Huipulla tuulee

Keskustelu yliopistojen kehittämisestä huipentui vuoden alussa neljään opetusministeriön julkaisuun. Tammikuun 17. päivänä ilmestyi selvitysmiesten Niilo Jääskisen ja Jorma Rantasen raportti “Yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen aseman uudistaminen” ja helmikuun 19. päivänä Markku Linnan työryhmän raportti “Turusta tieteen huippukeskittymä”, Reijo Vihkon työryhmän raportti “Itä-Suomen yliopisto – tulevaisuuden yliopisto ajassa” ja Raimo Sailaksen työryhmän raportti “Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun yhdistyminen uudeksi yliopistoksi”. Lisäksi maaliskuun 9. päivänä Helsingin yliopiston kansleri ja viisi suomalaista kansainvälisesti arvostettua tutkijaa julkistivat kannanoton “Mitä tehdä yliopistoillemme?”.

Suomessa on homogeeninen ja tasokas yliopistolaitos, joka ei ole kriisissä, vaikka julkisessa keskustelussa on luotu tällainen käsitys. Yliopistojen jatkuva kehittäminen on toki tärkeää. Rehtorien neuvoston tiedonannossa 7.3.2007 todetaan: “Yliopistot ovat valmiita uudistumaan hyvistä vieläkin paremmiksi. Rakenteellisen kehittämisen tueksi yliopistot tarvitsevat myös taloudellisia resursseja ja hallinnollisen itsenäisyyden vahvistamista. Suomi tarvitsee tietoperusteisen tulevaisuutensa rakentamiseksi ja kansainvälisen kilpailukykynsä turvaamiseksi toimintakykyisen ja laadukkaan yliopistoverkon.”

Käsite “huippuyliopisto” on epämääräinen, ja käyty keskustelu viittaa lähinnä teknillisiin ja kaupallisiin tieteenaloihin ja niiden sovelluksiin. Yhteiskunta tarvitsee yliopistoilta kuitenkin muutakin kuin innovaatioita. Perustieteistä ja perustutkimuksesta on pidettävä huolta. Kulttuurin vaaliminen ja kehittäminen sekä yhteiskunnallisen keskustelun ylläpitäminen ovat myös yliopiston avaintehtäviä, joista ei tule tinkiä.

Huipulle ei päästä julistuksilla ja poliittisilla päätöksillä hallintorakenteiden uudistamisesta, vaan korkeatasoisella tieteellisellä toiminnalla. Tämä edellyttää rahallista lisäpanostusta koko yliopistolaitokselle. Suomen kokoisessa maassa ei ole varaa keskittää resursseja yhteen huippuyliopistoon muiden kustannuksella, varsinkin kun jokaisessa yliopistossa on kansainvälisesti arvostettua tutkimus- ja opetustoimintaa. Huippuyliopiston luomista tärkeämpää on tukea korkeatasoista tiedettä jokaisessa yliopistossa. Sailaksen työryhmän kaavailema 700 miljoonan euron lisäpaketti täydennettynä vuosittaisella lisärahoituksella auttaisi kehittämään koko Suomen yliopistolaitosta, mikäli rahat kohdennettaisiin oikeassa suhteessa kaikille. Yliopistojen kilpailuttaminen tästä rahasta on paikallaan, kunhan sovitaan mittareista ja laatukriteereistä. Kilpailun tulee olla hallinnollisesti kevyttä. Tilastokeskuksen selvityksen mukaan tutkijoiden koko virka-aika kuluu jo nyt hallintoon ja opetukseen, ja tutkimus tehdään vapaa-aikana palkattomana ylityönä.

Yliopistojen talouden itsenäisyyttä ja pitkäjänteisyyttä on lisättävä. Keinoina ehdotetaan yliopistojen aseman muuttamista joko julkis- tai yksityisoikeudellisiksi laitoksiksi ja virkasuhteiden muuttamista työsuhteiksi. Ehdotusten vaikutus henkilöstön asemaan on ensin selvitettävä, eikä lähteä soitellen sotahan. Huipulle pääsemiseksi yliopisto on koettava miellyttäväksi ja turvalliseksi työympäristöksi, jossa lyhytjänteiset talouden vaihtelut eivät johda nopeisiin suunnanmuutoksiin. On muistettava, että tieteenaloja on helppo ajaa alas nopeasti, mutta niiden käynnistäminen vaatii usean vuoden työn, ennen kuin tuloksia alkaa näkyä.

Risto Laitinen puheenjohtaja
Professoriliitto