,944 % | Ylemmän korkeak. tutkinnon suorittaneista työttömänä vuosi valmistumisesta 2015 % 7,6 % |
| Satakunta | Uusia ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita % alueen kaikista ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 0,604 % | Edellinen niin muutettuna, että ei-yliopistomaakuntien määrät jaettu luontaisten vaikutusalueiden mukaan - % | Ylemmän korkeak. tutkinnon suorittaneista työttömänä vuosi valmistumisesta 2015 % 11,2 % |
| Päijät-Häme | Uusia ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita % alueen kaikista ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 0,080 % | Edellinen niin muutettuna, että ei-yliopistomaakuntien määrät jaettu luontaisten vaikutusalueiden mukaan - % | Ylemmän korkeak. tutkinnon suorittaneista työttömänä vuosi valmistumisesta 2015 % 8,9 % |
| Etelä-Pohjanmaa | Uusia ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita % alueen kaikista ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 0,007 % | Edellinen niin muutettuna, että ei-yliopistomaakuntien määrät jaettu luontaisten vaikutusalueiden mukaan - % | Ylemmän korkeak. tutkinnon suorittaneista työttömänä vuosi valmistumisesta 2015 % 4,4 % |
| Pohjanmaa | Uusia ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita % alueen kaikista ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 1,520 % | Edellinen niin muutettuna, että ei-yliopistomaakuntien määrät jaettu luontaisten vaikutusalueiden mukaan 0,886 % | Ylemmän korkeak. tutkinnon suorittaneista työttömänä vuosi valmistumisesta 2015 % 6,7 % |
| Lappi | Uusia ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita % alueen kaikista ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 1,375 % | Edellinen niin muutettuna, että ei-yliopistomaakuntien määrät jaettu luontaisten vaikutusalueiden mukaan 1,375 % | Ylemmän korkeak. tutkinnon suorittaneista työttömänä vuosi valmistumisesta 2015 % 11,0 % |
| Kymenlaakso | Uusia ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita % alueen kaikista ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 0 % | Edellinen niin muutettuna, että ei-yliopistomaakuntien määrät jaettu luontaisten vaikutusalueiden mukaan - % | Ylemmän korkeak. tutkinnon suorittaneista työttömänä vuosi valmistumisesta 2015 % 6,3 % |
| Kanta-Häme | Uusia ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita % alueen kaikista ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 0 % | Edellinen niin muutettuna, että ei-yliopistomaakuntien määrät jaettu luontaisten vaikutusalueiden mukaan - % | Ylemmän korkeak. tutkinnon suorittaneista työttömänä vuosi valmistumisesta 2015 % 8,1 % |
| Pohjois-Karjala | Uusia ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita % alueen kaikista ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 1,992 % | Edellinen niin muutettuna, että ei-yliopistomaakuntien määrät jaettu luontaisten vaikutusalueiden mukaan 1,670 % | Ylemmän korkeak. tutkinnon suorittaneista työttömänä vuosi valmistumisesta 2015 % 13,9 % |
| Etelä-Savo | Uusia ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita % alueen kaikista ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 0,253 % | Edellinen niin muutettuna, että ei-yliopistomaakuntien määrät jaettu luontaisten vaikutusalueiden mukaan - % | Ylemmän korkeak. tutkinnon suorittaneista työttömänä vuosi valmistumisesta 2015 % 9,7 % |
| Etelä-Karjala | Uusia ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita % alueen kaikista ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 1,354 % | Edellinen niin muutettuna, että ei-yliopistomaakuntien määrät jaettu luontaisten vaikutusalueiden mukaan 1,013 % | Ylemmän korkeak. tutkinnon suorittaneista työttömänä vuosi valmistumisesta 2015 % 8,8 % |
| Kainuu | Uusia ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita % alueen kaikista ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 0,059 % | Edellinen niin muutettuna, että ei-yliopistomaakuntien määrät jaettu luontaisten vaikutusalueiden mukaan - % | Ylemmän korkeak. tutkinnon suorittaneista työttömänä vuosi valmistumisesta 2015 % 6,6 % |
| Keski-Pohjanmaa | Uusia ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita % alueen kaikista ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 0,606 % | Edellinen niin muutettuna, että ei-yliopistomaakuntien määrät jaettu luontaisten vaikutusalueiden mukaan - % | Ylemmän korkeak. tutkinnon suorittaneista työttömänä vuosi valmistumisesta 2015 % 2,0 % |
| Ahvenanmaa | Uusia ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita % alueen kaikista ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 0 % | Edellinen niin muutettuna, että ei-yliopistomaakuntien määrät jaettu luontaisten vaikutusalueiden mukaan - % | Ylemmän korkeak. tutkinnon suorittaneista työttömänä vuosi valmistumisesta 2015 % 0,0 % |
| Koko maa | Uusia ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita % alueen kaikista ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 1,078 % | Edellinen niin muutettuna, että ei-yliopistomaakuntien määrät jaettu luontaisten vaikutusalueiden mukaan 1,078 % | Ylemmän korkeak. tutkinnon suorittaneista työttömänä vuosi valmistumisesta 2015 % 9,0 % |
Viereisen sivun taulukkoon on merkitty vuoden 2014 tilanne: eri maakunnissa valmistuneet uudet ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet % alueen kaikista ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita, sama tieto yliopistojen luontaiset vaikutusalueet huomioon ottaen ja tieto valmistuneiden työttömyydestä.
Ylimitoitettuja ovat selvästi Jyväskylän yliopisto sekä Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampus, mutta myös Turun yliopisto, Lapin yliopisto sekä Oulun yliopisto ovat alueen tarpeeseen nähden suurehkoja. Sitä vastoin Uudenmaalla sijaitsevat yliopistot ja Vaasan yliopistot ovat selvästi liian pieniä ja kolme muutakin vielä alle maan keskitason.
Mitä enemmän yliopisto on ylimitoitettu, sitä enemmän sieltä valmistuneet jäävät työttömiksi. Riippuvuus on täysin lineaarinen, vain Pohjois-Savo poikkeaa kaavasta hieman lastennallista suuremmalla työttömyydellä. Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa ylimitoitus näkyy myös siten, että väkiluku laskee muuten, mutta elo-syyskuussa se hyppäyksenomaisesti nousee.
| Maakunta | Väkiluku | Yo-opiskelijat |
|---|---|---|
| Uusimaa | Väkiluku 21 % | Yo-opiskelijat 5 % |
| Pirkanmaa | Väkiluku 14 % | Yo-opiskelijat 16 % |
| Varsinais-Suomi | Väkiluku 8 % | Yo-opiskelijat 3 % |
| Pohjois-Pohjanmaa | Väkiluku 12 % | Yo-opiskelijat 31 % |
| Keski-Suomi | Väkiluku 4 % | Yo-opiskelijat 23 % |
| Pohjois-Savo | Väkiluku -4 % | Yo-opiskelijat 63 % |
| Pohjanmaa | Väkiluku 4 % | Yo-opiskelijat 46 % |
| Lappi | Väkiluku -9 % | Yo-opiskelijat 53 % |
| Pohjois-Karjala | Väkiluku -6 % | Yo-opiskelijat 62 % |
| Etelä-Karjala | Väkiluku -5 % | Yo-opiskelijat 37 % |
| Koko maa | Väkiluku 7 % | Yo-opiskelijat 17 % |
Taulukossa ovat väkiluvun mukaisessa suuruusjärjestyksessä ne maakunnat, joissa on yliopisto. Mukana eivät ole ne maakunnat, joissa on marginaalisesti erityisopetusta tai suppealainen yksikkö.
Yliopistojen kehittämispolitiikka on ollut erityistä: mitä enemmän maakunnan väkiluku on vähentynyt, sitä enemmän yliopisto on kasvanut ja päinvastoin. Poikkeuksia säännöstä ei ole, ellei sellaisena lievänä pidetä Varsinais-Suomea. Tosin se sai yliopiston vuonna jo 1920 ja sen koko oli siten vuonna 1996 jo suhteellisen suuri.
Taulukon sisältö on niin ”raju”, että opiskelutarpeesta piittaamaton kasvu on jatkunut kaikkien erilaisten poliittisten hallituksiemme aikana. Tavoitetta ei yleensä ole sisällytetty hallitusohjelmaan, mutta silti sitä on toteutettu. Jo lähtötilanteessa 1996 oli esimerkiksi Helsingissä lievää alimitoitusta.
Miten tämä alueellinen opiskelun aloittajien eriarvoisuus toimii:
- sisäänpääsy alimitoitettuihin yliopistoihin on vaikeaa ja niissä vaadittavat pisteet muodostuvat korkeammiksi kuin muualla, näin varsinkin Helsingin yliopistoissa
- alimitoitettujen yliopistojen nuoret joutuvat hakeutumaan ylimitoitettujen alueiden yliopistoihin tai ulkomaisiin yliopistoihin, köyhempien perheiden lahjakkaat nuoret, joilla ei ole varaa tai uskallusta mennä opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle, jäävät ilman edellytyksensä mukaista koulutusta
- mitoituseroilla on vaikutusta myös opiskelijan talouteen, matkat kotipaikkakunnalle vanhempien ja ystävien luo maksavat
- myös opetushenkilökunta joutuu matkustamaan ylimääräisesti, lähinnä Helsingin seudulta muualle, koska muualle joutuva pitää ratkaisua väliaikaisena
Mitoituserot vaikuttavat siis työttömyyteen, kuten edellä todettiin. Monet opiskelijat työskentelevät opiskelun rinnalla tai/ja loma-aikoina. Ylimitoituspaikkakunnilla nämäkin mahdollisuuden ovat rajoitettuja, varsinkin oman opiskelualan töiden osalta.
Helsingin yliopistojen alimitoitusta voidaan perustella seuravilla näkökohdilla:
- muu maa on aika erilainen kuin Helsingin seutu ja on hyvä ”opettaa” sitä osalle Helsingin seudun nuorisosta ”pakottamalla” muuhun opiskelupaikkakuntaan
- useimmat yliopistoissa opiskelevat nuoret eivät asu vanhempiensa luona kotipaikkakunnallaan, vaan omassa tai ryhmäasunnossa; kun niiden hinta ja vuokra ovat Helsingissä suurempia kuin muualla, säästetään julkisia ja opiskelevien menoja
Myös Ruotsissa on esimerkiksi Uppsalan yliopisto ylimitoitettu. Kun se on vain runsaan 100 km:n etäisyydellä Tukholmasta, ei muutto sinne useinkaan ole välttämätön, eikä synny kansantaloudellista tuhlausta.
Arto Salmela
diplomi-insinööri
Olen suuresti ihmetellyt Tiedebarometrin laatija Pentti Kiljusen kahta vastausta tilastotieteen professori Juha Karvaselle (Tiede 1/2017, Acatiimi 1/2017). Tähän lehteen kirjoitettu vastine on hieman siistimpi. Edellinen ylittää kaikki kohtuuden rajat. Ainoa hyvä puoli on se, että olen sitä käyttänyt huonona esimerkkinä survey-menetelmiä koskeneessa esitelmässäni.
Tämän lehden kirjoituksesta löydän yhden puolihyvän näkökohdan: ”Vastausten karhunnan sijasta on kasvatettu brutto-otosta.” Tämä on hyvä siksi, että brutto-otoksen koon määrittelyssä on aina ennakoitava vastauskato ja muu puuttuneisuus. Sen sijaan karhunnan käyttämättömyys on käsittämätöntä. Sitä en ole havainnut hyvässä tutkimuksessa, joissa käytetään mitä upeimpia menetelmiä ensiksi motivoimaan kyselyyn vastaamiseksi ja sitten vastaamattomiin erityistoimenpitein. Vastaamattomia tutkitaan myös osaotoksella.
Olisin odottanut Kiljuselta vastauskadon analyysiä. Tähän ei ehkä hänellä ollut aineistoa ellei hän kerännyt brutto-otoksesta yksilötason tietoa, ja analysoinut sitä hyvillä tilastollisilla malleilla. Tästä saadun tiedon perusteella hän olisi voinut luoda aineistoon uudet otospainot, joilla harhaa olisi vähennetty. Samalla olisi syntynyt tietoa vastauskatoon vaikuttavista tekijöistä, tuleviakin tutkimuksia varten. Tarkempaa tietoa saa vaikkapa e-kirjastani, minkä linkki löytyy Helsingin yliopiston kotisivultani.
On kiusallista, että Kiljunen vähättelee Karvasen terveitä näkökohtia. En tässä kykene puuttumaan läheskään kaikkiin mutta on syytä mainita loppukappaleen kummallisuus, jossa hän viittaa muihin maihin joissa tiedemyönteisyys on yhtä hyvää. Tällä toteamuksella ei ole mitään tekemistä tämän tutkimuksen laadun kanssa. Hänen tulisi kertoa myös niiden laatutaso.
Olisikin paikallaan tavoitella sellaista tulevaisuuden tilannetta, jossa samalla tutkimuskehikolla Tiedebarometri toteutettaisiin monissa maissa samoihin aikoihin. Yksi kehikko voisi olla European Social Survey mihin voi ehdottaa tutkimusteemoja. Olen ollut sen otantaryhmässä alusta lähtien, vuodesta 2001. Siinä laatu on avainasemassa. Vastauskato ei missään maassa ole läheskään niin alhainen kuin Kiljusen barometrissa. Silti laatu ei ole ihanteellinen mutta paras olemassa oleva eurooppalaisten mielipiteiden ja asenteiden ilmaisin. Aineistotkin ovat kaikkien vapaasti käytettävissä.
Seppo Laaksonen
tilastotieteen professori
Då man reser utomlands eller googlar i nätet så träffar man allt oftare på akademiska personer som har sina rötter i Finland. Det är naturligt: alltid har forskare varit rörliga för att lära sig någonting nytt, för att presentera sina resultat och för att knyta nya kontakter. Mikael Agricola for till Wittenberg och återvände som reformator, Johan Gadolin for till Uppsala och blev en världsberömd kemist i Åbo, Jöns Jacob Berzelius reste runtomkring i England och kritiserade häftigt den tekniska nivån (!) på brittiska kemilaboratorier. Alla dessa personer återvände. Många vetenskapsidkare som nuförtiden flyttar till en annan miljö återvänder aldrig. Det kallas hjärnflykt (eng. brain drain).
En massiv hjärnflykt från Europa till USA skedde under 1930- och 1940-talet. Den hade en speciell orsak: forskare emigrerade, eftersom de inte kunde acceptera det fascistiska och rasistiska styre, som härskade i många europeiska länder som Tyskland, Italien, Spanien, Portugal och Ungern. En del av dem flydde för livet p.g.a. sitt etniska ursprung och eller politiska övertygelse. Listan är lång: Albert Einstein, Lise Meitner, Enrico Fermi, Edward Teller, Lars Onsager; många Nobelpristagare fanns bland dem.
Emigrationen bland dem som har en högre högskoleexamen i Finland har på några år ökat med en tredjedel. Hjärnflykten av forskare har ökat i motsvarande grad. Accelerationen har varit snabb: enligt Statistikcentralen lämnade 2 223 personer med en högre högskoleexamen Finland under året 2015. Vem emigrerar? Statistiken visar att främst humanister, biovetare, medicinare och naturvetare flyttar, hela forskargrupper flyttar, om professorn får ett attraktivt erbjudande utomlands. Jaakko Hämeen-Anttila, Finlands ledande expert på islam flyttade till Edinburgh, Jukka Corander, professor i statistik vid Åbo Akademi och Helsingfors universitet, flyttade till Oslo. Dessa är endast två exempel; listan är lång.
Många av dagens vetenskapliga utvandrare återvänder aldrig, vilket är en stor förlust för Finland. Konkurrentländerna kan erbjuda minst lika goda eller bättre arbetsmiljöer än vi – och nu talar jag inte främst om lönen utan arbetsbetingelserna: laboratorier, apparatur, tekniskt stöd. Många lekmän tror att goda forskningsinfrastrukturer endast existerar i länder som USA, Kanada, Tyskland, Benelux, Sverige, Danmark, Norge, men det stämmer inte längre. Jag kan ta ett exempel från mitt område, katalys och kemisk reaktionsteknik: några av Europas bäst utrustade laboratorier finns i Spanien, Portugal och Irland. De har doktorander, postdoc-forskare och professorer som härstammar inte bara från hemlandet utan från stora vetenskapsländer som Tyskland eller Nederländerna. Blomstrande centra som är på världstoppen finns i dag i Tallinn, Tartu, Riga, Prag, Rostock, Dresden, d.v.s. på orter som tidigare låg bakom järnridån. Moderniseringen har skett snabbt och ambitionsnivån är hög. Världen ändras och det inser inte alla i Finland.
Regeringen borde snabbt vidta åtgärder för att vända på den negativa trenden som vi har i forskningsfinansieringen och forskarmobiliteten. Anslagen till Finlands Akademi måste höjas för att garantera den fria forskningens framtid och höga internationella nivå i vårt land. Det låter som kliché, men utan kvalificerad grundforskning tappar vi terräng också på den tillämpande sidan, på många branscher av teknologier.
Trots att man talar om teamwork i forskargrupper är ändå ledaren en avgörande person och bättre forskningsledare kan vi alltid få, med rätt politik. Finland hade tidigare ett gemensamt Finlands Akademi – TEKES -program, FIDIPRO, vars främsta mål var att hämta synnerligen meriterade professorer med ett finländskt ursprung tillbaka till vårt land, för att forska och undervisa och leda under en viss tid. Programmet var synnerligen lyckat, t.ex. till Åbo Akademi kom Kalle Levon, topprofessor och materialvetare från New York. Vad gjorde den nuvarande regeringen efter att ha övertagit makten? Den lade ned hela FIDIPRO- programmet med en praktiskt taget omedelbar verkan. Ett dummare beslut – förlåt mig – kan man inte fatta. Det var ett framgångsrikt program med enkel administration, det var en säker investering, eftersom man kände till personer som valdes, man kände till inte enbart deras vetenskapliga utan också sociala kompetens, vilket är viktigt om man ska delta i arbetet av en spetsgrupp.
Regeringen borde kraftigt befrämja det internationella forskningssamarbetet mellan Finland och ledande vetenskapsländer, t.ex. EU-länder – speciellt Frankrike, Tyskland och Benelux – och Kanada. (Läsaren förstår varför jag utelämnar USA just vid detta historiska ögonblick!). Som liten nation måste vi våga vara en aning själviska; det räcker inte till att Finlands Akademi har bilaterala projekt med utvecklande länder i Asien och Latinamerika, utan vi måste ta nya initiativ med högtutvecklade vetenskapsländer. Vi måste aktivt eftersträva dubbelexamina med toppuniversitet i Europa, vi måste öka volymen på Erasmus-studentutbytet, vi måste kompensera hjärnflykten med hjärnimport från andra länder, precis som Finland under gamla tider kompenserade utvandringen till Sverige, Amerika och Australien med en hög nativitet. (Jag tror inte längre på en hög nativitet i Finland som botemedel).
Den store finske statsmannen och socialdemokraten Kalevi Sorsa, mångfaldig stats- och utrikesminister, reste en gång till Sverige för att träffa finländska invandrare. Innehållet i hans budskap var – fritt citerat: ni har lyckats komma hit och skapa ett hyggligt liv här, då är det bäst att stanna här. Det var inte det budskap som åhörarna ville höra; det ska inte heller vara det budskap vi medlar till dagens vetenskapliga emigranter från Finland.
Hjärnflykten kan inte hindras genom att bygga murar utan genom att öppna dörrar och slå sönder väggar. Inte Fexit, utan Finlet, fix it, the government!
Tapio Salmi
Skribenten är professor i kemisk reaktionsteknik och har arbetat som akademiprofessor (2009-2013)
Källa: Petri Koikkalainen, ordförande för Forskarförbundet, en intervju till Yle Radio Suomi, Ajantasa (2017)
Painetussa lehdessä sivu 42
![Logo [Acatiimi]](/images/logo.jpg){kind=logo}
Etusivulle »
Sisällysluetteloon »
Tulosta »