Apurahatutkijan asema vahvistuu Vaasan yliopistossa

Yleensä työpaikoilla työskentelevät henkilöt tunnustetaan henkilökunnaksi ja heille annetaan virallinen asema organisaatiossa. Toisin on yliopistoissa. Tälläkin hetkellä yliopistoissa on suuri määrä apurahatutkijoita, jotka työskentelevät ulkopuolisella rahoituksella mutta heitä ei lasketa henkilökunnaksi eikä heillä ole todettua asemaa yliopiston organisaatiossa. Vaasan yliopistossa apurahatutkijoiden asema haluttiin määritellä virallisesti vuoden alussa hyväksytyllä sopimuksella.

Laitoksilta tarjotaan usein ulkopuolisella rahoituksella toimiville apurahatutkijoille käyttöön työtilat, tietokone ja puhelin. On kuitenkin tullut esiin tapauksia, joissa tutkijaa on yritetty velvoittaa työskentelemään laitoksen hallinnollisissa tai opetustehtävissä ilman korvausta ikään kuin vastikkeena käytössä olevasta työhuoneesta ja tietokoneesta. Kun virallisia sopimuksia ei ole solmittu, on useimmissa tapauksissa vaikutelmaksi tullut, että tutkijan vaihtoehtona on pakata tavarat tai suostua menettelyyn. Kuitenkin useimmat apurahojen myöntäjät kieltävät apurahalla työskentelevien käyttämisen ilmaiseksi laitosten tehtävissä. Tällöin tutkija on kahden tulen välissä.

Ongelmaan havahduttiin myös Vaasan yliopiston tutkijayhdistyksessä VYTY ry:ssä. Asiaa laajemmin kartoittaessa huomattiin, että Jyväskylän yliopistossa sama ongelma oli havaittu jo aiemmin ja siellä on ollut käytössä apurahatutkijoiden sopimus. Sopimuksen avulla määritellään tarkemmin apurahatutkijan asema. Jyväskylän yliopiston tutkimus- ja innovaatiopalvelut tarjoaa laitosten käyttöön sopimusmallia, jolla määritellään laitoksen tiloissa toimivan tutkijan oikeus käyttää yliopiston tiloja ja laitteita.

- Laitoksia kannustetaan tekemään sopimuksia siten, että työhuoneiden tilavuokrien kustannukset korvataan laitoksille sopimuksen tehneiden rehtorin apurahan saaneiden tutkijoiden osalta, toteaa lakimies Anu Ikävalko. Vuonna 2006 Jyväskylän yliopistossa kirjattiin 49 apurahatutkijan sopimusta.

Sopimus käyttöön Vaasassa tammikuussa

Vaasan yliopistossa käytettiin Jyväskylän sopimuspohjaa esimerkkinä kun apurahatutkijan sopimusta lähdettiin valmistelemaan yhteistyössä VYTY:n ja tutkimustoimikunnan kanssa. Sopimuksen muokkaaminen kaikkia osapuolia tyydyttäväksi vei reilun puoli vuotta ja se tuli voimaan rehtorin päätöksellä vuoden 2007 tammikuussa.

Sopimuksessa määritellään apurahatutkijan käytössä olevat tarvikkeet ja palvelut apurahakauden aikana. Lisäksi sopimuksessa on kerrottu tutkijaa koskevat velvoitteet esimerkiksi hyvän tieteellisen käytännön noudattamiseksi.

Yliopistokin hyötyy sopimuksesta

- Sopimuksen kautta voimme informoida apurahatutkijoita heitä koskevista velvoitteista, kuten esimerkiksi hyvän tieteellisen käytännön periaatteiden noudattamisesta tai CRIS- tutkimus- ja asiantuntijatietokannan päivittämisestä vuosittain. Useimmat todetuista velvoitteista ovat toki olemassa ilman sopimustakin, mutta sopimus toimii erittäin hyvin informatiivisena koosteena, toteaa tutkimuspäällikkö Marita Niemelä Vaasan yliopistosta.

Lisäksi tehtyjen sopimusten kautta saadaan tietoa yliopiston tutkimusresursseista.

- Kokopäivätoimisten apurahatutkijoiden määrän arvioiminen on vaikeaa, koska heitä ei lasketa henkilökunnaksi eikä yliopistolla ole aikaisemmin juurikaan ollut käytössä keinoja tutkijoiden määrän toteamiseksi, Niemelä jatkaa.

Apurahatutkijalle sopimus tarjoaa selkeän aseman yliopiston organisaatiossa. Sopimuksessa määritellään tarkasti mitä tarvikkeita ja palveluja työhuoneen lisäksi tutkijalle on tarjolla vastikkeetta. Vastikkeella tässä yhteydessä tarkoitetaan muuta kuin apurahaan mahdollisesti liittyvää yleiskustannuslisää. Sopimukseen liittyvät vastikkeettomat palvelut voidaan räätälöidä tutkijakohtaisesti ja sopimuksen kesto määritellään joko apurahakauden mittaiseksi tai esimerkiksi lukukaudeksi.

Tiedotustyö ensimmäisenä haasteena

Koska sopimuksen hyväksymispäivämäärästä on kirjoittamishetkellä kulunut vasta reilu kuukausi, Vaasan yliopistossa ei ole vielä kokemusta sopimuksen käyttöönotosta. Sopimuksen käyttöönottoaste yliopistossa riippunee ennen kaikkea siitä, kuinka sopimuksesta tiedottaminen onnistuu. Tavoite on, että yliopiston apurahatutkijat saisivat automaattisesti tietoa sopimuksesta, kun heille osoitetaan työhuone yliopiston tiloissa. Itse asiassa Vaasan yliopisto edellyttää, että tiedekunta ja apurahatutkija solmivat näissä tilanteissa sopimuksen, joten tiedekunnalle ei Jyväskylän mallin mukaisesti ole tarjolla erityisiä kannustimia.

Yliopiston hallinnolla on keskeinen asema tiedotustyössä, koska Vaasan yliopistossa dekaani päättää laitoksille tarjotuista tiloista ja tekee päätökset myös apurahatutkijan sopimuksen hyväksymisestä. Myös yliopiston tutkijayhdistys tiedottaa sopimuksesta, ensisijaisesti kuitenkin omille jäsenille, joten haastava ryhmä on järjestäytymättömät tutkijat. Näin ollen on mahdollista, että käytännössä joidenkin tutkijoiden itsensä vastuulla on vaatia, että sopimus tulee tehdyksi. Sopimuksen solmiminen voi siis tapahtua sekä hallinnon että apurahatutkijan aloitteesta.

Apurahatutkijalle sopimus tuo selkeyttä tulevan kauden toiminnasta ja toimintaedellytyksistä. Lisäksi apurahatutkijan arkea turvaa se, että muusta työstä kuin apurahan kohteena olevasta tutkimustyöstä on sovittava erikseen. Tällaisesta työstä maksetaan erilliskorvaus. Tämä varmasti lisää myös apurahamyöntäjien luottamusta yliopistojen toimintaan. Myös muissa yliopistoissa voitaneen pohtia, olisiko vastaavalle apurahatutkijan sopimukselle käyttöä.

Annukka Jokipii, Mona Enell-Nilsson ja Pekka Isto

Vaasan yliopiston apurahatutkijan sopimus löytyy osoitteesta: http://lipas.uwasa.fi/vyty/ajankohtaistaframes.html